Trauma ja oppiminen
Oletko opetus-, kasvatus- tai sosiaali- ja terveydenhuoltoalan ammattilainen?
Onko luokassasi pakolaislapsi tai kohtaatko työssäsi turvapaikanhakijanuoria?
Näiltä sivuilta saat tietoa traumatisoitumisesta ja sen tunnistamisesta sekä apua koulunkäynnin tukemiseen. Älä jää yksin – löydä moniammatillinen verkostosi!
Mitä on traumatisoituminen? Miten trauma ilmenee? Ovatko kaikki pakolaislapset traumatisoituneita? Kuinka pitkään trauman vaikutukset kestävät?
Missä juuri maahan tullut, kielitaidoton lapsi tai nuori aloittaa koulunkäynnin? Mistä on kyse, jos oppilas ei opi eikä etene? Kenelle opiskeluhuolto kuuluu?
Kuinka pian voi aloittaa koulun maahan saapumisen jälkeen? Miksi turvallisuus ja pysyvyys ovat tärkeitä? Entä jos koulun tai lähiyhteisön tuki ei riitä?
Sodan ja väkivallan lapset ja nuoret
Pakolainen
Pakolainen on henkilö, jolle on myönnetty kansainvälistä suojelua kotimaansa ulkopuolella. Pakolainen on paennut kotimaastaan ihmisoikeusrikkomuksia, sotaa ja levottomuuksia. Pakolainen on joutunut jättämään kotimaansa, koska hänellä on perusteltu syy pelätä joutuvansa vainotuksi.
Kiintiöpakolainen
Suomi ottaa vuosittain vastaan tietyn määrän pakolaisia, jotka valikoidaan suoraan ulkomailta, esimerkiksi pakolaisleireiltä. Viime vuosina pakolaiskiintiö on ollut 750.
Turvapaikanhakija
Turvapaikanhakija on henkilö, joka hakee turvaa vieraasta valtiosta. Suomesta turvapaikkaa voi hakea heti rajalle saapuessa rajaviranomaiselta tai maahantulon jälkeen poliisilta. Turvapaikanhakijalle voidaan myöntää henkilökohtaiseen vainoon perustuva pakolaisstatus, oleskelulupa tai tilapäinen oleskelulupa. Oleskelulupa voidaan myöntää toissijaisen suojelun perusteella, humanitaarisen suojelun perusteella tai yksilöllisistä inhimillisistä syistä.
Pakolais- ja turvapaikanhakijalapset ja -nuoret ovat usein eläneet koko elämänsä turvattomassa ympäristössä. Kotimaasta lähdön syynä ovat lähtömaiden pitkittyneet konfliktitilanteet ja yleinen turvattomuus. Erityisen haavoittuvassa asemassa ovat maahan yksin alaikäisinä turvapaikanhakijoina saapuneet lapset ja nuoret. Pakolaisperheiden muuttaessa uuteen kotimaahan keskeisessä asemassa on se, miten hyvin perheenjäsenet kotoutuvat yhteiskuntaan ja miten uusi yhteiskunta ottaa heidät vastaan. Kotoutumisprosessin etenemisnopeus saattaa vaihdella perheenjäsenten kesken. Etenkin nuorille voi olla vaikeaa tasapainotella uuden ja oman kulttuurin välillä.
Kulttuuri-identiteetti rakentuu omien elämänkokemusten ja havaintojen pohjalta ja uudessa maassa nämä kokemukset ja havainnot joutuvat uudelleen arvioitavaksi. Kulttuuri-identiteetti ei ole pysyvä, vaan muokkautuva. Identiteetin kehittyminen on haastavaa pakolais- ja turvapaikanhakijalapsille ja -nuorille. Lapsuus- ja nuoruusiän kehitysvaiheiden rinnalla vaikuttavat pakolaiskokemukset, jotka voivat olla hyvinkin traumaattisia. Ammattilaisille keskeistä on arjessa rakentuva luottamuksellinen vuorovaikutus ja hyväksyvä asenne lapsen ja nuoren kieli- ja kulttuuritaustaa kohtaan.
Mitä on traumatisoituminen?
Traumalla tarkoitetaan tässä yhteydessä traumaattisen tapahtuman aiheuttamia psyykkisiä vauriota. Traumatisoitumista voivat aiheuttaa tapahtumat tai tilanteet, jotka ovat ennustamattomia tai kontrolloimattomia ja joihin ihminen ei pysty vaikuttamaan omalla toiminnallaan. Traumatisoivassa tilanteessa ihminen tulee tietoiseksi omasta haavoittuvuudestaan tai kuolevaisuudestaan ja hänen maailmankuvansa ja elämänkatsomuksensa saattavat muuttua. Traumatisoitumiseen liittyy rajojen rikkomista, omien toimintamahdollisuuksien ja itsesäätelykyvyn menettämistä.
Kaikki trauman kokeneet eivät tarvitse psykiatrista tai psykoterapeuttista hoitoa. Traumaattisista kokemuksista huolimatta jotkut lapset ja nuoret selviytyvät hyvin. Ihmisillä on erilaisia suojaavia sisäisiä tekijöitä, jotka vaikuttavat traumaattisen tilanteen kokemiseen ja siitä selviytymiseen. Tällaisia tekijöitä voivat olla hyvä fyysinen terveys ja perimä, myönteiset varhaiset ihmissuhteet sekä hyvä itsetunto ja hyväksytyksi tulemisen tunne. Lisäksi selviytymiseen vaikuttavat oppimiskyky, ristiriitojen- ja ongelmanratkaisutaidot sekä vuorovaikutus- ja ihmissuhdetaidot. Ulkoisia suojaavia tekijöitä taas ovat turvallinen ympäristö ja yhteiskunta, riittävä ravinto ja suoja, työ ja sosiaalinen tuki, myönteiset mallit ja koulutusmahdollisuudet.
Resilienssillä tarkoitetaan joustavuutta, selviytymiskykyisyyttä, kykyä sopeutua ennakoimattomiin tilanteisiin hyvin haastavissa olosuhteissa. Selviytymiskykyisellä lapsella ja nuorella on paljon suojaavia tekijöitä, jotka turvaavat lapsen ja nuoren tervettä kehitystä. Lasten ja nuorten kohdalla merkittäviä suojaavia tekijöitä ovat sosiaalinen verkosto, läheiset ja turvalliset ihmissuhteet (perhe, ystävät), vähintään yhden huolehtivan aikuisen olemassaolo, ikätoverien vertaistuki sekä ammattiapu.
Mitä ovat traumatisoivat tapahtumat pakolaisuudessa?
Traumaattinen tapahtuma on tilanne, jossa henkilön tai hänen läheistensä henki, terveys tai fyysinen koskemattomuus on uhattuna. Pakolaistaustaiset lapset ja nuoret ovat joutuneet usein todistamaan väkivaltaa tai olemaan väkivallan tai hyväksikäytön kohteena itse. Tämä kaikki merkitsee sitä, että lapsen luottamus aikuiseen on rikkoutunut.
Traumaattisilla tapahtumilla on erityinen vaikutus lapsiin, koska heidän psyykkiset puolustusmekanisminsa ovat vielä kehittymättömät. Puolustusmekanismit ja selviytymiskeinot karttuvat iän myötä. Lapsille ei ole ehtinyt kertyä riittävästi elämänkokemusta, jonka turvin he voisivat selviytyä haastavissa elämäntilanteissa.
Miten trauma ilmenee?
Traumaperäinen oireilu ilmenee eri-ikäisillä lapsilla ja nuorilla eri tavoin. Nuorten traumaperäinen oireilu muistuttaa aikuisten oireilua. Keskeistä traumatisoitumisessa on lapsen tai nuoren pyrkimys kontrolloida itse kaikkea ja kyvyttömyys luottaa häntä hoitaviin aikuisiin. Traumatisoituminen saattaa näkyä perusturvan kokemuksen vähäisyytenä ja luottamuksen puutteena, epäluuloisuutena tai herkkyytenä kokea syrjintää. Toisaalta myös ns. takertuminen tai avun hakeminen monelta taholta voi liittyä traumatisoitumiseen. Työntekijälle tämä näyttäytyy usein tunteena, että ”mikään tekemäni ei riitä”.
Traumatisoituminen voi näkyä myös ainoastaan somaattisina oireina, erilaisina kipuina ja särkyinä.
7–12-vuotiailla traumatisoituminen voi näkyä
- univaikeuksina
- painajaisunina
- keskittymisvaikeuksina
- oppimisvaikeuksina ja muistihäiriöinä
- voimakkaana eroahdistuksena vanhemmastaan tai siten, että lapsi on yleisesti kovin huolissaan ja peloissaan
- alakuloisuutena ja masentuneisuutena
- levottomuutena ja aggressiivisuutena
- traumaperäisenä leikkinä tai muuten traumaan liittyvänä toistamisena piirtämällä, puhumalla tai kirjoittamalla
- kehityksen taantumisena, ja siten, että lapsi vaikuttaa paljon ikäistään nuoremmalta.
13–24-vuotiailla traumatisoituminen voi näkyä
- univaikeuksina
- painajaisunina
- keskittymisvaikeuksina
- oppimisvaikeuksina ja muistihäiriöinä
- alakuloisuutena ja masentuneisuutena
- ongelmina kaverisuhteissa
- puheessa
- pessimistisenä ja kielteisenä suhtautumisena tulevaisuuteen
- takaumina (flashback)
- traumasta muistuttavien tilanteiden välttelemisenä
- levottomuutena ja aggressiivisuutena, impulsiivisena käyttäytymisenä
- antisosiaalisuutena, päihde- ja huumeongelmina sekä persoonallisuuden muutoksina.
Ovatko kaikki pakolaislapset ja -nuoret traumatisoituneita?
Kidutettujen kuntoutuskeskuksessa tehdyn selvitystyön (2010) mukaan Suomeen saapuneista pakolais- ja turvapaikanhakijalapsista ja -nuorista lähes kolmasosa on vaikeasti traumatisoituneita tai havaittavasti oireilevia. Osalle jo pakotettu lähteminen kotimaasta ja kokemus pakolaisuudesta ovat olleet traumatisoivia tilanteita.
Vaikkei lapsi tai nuori itse olisi kokenut traumaattista tapahtumaa, hänellä voi näkyä samankaltaisia oireita kuin traumatisoituneilla. Traumojen vaikutusten on kuvattu välittyvän ja siirtyvän sukupolvelta toiselle muun muassa siten, että ahdistavasta asiasta vaietaan perheessä kokonaan, jolloin lapset jäävät traumatisoivien kuvitelmiensa kanssa yksin. Vanhemman traumaperäinen oireilu, esimerkiksi masennus, uupumus, hermostumisherkkyys, voivat näyttäytyä lapselle pelottavina ja käsittämättöminä ilmiöinä. Vanhempien omat traumat voivat olla esteenä lasten tukemiselle. Vanhemmat saattavat tukeutua lapsiinsa liiaksi.
Pakolaisuuteen liittyy sota-alueella koettujen järkyttävien tapahtumien lisäksi myös muita asioita, jotka aiheuttavat psyykkistä kuormittumista. Psyykkistä kuormittumista aiheuttavat mahdollinen ero vanhemmista ja muusta perheestä, turvapaikkahakemusten pitkät käsittelyajat, siirrot yksiköistä toiseen, uusien asioiden opettelusta johtuva ylikuormittuminen, maahanmuuton jälkeiset olosuhteet sekä syrjintäkokemukset ja rasismi. Kuormitukselle altistavat myös vanhempien psyykkinen huonovointisuus ja ongelmat, isän tai äidin puuttuminen perheestä, perheenjäsenten eritahtinen kotoutuminen ja ikätasoon nähden liiallinen vastuu itsestä tai perheestä.
Kuinka pitkään trauman vaikutukset voivat näkyä?
Trauman vaikutukset voivat näkyä pitkään. Oireet voivat olla kokonaan näkymättömissä tai aktivoitua uudestaan elämäntilanteen muuttuessa. Ikään liittyvät kehitystehtävät ja elämäntapahtumat saattavat laukaista oireiden palaamisen. Lapsi ja nuori tarvitsee aikuiselta vankkaa tukea elämän muutoskohdissa, koska riskinä on voinnin huonontuminen erityisesti siirtymissä ja muutoksissa.
Oppilas tai opiskelija on keskittymätön tai ei muista asioita.
Joskus koulutyössä tarvittavat resurssit saattavat kulua ahdistavien muistojen torjumiseen, jolloin keskittymiskyky heikkenee ja oppiminen vaikeutuu. Keskittymiskyky saattaa myös heikentyä traumatisoitumisesta johtuvien univaikeuksien vuoksi.
Traumatisoivat kokemukset aiheuttavat vireystilan vaihteluita. Traumatisoituneen oppilaan vireystila voi olla kohonnut, jolloin oppilas on valppaana ja varuillaan, eikä oppimiseen jää energiaa. Tämä voi näkyä luokassa keskittymisen vaikeutena, ylivilkkautena, kiihtymisenä ja levottomuutena. Oppilas voi olla opetuksen aikana omissa ajatuksissaan, vetäytyvä ja tarkkaamaton, jolloin voi olla kyse alivirittyneisyydestä. Tärkeää olisi, että lapsi tai nuori työskentelee oppimisen kannalta optimaalisella vireystasolla ja opetustilanteessa tähän tulisi kiinnittää huomiota. Oppimistilanteessa voidaan tarvita esimerkiksi lepotaukoja, jaloittelemista tai rentoutusharjoituksia, jotta oppimisen kannalta hyvään vireystilaan palaaminen mahdollistuu.
Oppilaalla tai opiskelijalla on toistuvia riitoja luokkakavereiden kanssa.
Sanoilla, ilmeillä, äänensävyillä ja liikkeillä voi olla traumatisoituneelle lapselle ja nuorelle hyvin erilainen merkitys kuin muille. Traumatisoitunut lapsi ja nuori kokee aiempien kokemustensa perusteella turvalliset tilanteet herkästi uhkaavina. Hylätyksi ja kaltoin kohdelluksi tulemisen pelko aktivoituvat helposti. Ystävyyssuhteiden solmiminen ja ylläpitäminen luokassa voi olla haastavaa, jos luokassa on useita traumatisoituneita oppilaita. Traumatisoituneiden lasten ja nuorten voimavarat kuluvat omiin psyykkisiin prosesseihin ja tämä voi vähentää ystävystymiseen ja sosiaalisten suhteiden ylläpitämiseen tarvittavia voimavaroja. Lasten ja nuorten välisissä suhteissa voivat vaikuttaa myös aikaisemman kotimaan tai etnisten ryhmien väliset jännitteet.
Lapset tarvitsevat aikuisen vahvaa tukea, jotta välttyisivät ristiriidoilta kaveriporukoissa. Vapaat, ohjaamattomat tilanteet ovat lapselle usein pelottavia. Vaarana on myös, että lapsi tai nuori jää ryhmän ulkopuolelle tai tulee kiusatuksi.
Riitoja on hyvä lähteä selvittämään, kuten mitä tahansa koulussa tapahtuvia konflikteja, ja ottaa ne puheeksi lapsen tai nuoren sekä vanhempien kanssa. Useimmat pakolaistaustaiset lapset ja nuoret pärjäävät ryhmässä hyvin, kun he ymmärtävät riittävästi kieltä, heille asetetut tavoitteet ovat oikealla tasolla ja he saavat kannustusta ja positiivista palautetta.
Oppilas tai opiskelija käy toistuvasti terveydenhoitajalla päänsärkyjen ja vatsakivun vuoksi.
Traumatisoituminen näkyy usein erilaisina kipuina ja särkyinä. Terveydenhoitajan on otettava lapsen tai nuoren esiin tuomat asiat vakavasti ja lapselle tai nuorelle on välitettävä tunne, että hänen kokemustaan kunnioitetaan. Tutkimuksilla on hyvä sulkea pois päänsärkyä ja vatsakipuja aiheuttavat syyt. Jos selviää, ettei kivuille ole somaattista selitystä, voi lapsen tai nuoren kanssa ottaa puheeksi, että joskus vaikeat kokemukset tai hankala elämäntilanne aiheuttavat epämääräisiä kipuja ja särkyjä. Yhdessä lapsen tai nuoren kanssa voidaan pohtia, olisiko tästä kyse.
Usein juuri somaattisten oireiden esiin tuominen on helpompaa kuin psyykkisten oireiden. Joissakin kulttuureissa mielenterveysongelmat ovat hyvin häpeällisiä. Ajatellaan, että ne eivät koskaan katoa ja että mielenterveysongelmista kärsivään ihmiseen ei koskaan voi luottaa.
Mitä voin tehdä, kun oppilaan asiat alkavat pyöriä päässäni, tulevat uniin ja väsyttävät minua henkisesti?
Traumatisoituneiden lasten ja nuorten kanssa työskentelevien työntekijöiden ja työyhteisöjen tulisi huomioida mahdollisuus ns. traumaattiselle stressille altistumiseen. Työntekijä saattaa huomata itsessään kielteisiä ilmiöitä, kuten persoonallisuuden muuttumista, ahdistuneisuutta, riitaisuutta, surureaktioita, masentuneisuutta ja työsuoritusten heikentymistä. Kun lapsen tai nuoren asiat tulevat ajatuksiin työajan ulkopuolella tai työ alkaa kuormittaa henkisesti, on hyvä keskustella tilanteesta esimiehen tai työterveyshuollon työntekijän kanssa.
Työssä uupumista ja traumaattista stressiä voi ehkäistä realistisella työmäärällä ja työn jakamisella sekä uudelleen järjestelyillä, työyhteisön tuella, työtovereiden kanssa keskustelulla sekä työnohjauksella. On tärkeää, että työyhteisössä jokainen ammattilainen tietää mitä omaan rooliin ja työnkuvaan kuuluu ja tunnistaa myös oman ammatin rajat. Vapaa-ajalla tulisi tehdä asioita, jotka ovat itselle tärkeitä ja tuottavat mielihyvää ja nautintoa.
Mitä elämänhistoriasta on lupa koulussa kysyä? Voinko kysyä lapselta tai nuorelta hänen traumakokemuksistaan? Mitä voi kysyä vanhemmilta?
Oppimistilanteissa voi ottaa puheeksi arkeen ja oppimistilanteeseen luontevasti liittyviä asioita, kuten millaista entisessä koulussa tai kotimaassa oli. Keskusteleminen viestittää lapselle tai nuorelle, että aikaisemmista tapahtumista voi puhua ja että aikuinen ei pelkää kuulla niitä asioita eikä pidä niistä puhumista outona. Jos työntekijä huomaa lapsen tai nuoren käyttäytymisessä tai toimintakyvyssä jotakin poikkeavaa, lapselta tai nuorelta kysytään kahden kesken, onko hänellä kaikki hyvin tai painaako jokin asia hänen mieltään.
Työntekijän ei ole tarpeen itsetarkoituksellisesti selvittää lapsen tai nuoren elämänhistoriaa tai traumaattisia kokemuksia. Jos aikaisemmat kokemukset näyttävät vaikuttavan oppimiseen, oppilaitoksen ammattilaisten osaamista kannattaa hyödyntää. Kouluterveydenhoitaja on usein luonteva henkilö haastattelemaan lasta tai nuorta ja arvioimaan tilannetta esimerkiksi hoitoonohjauksen näkökulmasta.
Oppimisen ja koulunkäynnin kannalta tärkeät asiat on lupa kysyä oppijalta ja vanhemmilta, ja ne on myös tarpeen kysyä. Opettajan on opetuksen järjestämiseksi hyvä tietää esimerkiksi aikaisempi koulunkäyntihistoria, asuinpaikat, milloin lapsi tai nuori on saapunut Suomeen ja keitä perheeseen kuuluu. Vanhemmilta voi kysyä, onko perheen tilanteessa tai kokemuksissa jotakin sellaista, joka voi väsyttää tai rasittaa lasta. Vanhempien tapaamisessa on usein tarpeen käyttää tulkkia ja varata tapaamiseen riittävästi aikaa.
Pakolaislapsi ja -nuori koulussa
Missä juuri maahan tullut, kielitaidoton lapsi tai nuori aloittaa koulunkäynnin?
Perustuslain ja Suomen allekirjoittaman YK:n lastenoikeuksien sopimuksen mukaan jokaisella lapsella ja nuorella on oikeus maksuttomaan perusopetukseen. Oppilas, jolla ei ole riittävää suomen kielen taitoa tai riittäviä perustietoja eri oppiaineissa, voi aloittaa koulunkäynnin valmistavassa opetuksessa. Valmistavassa opetuksessa opetetaan suomen kieltä, lukutaitoa ja eri oppiaineita. Valmistavaa opetusta voidaan järjestää omana ryhmänä tai perusopetuksen ryhmässä oppilaan oman opinto-ohjelman mukaisesti.
Valmistavan opetuksen jälkeen oppilas siirtyy perusopetukseen, lähellä ikätasoa olevalle vuosiluokalle. Perusopetukseen siirtyvä lapsi tai nuori on kielitaidon kehityksessä vielä hyvin alkuvaiheessa, ja kielitaidon omaksuminen jatkuu koko perusopetusajan. Hyvään oppimiseen vaadittavan kielitaidon saavuttaminen vie usein 5 – 7 vuotta. Opetuksessa otetaan huomioon vähitellen kehittyvä kielitaito ja oppilaiden erilaiset opiskeluvalmiudet. Riittävästä tuesta huolehditaan siirtymän jälkeen, ja oppilaalle voidaan laatia oma oppimissuunnitelma. Oppilas voi tarvittaessa edetä osassa oppiaineista, esimerkiksi vieraissa kielissä tai matematiikassa, omaan tahtiinsa ja osallistua oman luokkatason opetukseen niissä aineissa, joissa se on mahdollista. Oppimissuunnitelman mukainen opetus ja tuki eri aineissa voi tarvittaessa jatkua useamman vuoden.
Voiko peruskoulun aloittaa 15-vuotiaana?
Perusopetusikäisten koulunkäynti järjestetään peruskoulussa. Yläkouluikäisen oppilaan siirtymä valmistavasta perusopetukseen mietitään erityisen huolellisesti. Oppilaalle on tarpeen tehdä perusopetusta varten oma oppimissuunnitelma.
Lähellä perusopetusiän päättymistä Suomeen tulleiden nuorten opetukseen on valtakunnallisesti luotu erilaisia malleja. Jos oppivelvollisuusikä ei riitä perusopetuksen suorittamiseen, on oppilaskohtaisesti arvioitava, millainen opiskelupolku nuoren kanssa rakennetaan. Perusopetuksen voi suorittaa loppuun omassa peruskoulussa tai aikuisten perusopetuksessa.
Nivelvaiheeseen perusopetuksen ja toisen asteen koulutuksen väliin on luotu useita koulutusvaihtoehtoja. Lukioon ja ammatilliseen peruskoulutukseen valmistavat koulutukset on tarkoitettu ensisijaisesti niille maahanmuuttajanuorille, joiden on vielä tarpeen harjaannuttaa kielitaitoaan ja muita opiskelutaitojaan lukio- tai ammattiopintoja varten. Vaihtoehtoisia väyliä tarjoavat myös lisäopetus (10-luokka, vaatimuksena peruskoulun päättötodistus), ohjaava ja valmistava koulutus (ammattistartti) tai vammaisten opiskelijoiden valmentava ja kuntouttava koulutus. Vapaan sivistystyön oppilaitokset ja aikuislukiot tarjoavat monenlaista koulutusta, esimerkiksi kielikursseja, joiden pohjalta voi edetä seuraaviin opintoihin.
Huom! Ammatillisen koulutuksen lainsäädäntöön kuuluvien valmistavien koulutusten opetussuunnitelmat ovat muuttuneet.
Voiko oppivelvollisuusiän jälkeen Suomeen tullut nuori tai aikuinen edetä ilman peruskoulua?
Perusopetus ei ole ainoa väylä jatko-opintoihin ja työllistymiseen Suomessa. Esimerkiksi nuorten toisen asteen koulutukseen haetaan yhteishaussa harkintaan perustuvassa valinnassa, jos hakijalla ei ole perusopetuksen päättötodistusta Suomesta tai hänellä on ulkomainen tutkintotodistus. Aikuisten ammatilliseen koulutukseen on omat hakumenettelyt.
Aikuisten maahanmuuttajien koulutus järjestetään pääosin työvoimakoulutuksena järjestettävänä kotoutumiskoulutuksena. Opiskelija ohjataan soveltuvalle koulutusväylälle TE-toimiston järjestämän alkukartoituksen perusteella. Luku- ja kirjoitustaidottomana maahan tulleille on oma opetus. Kotoutumiskoulutuksiin voidaan harkinnanvaraisesti rinnastaa myös muita koulutusjärjestelmän koulutuksia, esim. valmistavia koulutuksia. Kotoutumiskoulutusten ohella mm. vapaan sivistystyön oppilaitokset ja aikuislukiot tarjoavat monenlaista koulutusta, esimerkiksi kielikursseja, joiden pohjalta voi edetä seuraaviin opintoihin.
Mitä pitäisi opettaa, kun ei ole aikaisempaa koulunkäyntitaustaa?
Luku- ja kirjoitustaidottoman lapsen, nuoren tai aikuisen kanssa varmistetaan suomen kielen opintojen lisäksi luku- ja kirjoitustaidon opetus. Aikaisemman koulunkäynnin puutteiden vuoksi vahvistetaan myös opiskelutaitoja ja oppimisvalmiuksia, jotka antavat pohjaa koulutuksissa etenemiselle.
Opetuksessa keskeisenä periaatteena on osaamisen tunnistaminen. Opetuksen tulee lähteä oppijan taidoista, ei iänmukaisista tai koulutusasteen vaatimuksista. Lapsi, nuori tai aikuinen ei hyödy siitä, että hän joutuu opiskelemaan asioita, jotka eivät kohtaa hänen taitotasoaan. Riittävät perustaidot on varmistettava. Esimerkiksi matematiikassa peruslaskutaitojen harjaannuttamiseen kannattaa käyttää aikaa. Luku- ja kirjoitustaidottomana maahan tullut opiskelija voi aloittaa vieraat kielet suullisen kielitaidon opiskelulla ja edetä vasta myöhemmin kirjallisiin tehtäviin.
Mitä opetuksellista tukea kielitaitoa opetteleva oppilas peruskoulussa saa?
Valmistava opetus
Suomen kielen opetuksen ohella valmistavassa opetuksessa käydään läpi soveltuvin osin oppiaineiden keskeisiä sisältöjä. Opetuksessa vahvistetaan oppiaineen keskeisten käsitteiden, työtapojen ja välineiden hallintaa. Niille oppilaille, joilla on vähän koulunkäyntitaustaa, opetetaan esimerkiksi peruslaskutaitoja ja perustietoja ympäristöstä ja yhteiskunnasta, jotta oppilas pystyy jatkamaan opiskelua perusopetuksessa. Luku- ja kirjoitustaidottomilla varmistetaan erityisesti luku- ja kirjoitustaidon opetus. Tarvittaessa harjoitellaan erilaisia oppimisvalmiuksia, kuten kynänkäyttöä, oppikirjan käyttöä ja tuntityöskentelyä.
Suomi toisena kielenä –opetus (suomi 2 –opetus, s2-opetus)
Oppilaalle, jonka äidinkieli ei ole suomi, ruotsi tai saame, opetetaan suomea toisena kielenä. Suomi 2 –oppimäärän mukaisesti opetetaan niitä oppilaita, joiden kielitaito ei kielen kaikilla osa-alueilla ole äidinkielisen tasoinen. Kielitaito arvioidaan koulussa ja arvioinnin pohjalta tehdään suositus oppilaalle soveltuvasta suomen kielen oppimäärästä. Suomi toisena kielenä –opetus voidaan järjestää omassa ryhmässään, tai oppilas voi opiskella suomi toisena kielenä –oppimäärän mukaisesti, vaikka osallistuu äidinkielen tunteihin.
Oman äidinkielen opetus
Oman äidinkielen opetus on perusopetusta täydentävää opetusta, jota opetetaan erillisen valtionavustuksen turvin. Oman äidinkielen opiskelu on tärkeää, koska se tukee suomen kielen ja vieraiden kielten oppimista ja parantaa oppilaan mahdollisuuksia opiskella myös perusopetuksen oppiaineita. Oman äidinkielen kehityksen tukeminen liittyy vahvasti myös oppilaan persoonallisuuden ja kulttuuri-identiteetin kehittymiseen.
Perusopetuksen oppiaineiden tukeminen omalla äidinkielellä
Eri oppiaineiden oppimista voidaan tukea myös omalla äidinkielellä. Tätä tukea kannattaa mahdollisuuksien mukaan hyödyntää. Oppimisen alkuun saattamisen kannalta olisi monella tapaa järkevää oppia perustaitoja, kuten lukutaitoa tai peruslaskutaitoja, sillä kielellä, jota oppilas parhaiten hallitsee. Myöhemmin oppilas voi hyötyä omalla kielellä annettavasta tuesta esimerkiksi reaaliaineiden opiskelussa.
Mitä tukea ammatti- tai lukio-opinnoissa oleva nuori saa?
Myös ammatillisiin ja lukio-opintoihin järjestetään valmistavaa koulutusta, jonka tavoitteena on valmistaa opiskelijaa tulevia toisen asteen opintoja varten. Toisen asteen koulutuksessa (ammatillinen koulutus ja lukio) maahanmuuttajaopiskelijan opetus järjestetään pitkälti samoin periaattein kuin peruskoulussa. Opiskelija voi opiskella suomea suomi toisena kielenä –opintoina äidinkielen sijasta. Mahdollisuuksien mukaan tarjotaan oman äidinkielen opetusta. Maahanmuuttajaopiskelijan oppimista tuetaan ja kehittyvä kielitaito huomioidaan opetuksessa ja arvioinnissa.
Kenelle opiskeluhuolto kuuluu?
Opiskeluhuollossa voidaan ennakoiden huomioida pakolais- ja turvapaikanhakijalapset ja -nuoret jo koulunkäynnin ja opiskelun alkuvaiheessa. Elämänhistoriansa vuoksi näillä lapsilla ja nuorilla voi olla erityisiä tuen tarpeita ja haasteita psyykkisen ja fyysisen terveyden sekä sosiaalisen hyvinvoinnin alueella. Koulunkäynnin ja opiskelun tukemisessa tarvitaan usein monia ammattilaisia. Opiskeluhuollolla on tärkeä rooli myös oppilaan tai opiskelijan ohjaamisessa koulun ulkopuolisen tuen piiriin.
Jo valmistavassa opetuksessa oppilas on oikeutettu oppilashuoltoon.
Mitä asioita pitää tietää opetuksen pohjaksi?
Kaikenikäisten opiskelijoiden taustasta on hyvä selvittää erityisesti kielitaitoon, aikaisempaan koulunkäyntiin ja oppijan sosiaaliseen tilanteeseen liittyvät perusasiat:
Kielitaito
- Oppilaan äidinkieli/-kielet
- Kotona käytettävä kieli/kielet
- Aikaisempi koulukieli, jos ei ole sama kuin äidinkieli
- Osaako oppilas/opiskelija kirjoittaa ja lukea omalla äidinkielellä, koulunkäyntikielellä ja suomen kielellä
- Suomen kielen taito
- Kuinka pitkään ollut suomenkielisessä ympäristössä
- Kuinka pitkään käynyt Suomessa koulu
Aikaisempi koulunkäynti
- Onko oppilas/opiskelija käynyt aikaisemmin koulua, kuinka paljon
- Onko koulunkäynti ollut säännöllistä
- Onko käynyt koulussa viitenä tai kuutena päivänä viikossa vai harvemmin
- Millaista opetus ja koulunkäynti ovat olleet
- Miten koulunkäynti on sujunut
- Onko jonkun asian oppiminen ollut vaikeaa, esim. vaikeampaa kuin sisaruksilla
- Onko tarvinnut ja saanut tukea oppimiseen
- Onko koulunkäynnin ja oppimisen vaikeuksia aikaisemmin tutkittu
- Onko opiskellut isossa vai pienessä ryhmässä
- Vanhempien koulutustausta
Sosiaalinen tilanne
- Kenen kanssa asuu, keitä lähiympäristöön kuuluu
- Muutot Suomessa ja ennen Suomeen muuttoa
- Sosiaalinen verkosto: sukulaiset, kaverit, harrastukset
- Asuminen ja hyvinvointi: nukkuminen, ruokailu, liikkuminen
- Onko perheellä tai oppilaalla/opiskelijalla sellaisia verkostoja tai tukipalveluita, joiden kanssa koulun olisi hyvä tehdä yhteistyötä
Taustatietojen kartoittamiseen löytyy hyviä malleja esimerkiksi Opetushallituksen hyvät käytännöt –sivustolta.
Mitä on hyvä tietää lapsen tai nuoren verkostosta?
Pakolaisilla ja turvapaikanhakijoilla on tukena eri ammattilaisia kotoutumisen alkuvaiheessa. Koulun tai oppilaitoksen on hyvä tuntea sitä verkostoa, joka muodostuu oppijan lähipiiristä (perhe, sukulaiset, ystävät) ja hänen kanssaan työskentelevistä ammattilaisista. Alaikäisen perheeltä tai edustajalta pyydetään lupa yhteistyöhön ja tietojen vaihtamiseen verkostojen kanssa. Turvallisia tiedonsiirtotilanteita ovat neuvottelut, joissa oppija tai perhe on mukana. Tukiverkoston tunteminen helpottaa tarvittavan avun ja tuen saamista. Koulu tai oppilaitos voi saada verkostoilta tukea omaan opetustyöhönsä. Verkostoja, joita on hyvä tuntea, ovat mm. maahanmuuttotyön ja sosiaalipalveluiden ammattilaiset sekä terveydenhuollon yksiköt ja niiden ammattilaiset.
Mitä vanhempien on hyvä tietää koulunkäynnistä ja opiskelusta?
Yhteistyö perheen kanssa mahdollisimman varhain opintojen alkuvaiheessa on tärkeää. Vanhemmilla ei ole usein tietoa suomalaisesta koulusta ja sen toimintatavoista. Tulkin tai kulttuuritulkin välityksellä voidaan keskustella koulunkäyntiin ja opiskeluun liittyvistä käytänteistä. Vanhempien kanssa keskustellaan opiskelun etenemisestä ja tukitoimista.
Oppilas tai opiskelija ei opi eikä etene. Voivatko oppimisen ongelmat johtua traumasta?
Traumatisoituminen voi hidastaa ja vaikeuttaa oppimista. Traumatisoitumiseen liittyvät fyysiset ja psyykkiset reaktiot kuormittavat lasta ja nuorta, jolloin opetuksen seuraamiseen, tarkkaavaisena pysymiseen, asioiden mieleen painamiseen tai muistamiseen ei jää energiaa. Keskittyminen opiskelutilanteissa voi olla vaikeaa. Lapsi tai nuori voi olla omissa maailmoissaan tai rauhaton, levoton ja yliaktiivinen. Traumatisoitumiseen liittyy usein myös erilaisia psykosomaattisia oireita, esimerkiksi vatsakipuja tai pääkipuja, jotka haittaavat opiskelua.
Trauman seuraukset ovat monimuotoisia, ja ne voivat ilmetä myös vasta vuosien jälkeen. Vakavat ja monta kertaa koetut traumaattiset tapahtumat voivat vaikuttaa lapsen ja nuoren kehitykseen, ja kehitystehtävien iänmukainen saavuttaminen eri alueilla voi häiriintyä. Tämän kaltaiset ongelmat voivat näkyä melko pitkään hyvin laaja-alaisina oppimisen ongelmina ja lapsi tai nuori voi tästä syystä tarvita oppimiseen pitkäkestoista vahvaa tukea.
Läheskään kaikki pakolaiset ja turvapaikanhakijat eivät ole traumatisoituneita, tai traumasta huolimatta oppiminen sujuu hyvin. Traumatisoitumisen lisäksi tai siitä huolimatta lapsen ja nuoren oppimista haastavat monet muut asiat. Näitä ovat esimerkiksi akateemisten taitojen harjaantumattomuus, jos lapsella tai nuorella ei ole aikaisempaa koulunkäyntihistoriaa. Oppimisen haasteet voivat johtua myös puutteellisesta suomen kielen taidosta suhteessa odotuksiin. Oppimisvaikeuksia, kuten lukemisen ja kirjoittamisen vaikeuksia tai matematiikan oppimisvaikeuksia, esiintyy osalla lapsista ja nuorista. Myös arkeen liittyvät tekijät, kuten vaikea sosiaalinen tilanne tai terveydelliset ongelmat, voivat luoda haasteita oppimiselle. Seuraavassa kuviossa on yksinkertaistettuna kuvattu niitä tekijöitä, joita on hyvä kartoittaa, kun lapsen tai nuoren oppiminen on työlästä tai edistymistä ei tapahdu (Arvonen, Katva, Nurminen, 2010).
Opiskelija puhuu hyvin suomea, mutta oppisisältöjen omaksuminen on edelleen hankalaa. Voiko kyse olla oppimisvaikeuksista?
Opiskelussa tarvittavan kielitaidon kehittyminen voi olla hidasta. Pelkän puhekielen perusteella ei voi tehdä päätelmiä suomen kielen taidoista tai oppimisvaikeuksista. Suullinen arkikielen taito opitaan tavallisesti melko nopeasti. Tällainen kielitaito on arkiympäristöissä käytettävää kieltä, joka on hyvin erilaista kuin oppiaineiden tai oppisisältöjen omaksumiseen tarvittava kieli.
Oppimista haastaa se, että asioita opiskellaan kielellä, jota oppilas tai opiskelija vasta harjoittelee. Sujuvasta puhekielen taidosta huolimatta opetuksen ja siihen liittyvien käsitteiden ymmärtäminen, oppimateriaaleihin liittyvä luetun ymmärtäminen tai kirjallinen tuottaminen voivat pitkään tuottaa oppijalle vaikeuksia.
Oppimisvaikeudella tarkoitetaan sitä, että taidot kehittyvät ja vakiintuvat poikkeuksellisen hitaasti huolimatta siitä, että oppija on saanut opetusta ja tukea. Oppimisvaikeudet ilmenevät perustaitojen heikkona automatisoitumisena: esimerkiksi teknisen lukemisen tai peruslaskutaitojen hitaus ja työläys säilyy opetuksesta huolimatta.
Miten oppimisvaikeuden voi tunnistaa?
Oppimisvaikeuden todentaminen edellyttää oikealta taitotasolta tapahtuvaa opetusta ja pitkäaikaisempaa seurantaa siitä, miten taidot etenevät. Tällainen nk. dynaaminen arviointi on tärkeää oppimisvaikeuksien todentamiseksi, sillä suomenkielisen opiskelijan oppimisvaikeuksien arviointiin käytettyjä välineitä on hankala käyttää maahanmuuton ja kielenoppimisen alkuvaiheessa.
Pelkästään oppiaineiden omaksumista tarkastelemalla oppimisvaikeutta ei voi päätellä. Perustaitojen hitaaseen automatisoitumiseen kannattaa siten kiinnittää huomiota, samoin siihen, jos oppijalla on lisäksi vaikeuksia kielellisissä toiminnoissa omalla äidinkielellään. Epäilyä oppimisvaikeudesta on hyvä selvittää opiskeluhuollon ammattilaisten, erityisopettajan ja psykologin, avulla.
Voiko pakolais- tai turvapaikanhakijalapsi tai -nuori saada tehostettua tai erityistä tukea?
Opetussuunnitelman perusteiden mukaan maahanmuuttajaoppilas on oikeutettu samaan tukeen kuin suomenkielinenkin oppilas, hänellä on esimerkiksi mahdollisuus saada tukiopetusta tai osa-aikaista erityisopetusta. Tämän rinnalla opetussuunnitelma velvoittaa huomioimaan maahanmuuttajaoppilaan erilaiset lähtökohdat ja tarpeet opetuksessa.
Tarpeen mukaan maahanmuuttajaoppilaalla on oikeus myös tehostettuun tai erityiseen tukeen. Tuen lisääminen perustuu arvioituihin tuen tarpeisiin, ja tukimuotojen tarjonnassa edetään samojen vaiheiden kautta kuin muidenkin oppilaiden kohdalla. Esimerkiksi erityisen tuen päätöksen perusteena eivät kuitenkaan voi olla yksin kouluhistorian puutteista johtuvat heikot perusvalmiudet tai kehittyvä kielitaito. Tehostettua tai erityistä tukea saavalle oppilaalle tarjotaan edelleen lisäksi maahanmuuttajaoppilaalle kuuluva normaali tuki, kuten suomi toisena kielenä -opetus.
Oppijan traumatausta voi vaikuttaa merkittävästi opiskelijan tuen tarpeeseen. Traumasta johtuvat vaikeudet voivat hidastaa ja estää oppimista. Vakavimmillaan traumasta johtuvat oppimisen ongelmat voivat olla niin vaikeita, että oppilas tarvitsee niiden vuoksi erityistä tukea.
Oppijalle tarjottavista tukitoimista ja niihin liittyvistä hallintopäätöksistä keskustellaan aina huoltajien kanssa. Vanhemmat tarvitsevat tietoa koulun eri tukimuodoista ja siitä, mitä ne tarkoittavat. Myös oppimisvaikeuksista ja niihin liittyviä haasteista on hyvä keskustella vanhempien kanssa.
Materiaalia oppimisvaikeuksista eri kielillä: suomi, englanti, ruotsi, venäjä, somali, arabia, ranska.
Turvallista arkea, tukea ja yhteistyötä
Kuinka pian voi aloittaa koulun maahan saapumisen jälkeen?
Pakolais- ja turvapaikanhakijalasten ja -nuorten kannalta on merkittävää se, miten arki sujuu. Lapsen tai nuoren tämänhetkinen arki on hyvinvoinnin kannalta merkittävämpää kuin aikaisemmat kuormittavat kokemukset. Hyvässä arjessa on tuttuja rutiineja ja rytmi, joka toistuu. Iso osa lapsen ja nuoren arjesta muodostuu koulunkäynnistä.
Opiskelu tuo lapsen ja nuoren elämään säännöllisyyttä, tuttuja rutiineja ja paikan, johon kuulua. Koulunkäynti on hyvä aloittaa mahdollisimman varhaisessa vaiheessa maahantulon jälkeen. Erityisesti koulunkäynnin alkuvaiheessa on tärkeää tukea lasta ja nuorta niin, että hän saa onnistumisen kokemuksia ja mahdollisuuden liittyä samanikäisten ryhmään.
Miksi turvallisuus ja pysyvyys ovat tärkeitä?
Pakolais- ja turvapaikanhakijalapset ja -nuoret ovat eläneet epävakaissa olosuhteissa. He ovat kokeneet paljon muutoksia, menetyksiä ja pettymyksiä, jotka ovat tapahtuneet usein täysin ennakoimatta. Tästä syystä pakolais- ja turvapaikanhakijalapsen ja -nuoren tukemisessa on tärkeää kiinnittää huomiota turvallisuudentunteen rakentumiseen.
Pysyvät ihmiset ja olosuhteet auttavat luomaan turvallisuudentunnetta. Erityisesti maahanmuuton alkuvaiheessa pysyvät asuinpaikat ja arkeen liittyvät rutiinit auttavat lasta ja nuorta. Ongelmallista on, että erityisesti turvapaikanhakijalasten ja -nuorten elämään liittyy maahantulon alkuvaiheessa paljon muutoksia: turvapaikanhakuprosessin aikana lapsi tai nuori voi joutua asumaan useassa eri paikassa ja kohtaamaan monia ammattilaisia. Asioiden ja olosuhteiden ennakoitavuudella lisättäisiin lapsen ja nuoren turvallisuudentunnetta.
Miten työntekijä voi tukea lasta tai nuorta omalla toiminnallaan?
Kukin ammattilainen on omassa roolissaan yksi turvallinen aikuinen lapsen arjessa. Lapsi tai nuori tarvitsee turvallisten ihmissuhteiden lisäksi vastavuoroista läsnäoloa, huolenpitoa ja rakkautta.
Työntekijänä voi luoda turvallista ympäristöä kiinnittämällä huomiota fyysiseen ja sosiaaliseen ympäristöön. Ryhmässä voidaan vahvistaa identiteetin rakentumista ja ryhmässä toimiminen ja onnistumisen kokemukset tukevat itsetuntoa. Työntekijän tulee kiinnittää huomiota lasten ja nuorten keskinäisiin suhteisiin ja tukea turvallisuudentunteen rakentumista, jotta ryhmässä on kaikilla hyvä olla.
Lasta tai nuorta voit auttaa varmistamalla, että
- fyysinen ympäristö on pysyvä ja rauhallinen
- ympäristö on siisti ja järjestyksessä: tavarat omilla paikoillaan, ei liikaa virikkeitä
- ketään ei kiusata ja kaikki tulevat huomioiduiksi
- luokassa tai asumisyksikössä on yhteisesti sovitut säännöt, joista pidetään kiinni
- tietyt rutiinit toistuvat
- annat selkeitä viestejä
- lapsi tai nuori on ymmärtänyt, mitä sanot
- käytät tarvittaessa kuvia puheen ja muun viestinnän tukena
- ennakoit tulevia tilanteita
- toimit rauhallisesti ja kiireettömästi.
Tunnistetaanko lapsen ja nuoren vahvuudet?
Pakolais- ja turvapaikanhakijalapsen itsetunto on monella tapaa koetuksella. Esimerkiksi koulussa lapsi tai nuori vertailee helposti suoriutumistaan muihin samanikäisiin ja saa usein kokemuksia, ettei pärjää yhtä hyvin kuin muut. Erityisesti yläkouluikäisenä maahan muuttaneelle nuorelle voi tulla sellainen kuva, että hän on epäonnistunut, jos ei pysty muutamassa vuodessa suorittamaan peruskoulua loppuun. Aikuiset ovat tärkeässä roolissa tukemassa lasten ja nuorten itsetunnon kehittymistä keskustelemalla ja asettamalla realistisia tavoitteita, joissa lapsen ja nuoren lähtökohdat otetaan huomioon. Arjessa on hyvä huomioida ja tuoda esiin muita vahvuuksia ja osaamista, jota lapsella ja nuorella on.
Miten vanhemmat voivat tukea lapsen ja nuoren oppimista?
Tee yhteistyötä vanhempien kanssa. Viesti kouluun liittyvistä asioista vanhemmalle niin, että hänen on mahdollista ymmärtää viestit. Lasta tai nuorta ei käytetä tulkkina. Kunnioita vanhempia oman perheensä tilanteen asiantuntijana.
Vanhempi voi kokea lapsen koulunkäynnin tukemisen haastavaksi. Kaikilla vanhemmilla ei ole kokemusta koulunkäynnistä tai vanhemman oma kielitaito ei riitä esimerkiksi kotitehtävissä auttamiseen. Vanhempien tärkeä tehtävä on huolehtia siitä, että lapsen ja nuoren perusedellytykset oppimiselle ovat kunnossa.
Vanhempana autat lapsesi oppimista huolehtimalla, että
- kouluikäinen lapsi nukkuu noin 10 tuntia yössä.
- koululainen syö ennen kouluun lähtöä aamupalan ja koulun jälkeen välipalan, päivällisen ja iltapalan.
- lapsi liikkuu ja ulkoilee päivittäin. Leikkiminen ja yhdessäolo on kouluikäiselle lapselle tärkeää.
- lapsi noudattaa yhdessä sovittuja sääntöjä television katsomisessa ja pelien pelaamisessa. On tärkeää noudattaa annettuja ikäsuosituksia.
- tiedät miten lapsen koulunkäynti sujuu. Kysy lapselta päivittäin, millainen koulupäivä hänellä oli: Mitä opit? Kenen kanssa leikit? Saitko läksyjä? Onko tulossa kokeita tai muita tärkeitä tapahtumia?
- olet yhteydessä opettajaan asioissa, jotka voivat vaikuttaa koulunkäyntiin tai oppimiseen. Vanhemmilla on oikeus saada tulkki vanhempainiltoihin tai lasta koskeviin keskusteluihin.
Miten ammattilaisena toimin, kun olen huolissani lapsesta tai nuoresta?
Älä jää yksin. Ota asia puheeksi lapsen, nuoren ja perheen kanssa. Puhu lähityötovereiden kanssa ja tee tarvittaessa yhteistyötä muiden verkostojen, kuten koulun opiskeluhuollon tai terveydenhuollon ammattilaisten, kanssa.
Pakolais- ja turvapaikanhakijalasten ja -nuorten kanssa työskentelee useita eri ammattilaisia koulun, sosiaali- ja terveyspalveluiden ja kotoutumisajan palveluissa. Tämän asiakasryhmän kanssa työskentely, tilanteen jäsentäminen, tuen rakentaminen ja tavoitteiden saavuttaminen vaativat useiden eri ammattilaisten yhteistyötä myös organisaatioiden välillä.
Entä jos koulun tai lähiyhteisön tuki ei riitä?
Huoli on suuri, jos lapsi tai nuori
- ei huolehdi itsestään: ei syö, ei nuku, ei peseydy
- vetäytyy sosiaalisista suhteista
- ei innostu ikätasolleen sopivista mielenkiinnonkohteista
- vahingoittaa itseään
- on väkivaltainen.
Mitä teen?
Ota huoli puheeksi. Puhu tilanteesta perheen, oppilashuollon tai jonkun terveydenhuollon ammattilaisen kanssa. Keskustele perheen kanssa mahdollisimman varhain lapsen tai nuoren huolestuttavasta käyttäytymisestä.
Tarpeen mukaan ohjaa lapsi tai nuori terveydenhuollon palveluihin kouluterveydenhuollon tai terveysaseman kautta.
Keskustele perheen kanssa keinoista, joilla lasta voidaan auttaa. Kerro, että tukitoimien ja hoitoonohjauksen tarkoitus on tukea lapsen koulunkäyntiä ja oppimista. Kerro perheelle, mistä hoitoon ohjaamisessa on kyse.
Mitä opetuksellista tukea kielitaitoa opetteleva oppilas peruskoulussa saa?
Valmistava opetus
Suomen kielen opetuksen ohella valmistavassa opetuksessa käydään läpi soveltuvin osin oppiaineiden keskeisiä sisältöjä. Opetuksessa vahvistetaan oppiaineen keskeisten käsitteiden, työtapojen ja välineiden hallintaa. Niille oppilaille, joilla on vähän koulunkäyntitaustaa, opetetaan esimerkiksi peruslaskutaitoja ja perustietoja ympäristöstä ja yhteiskunnasta, jotta oppilas pystyy jatkamaan opiskelua perusopetuksessa. Luku- ja kirjoitustaidottomilla varmistetaan erityisesti luku- ja kirjoitustaidon opetus. Tarvittaessa harjoitellaan erilaisia oppimisvalmiuksia, kuten kynänkäyttöä, oppikirjan käyttöä ja tuntityöskentelyä.
Suomi toisena kielenä –opetus (suomi 2 –opetus, s2-opetus)
Oppilaalle, jonka äidinkieli ei ole suomi, ruotsi tai saame, opetetaan suomea toisena kielenä. Suomi 2 –oppimäärän mukaisesti opetetaan niitä oppilaita, joiden kielitaito ei kielen kaikilla osa-alueilla ole äidinkielisen tasoinen. Kielitaito arvioidaan koulussa ja arvioinnin pohjalta tehdään suositus oppilaalle soveltuvasta suomen kielen oppimäärästä. Suomi toisena kielenä –opetus voidaan järjestää omassa ryhmässään, tai oppilas voi opiskella suomi toisena kielenä –oppimäärän mukaisesti, vaikka osallistuu äidinkielen tunteihin.
Oman äidinkielen opetus
Oman äidinkielen opetus on perusopetusta täydentävää opetusta, jota opetetaan erillisen valtionavustuksen turvin. Oman äidinkielen opiskelu on tärkeää, koska se tukee suomen kielen ja vieraiden kielten oppimista ja parantaa oppilaan mahdollisuuksia opiskella myös perusopetuksen oppiaineita. Oman äidinkielen kehityksen tukeminen liittyy vahvasti myös oppilaan persoonallisuuden ja kulttuuri-identiteetin kehittymiseen.
Perusopetuksen oppiaineiden tukeminen omalla äidinkielellä
Eri oppiaineiden oppimista voidaan tukea myös omalla äidinkielellä. Tätä tukea kannattaa mahdollisuuksien mukaan hyödyntää. Oppimisen alkuun saattamisen kannalta olisi monella tapaa järkevää oppia perustaitoja, kuten lukutaitoa tai peruslaskutaitoja, sillä kielellä, jota oppilas parhaiten hallitsee. Myöhemmin oppilas voi hyötyä omalla kielellä annettavasta tuesta esimerkiksi reaaliaineiden opiskelussa.
Mitä tukea ammatti- tai lukio-opinnoissa oleva nuori saa?
Myös ammatillisiin ja lukio-opintoihin järjestetään valmistavaa koulutusta, jonka tavoitteena on valmistaa opiskelijaa tulevia toisen asteen opintoja varten. Toisen asteen koulutuksessa (ammatillinen koulutus ja lukio) maahanmuuttajaopiskelijan opetus järjestetään pitkälti samoin periaattein kuin peruskoulussa. Opiskelija voi opiskella suomea suomi toisena kielenä –opintoina äidinkielen sijasta. Mahdollisuuksien mukaan tarjotaan oman äidinkielen opetusta. Maahanmuuttajaopiskelijan oppimista tuetaan ja kehittyvä kielitaito huomioidaan opetuksessa ja arvioinnissa.
Kenelle opiskeluhuolto kuuluu?
Opiskeluhuollossa voidaan ennakoiden huomioida pakolais- ja turvapaikanhakijalapset ja -nuoret jo koulunkäynnin ja opiskelun alkuvaiheessa. Elämänhistoriansa vuoksi näillä lapsilla ja nuorilla voi olla erityisiä tuen tarpeita ja haasteita psyykkisen ja fyysisen terveyden sekä sosiaalisen hyvinvoinnin alueella. Koulunkäynnin ja opiskelun tukemisessa tarvitaan usein monia ammattilaisia. Opiskeluhuollolla on tärkeä rooli myös oppilaan tai opiskelijan ohjaamisessa koulun ulkopuolisen tuen piiriin.
Jo valmistavassa opetuksessa oppilas on oikeutettu oppilashuoltoon.
Mitä asioita pitää tietää opetuksen pohjaksi?
Kaikenikäisten opiskelijoiden taustasta on hyvä selvittää erityisesti kielitaitoon, aikaisempaan koulunkäyntiin ja oppijan sosiaaliseen tilanteeseen liittyvät perusasiat:
Kielitaito
- Oppilaan äidinkieli/-kielet
- Kotona käytettävä kieli/kielet
- Aikaisempi koulukieli, jos ei ole sama kuin äidinkieli
- Osaako oppilas/opiskelija kirjoittaa ja lukea omalla äidinkielellä, koulunkäyntikielellä ja suomen kielellä
- Suomen kielen taito
- Kuinka pitkään ollut suomenkielisessä ympäristössä
- Kuinka pitkään käynyt Suomessa koulu
Aikaisempi koulunkäynti
- Onko oppilas/opiskelija käynyt aikaisemmin koulua, kuinka paljon
- Onko koulunkäynti ollut säännöllistä
- Onko käynyt koulussa viitenä tai kuutena päivänä viikossa vai harvemmin
- Millaista opetus ja koulunkäynti ovat olleet
- Miten koulunkäynti on sujunut
- Onko jonkun asian oppiminen ollut vaikeaa, esim. vaikeampaa kuin sisaruksilla
- Onko tarvinnut ja saanut tukea oppimiseen
- Onko koulunkäynnin ja oppimisen vaikeuksia aikaisemmin tutkittu
- Onko opiskellut isossa vai pienessä ryhmässä
- Vanhempien koulutustausta
Sosiaalinen tilanne
- Kenen kanssa asuu, keitä lähiympäristöön kuuluu
- Muutot Suomessa ja ennen Suomeen muuttoa
- Sosiaalinen verkosto: sukulaiset, kaverit, harrastukset
- Asuminen ja hyvinvointi: nukkuminen, ruokailu, liikkuminen
- Onko perheellä tai oppilaalla/opiskelijalla sellaisia verkostoja tai tukipalveluita, joiden kanssa koulun olisi hyvä tehdä yhteistyötä
Taustatietojen kartoittamiseen löytyy hyviä malleja esimerkiksi Opetushallituksen hyvät käytännöt –sivustolta.
Mitä on hyvä tietää lapsen tai nuoren verkostosta?
Pakolaisilla ja turvapaikanhakijoilla on tukena eri ammattilaisia kotoutumisen alkuvaiheessa. Koulun tai oppilaitoksen on hyvä tuntea sitä verkostoa, joka muodostuu oppijan lähipiiristä (perhe, sukulaiset, ystävät) ja hänen kanssaan työskentelevistä ammattilaisista. Alaikäisen perheeltä tai edustajalta pyydetään lupa yhteistyöhön ja tietojen vaihtamiseen verkostojen kanssa. Turvallisia tiedonsiirtotilanteita ovat neuvottelut, joissa oppija tai perhe on mukana. Tukiverkoston tunteminen helpottaa tarvittavan avun ja tuen saamista. Koulu tai oppilaitos voi saada verkostoilta tukea omaan opetustyöhönsä. Verkostoja, joita on hyvä tuntea, ovat mm. maahanmuuttotyön ja sosiaalipalveluiden ammattilaiset sekä terveydenhuollon yksiköt ja niiden ammattilaiset.
Mitä vanhempien on hyvä tietää koulunkäynnistä ja opiskelusta?
Yhteistyö perheen kanssa mahdollisimman varhain opintojen alkuvaiheessa on tärkeää. Vanhemmilla ei ole usein tietoa suomalaisesta koulusta ja sen toimintatavoista. Tulkin tai kulttuuritulkin välityksellä voidaan keskustella koulunkäyntiin ja opiskeluun liittyvistä käytänteistä. Vanhempien kanssa keskustellaan opiskelun etenemisestä ja tukitoimista.
…käy jatkuvasti ylikierroksilla?
Traumatisoituminen vaikuttaa lapsen ja nuoren vireystilaan. Traumatisoituneen oppilaan vireystila voi olla pitkäaikaisesti kohonnut, jolloin oppilas on valppaana ja varuillaan ilman näkyvää syytä, eikä oppimiseen jää energiaa. Tämä voi näkyä luokassa keskittymisen vaikeutena, ylivilkkautena, kiihtymisenä ja levottomuutena. Traumatisoitunut oppilas voi olla myös poissaoleva, vetäytyvä ja tarkkaamaton, jolloin oppilaan vireystila on laskenut.
Opetuksessa pitää seurata lapsen ja nuoren vireystilaa. On tärkeää pysäyttää liiallinen yli- tai alivirittyminen. Rauhoittumista voidaan edistää esimerkiksi rentoutumisharjoituksilla. Oppilas voidaan tuoda puheen avulla tähän hetkeen kiinnittämällä huomio parhaillaan tapahtuviin asioihin, kuten millainen sää on ulkona, kuka on koulussa tai mitä kello on. Nykyhetkessä pysymistä ja huomion kiinnittämistä hetkeen voidaan harjoitella. Tällaiset harjoitukset auttavat kaikkien oppilaiden keskittymistä, eikä niistä ei ole haittaa kenellekään.
…on jatkuvasti väsynyt?
Traumatisoituneella oppilaalla on usein univaikeuksia. Nukahtaminen voi olla vaikeaa, koska mieleen tulee pelottavia tapahtumia. Uni voi olla katkonaista ja uni häiriintyy painajaisten takia. Jos ihminen nukkuu liian vähän, edes tilapäisesti, se vaikuttaa oppimiseen. Vähäinen uni heikentää tarkkaavaisuutta ja keskittymistä. Pitkäaikainen univaje heikentää terveyttä, muun muassa vastustuskyky heikkenee ja verenpaine nousee.
Jos univaikeudet jatkuvat, aiheuttavat väsymystä, vaikeuttavat koulunkäyntiä ja haittaavat oppimista, tulee asia ottaa puheeksi oppilaan itsensä sekä hänen vanhempiensa kanssa. Tarvittaessa lapsi tai nuori ohjataan terveydenhoitajan tai koululääkärin vastaanotolle.
…hätääntyy palokellon soidessa?
Erilaiset tapahtumat ja asiat voivat tuoda mieleen muistikuvia tai ajatuksia traumaattisesta tapahtumasta. Esimerkiksi palohälyttimen soiminen, opettajan kädessä oleva iso viivain tai riitatilanteen seuraaminen sivusta saattaa tuoda mieleen aiempaan traumakokemukseen liittyviä muistikuvia. Näitä muistoja voivat laukaista myös äänet ja hajut eikä lapsi useinkaan tiedosta mihin aikaisempiin kokemuksiin ne liittyvät. Ammattilaisten on hyvä muistaa, että traumamuistuttajat voivat säilyä vuosia. Näissä tilanteissa tapahtuu samankaltaisia kehollisia reaktioita kuin alkuperäisessä traumaattisessa tilanteessa, esimerkiksi syke kiihtyy, keskittymiskyky katoaa, lapsi tai nuori menettää malttinsa tai jähmettyy. Trauman uudelleen kokeminen ja mieleen palaavat muistikuvat, ajatukset ja aistikokemukset ovat lapselle pelottavia ja hämmentäviä.
Kun lapselle tai nuorelle tulee mieleen traumaattinen tapahtuma,
- pysy itse rauhallisena
- korosta, että hän on nyt turvassa
- auta erottamaan, mikä on mennyttä ja mikä tätä hetkeä
- auta rentoutumaan
- älä jätä yksin
- kerro, että tilanteessa ei ole mitään hävettävää ja asioiden mieleen palautuminen on normaalia
- mieti yhdessä lapsen tai nuoren kanssa, mitkä asiat auttavat ja luovat turvaa, kun traumaattiset tapahtumat tulevat mieleen.
…kertoo rajattomasti ikävistä kokemuksistaan?
Traumatisoitunut lapsi tai nuori saattaa kertoa kokemuksistaan esimerkiksi luokassa. Hänen voi olla haastavaa rajata sitä, missä tilanteissa traumakokemuksista puhutaan. Tällaiset kertomukset ja tilanteet voivat olla ahdistavia ja pelottavia kuulijoille. On tärkeää, että aikuinen ohjaa tilannetta ja lapsen tai nuoren kanssa sovitaan, missä keskustelua jatketaan. Esimerkiksi koulussa lapsi tai nuori voidaan ohjata terveydenhoitajan, psykologin tai kuraattorin vastaanotolle.
Basman tarina
Basma ikävöi perhettään. Hän on ahkera nuori, mutta peruskoulun suorittaminen mietityttää. Basma on 16-vuotias nuori nainen, joka on saapunut kaksi vuotta sitten Suomeen. Basma käy nyt peruskoulun kahdeksatta luokkaa. Koulussa mietitään, miten Basma ehtii suorittaa peruskoulun loppuun.
Taustatietoja
Basma on 16-vuotias ja saapunut Suomeen 14-vuotiaana. Basma on tullut Suomeen ilman perhettään alaikäisenä turvapaikanhakijana. Basman äiti ja kaksi nuorempaa sisarusta asuvat kotimaassa. Isä on menehtynyt. Nyt Basmalla on oleskelulupa ja hän asuu perheryhmäkodissa, jossa asuu hänen lisäkseen seitsemän nuorta. Basmalla on perheryhmäkodissa oma ohjaaja. Koska Basma on alaikäinen, hänellä on edustaja, joka toimii Basman edunvalvojana. Basmalla on sekä koulussa että ryhmäkodissa kavereita, joiden kanssa hän käy uimassa ja kävelyllä.
Basma on asunut vuoden perheryhmäkodissa. Hän ikävöi kotimaahan jääneitä läheisiään ja on hyvin huolissaan heidän voinnistaan. Basma saa harvoin yhteyden perheeseensä kotimaan epävakaan tilanteen vuoksi. Perheryhmäkodissa omaohjaaja on huolissaan nuoren alakuloisuudesta ja ajoittaisista univaikeuksista. Basma on keskustellut omaohjaajan kanssa nukahtamisvaikeuksistaan ja perheeseen liittyvästä huolestaan.
Ilman huoltajaa maahan saapuvat lapset ja nuoret ovat monella tapaa haastavassa tilanteessa. Psyykkistä kuormittumista aiheuttavat ero vanhemmista ja muusta perheestä sekä huoli perheen voinnista ja turvallisuudesta. Lapselta ja nuorelta puuttuu usein koko lähisuvun tuki. Turvapaikkaprosessi saattaa kestää vuosia ja siihen liittyy siirtoja asumisyksiköistä toiseen, jopa paikkakunnalta toiselle. Maahanmuuton jälkeiset olosuhteet sekä mahdolliset syrjintäkokemukset vaikuttavat lapsen tai nuoren hyvinvointiin.
Basma on nyt peruskoulun kahdeksannella luokalla. Basma on ahkera oppilas, joka käy koulua mielellään. Basma on käynyt peruskoulussa vuoden valmistavaa opetusta, jonka jälkeen hän on siirtynyt yleisopetukseen kahdeksannelle luokalle. Kotimaan epävakaan tilanteen vuoksi Basmalla ei ole aikaisemmin ollut mahdollisuutta käydä koulua. Basma on omalla äidinkielellään luku- ja kirjoitustaidoton. Basma selviytyy suomen kielellä arjen tilanteista. Basma ei kuitenkaan vielä selviydy itsenäisesti esimerkiksi viranomaiskirjeiden lukemisesta, ja lukuaineiden opiskelu on haastavaa. Taito- ja taideaineissa hän on jo valmistavan aikana osallistunut perusopetuksen ryhmiin ja pärjännyt niissä hyvin. Basma haluaisi suorittaa peruskoulun ja opiskella ammattiin.
Koulun ja perheryhmäkodin huolet
Perheryhmäkodin ohjaajalla on huoli Basman jaksamisesta:
- Kuinka auttaa ja tukea Basmaa kuormittavassa elämäntilanteessa ja opiskelussa?
Koulussa on huoli Basman oppimisesta ja edistymisestä, ja siellä on mietitty seuraavia asioita:
- Pystyykö Basma saamaan peruskoulun päättötodistuksen nykyisessä peruskoulussa?
- Missä Basma jatkaa opintojaan peruskoulun jälkeen?
- Miten asioita on viety eteenpäin
Perheryhmäkodin omaohjaaja on ollut Basman luvalla yhteydessä psykiatriseen sairaanhoitajaan. Keskusteluissa todettiin, että tarvetta psykiatriselle arviolle ja hoidolle ei tällä hetkellä ole, vaan perusarjen turvaaminen riittää. On tärkeää, että perheryhmäkodin aikuiset voivat tukea Basmaa eri tilanteissa. Omaohjaaja voi yhdessä Basman kanssa miettiä, kuinka rentoutua ja rauhoittua nukkumaan mennessä. Omaohjaajan säännölliset tapaamiset ja yhteiset hetket ovat tärkeitä, jotta Basmalla on mahdollisuus keskustella ajatuksistaan tutun aikuisen kanssa. Basman hyvinvoinnin ja jaksamisen tukeminen arjessa edistää myös Basman oppimista ja koulunkäyntiä.
Koulussa on jo valmistavasta yleisopetukseen siirryttäessä mietitty, miten Basma ehtii saavuttaa peruskoulun oppimäärän tavoitteita. Basman oppivelvollisuusikä on pian täyttymässä. Valmistavan opetuksen jälkeen häntä ei sijoitettu suoraan ikätasoiseen ryhmään yhdeksännelle luokalle, koska on katsottu, että sen suorittaminen ei ole vielä mahdollista. Basma on omista lähtökohdistaan edennyt hyvin, mutta pohja on heiveröinen yläkoulun oppimäärien suorittamiseen.
Basman koulunkäyntiä on tuettu monin tavoin, ja hänelle on tehty oma oppimissuunnitelma. Hän käy suomi toisena kielenä -opetuksessa ja saa S2-opettajan tukea reaaliaineiden suorittamiseen. Matematiikkaa Basma opiskelee omalta taitotasoltaan, eikä kahdeksannen oppimäärän mukaisesti. Basma osallistuu oman äidinkielen opetukseen. Basman oppimissuunnitelmaa on rakennettu yhteistyössä laaja-alaisen erityisopettajan kanssa, ja hän käy osan matematiikan tunneista erityisopettajan pienryhmässä. Basman kohdalla ei ole nähty perusteita oppimäärien yksilöllistämiseen, koska oppiminen edistyy hänen koulutaustansa huomioiden hyvin. Siitä huolimatta kaikkia oppimääriä ei vielä voida arvioida numeroin.
Opetuksessa tulee lähteä opiskelijan taitotasolta eikä ikätasoa tai luokkatasoa vastaavalta tasolta. Matematiikan, lukemisen ja kirjoittamisen perustaitojen oppimisesta tulisi huolehtia vielä yläkouluvaiheessakin. Oppimissuunnitelma rakennetaan oppijan yksilöllisistä tarpeista lähtien. Oppimäärien yksilöllistäminen ei ole perusteltua puutteellisen kielitaidon, koulunkäyntihistorian vähäisyyden tai taitojen harjaantumattomuuden vuoksi.
Yhteistyö verkostojen kanssa
Opinto-ohjaajan kanssa on ryhdytty työstämään jatkopolkuja. Opinto-ohjaaja on selvitellyt jatko-opiskelumahdollisuuksia lähiseudulla. Vaihtoehtoja nykyisessä peruskoulussa opiskelun jälkeen ovat aikuisten perusopetus läheisessä aikuislukiossa, kansalaisopiston suomen kielen kurssit sekä ammatilliseen peruskoulutukseen valmistava koulutus. Basman opintopolkua ja jatkosuunnitelmia tehdään yhteistyössä edustajan, perheryhmäkodin ohjaajan ja TE-toimiston kanssa. Kaikki työntekijät ovat sitä mieltä, että Basman hyvinvointia ja oppimista ei tue liiallinen kiirehtiminen. Basman kanssa keskustellaan ja realisoidaan sitä, ettei hänen tilanteensa ole mitenkään poikkeuksellinen: luku- ja kirjoitustaidottomana kohtuullisen myöhäisessä perusopetusvaiheessa Suomeen tullut nuori on eri tilanteessa kuin kouluja käynyt oppilas, eikä omaa tilannetta pidä verrata muihin.
Ajan antaminen perustaitojen ja kielen opiskeluun on tärkeää. Opiskelija, jolla on vähän kouluhistoriaa, hyötyisi muutamasta lisävuodesta jo pelkästään kielitaidon harjaannuttamiseksi, mutta erityisesti luku- ja kirjoitustaidon, matematiikan taitojen ja vahvemman tietopohjan rakentamiseksi tulevia opintoja varten. Yläkouluvaiheessa peruskoulun aloittaneiden nuorten kanssa on tarpeen rakentaa yksilöllisiä koulutuspolkuja, jotka antavat opiskelijalle riittävästi aikaa ja joilla tavoitteet ovat realistisesti saavutettavissa. Näin varmistetaan se, ettei opiskeluun liittyvistä tavoitteista tule liian kuormittavia eikä nuorelle synny käsitys, että hän on poikkeuksellisen huono.
Alin tarina
Ali on liikunnallinen poika, jolle keskittyminen on vaikeaa.
Ali on 12-vuotias pakolaistaustainen poika, joka on saapunut Suomeen kuusivuotiaana perheensä kanssa. Ali on viidennellä luokalla. Alin käytös koulussa herättää huolta.
Ali myöhästelee koulusta ja on usein väsynyt. Ali hermostuu joskus kesken tunnin, jos luokassa on hälinää tai tehtävä tuntuu pitkältä ja vaikealta. Suuttuessaan Alin on vaikeata hillitä itseään. Nuorempana koululaisena hän saattoi heittää tavaroita lattialle ja lähteä luokasta.
Taustatietoja
Ali on saapunut Suomeen kuusivuotiaana perheensä kanssa. Alin perheeseen kuuluvat äiti, isä ja viisi sisarusta. Isä työskentelee kuljetusalalla, ja äiti käy työvoimapoliittisessa kielikoulutuksessa. Ennen Suomeen saapumista Alin perhe on elänyt pakolaisleirillä kolme vuotta. Perhe on nähnyt ja kokenut väkivaltaa, jonka vuoksi he ovat joutuneet pakenemaan kodistaan. Perhe on asunut kahden vuoden ajan useissa eri paikoissa ennen pakolaisleirille pääsyä.
Ali on nyt viidennellä luokalla. Ali on käynyt Suomessa esikoulun ja ollut peruskoulussa vuoden valmistavassa opetuksessa. Ali on yleisopetuksen ryhmässä, ja hän saa suomi toisena kielenä -opetusta. Ali on oppinut lukemaan ja kirjoittamaan suomen kielellä. Äidinkieltään Ali puhuu ja ymmärtää hyvin, mutta lukemisessa ja kirjoittamisessa hän tarvitsee edelleen harjoitusta. Koulussa Ali pitää matematiikasta. Reaaliaineet Ali kokee vaikeiksi. Liikuntatunnit sujuvat hyvin.
Vapaa-aikana Ali harrastaa jalkapalloa ja on siinä taitava. Jalkapalloharjoituksissa Ali käy kolme kertaa viikossa. Alilla on kavereita sekä koulussa että harrastuksissa. Alilla on kuitenkin usein riitoja kavereiden kanssa, ja välitunnilla syntyy helposti konflikteja.
Koulun alkuvaiheesta saakka koulunkäyntiä ovat vaikeuttaneet Alin impulsiivinen käytös, levottomuus ja keskittymisen vaikeudet. Alia on tuettu koulussa eri tavoin:
Koulun ammattilaiset ovat tehneet yhteistyötä vanhempien kanssa koulun alusta lähtien.
Kuraattori on työskennellyt Alin ja valmistavan luokan kanssa. Jo ensimmäisinä kouluvuosina kuraattori on ollut mukana selvittämässä kaveriporukan kahinoita.
Valmistavasta opetuksesta lähtien hyvää käytöstä on tuettu opettajan ja erityisopettajan yhteistyönä. Ensimmäisellä ja toisella luokalla käytössä on ollut tarravihko hyvin menneisiin päiviin ja liikennevalot impulsiivisuuden säätelyyn.
Ali on osallistunut kolmannesta luokasta alkaen läksykerhoon.
Alin oppiminen ja taidot ovat koko ajan edenneet, mutta levottomuus ja impulsiivisuus ovat vaikuttaneet oppimiseen. Koulun ammattilaiset ovat vuosien aikana käyneet keskustelua Alin tilanteesta.
Koulussa on pohdittu seuraavia asioita:
- Pitäisikö arvioida tarkemmin Alin tarkkaavuuden ja keskittymisen vaikeutta?
- Voiko Alilla olla tarkkaavaisuushäiriö?
- Voisiko haastava käyttäytyminen johtua traumaattisista kokemuksista?
Riittävätkö koulun antamat tämänhetkiset tuet?
”Levoton ja impulsiivinen käytös on tyypillistä maahantulon alkuvaiheessa ja voi johtua monenlaisista asioista. Levottomuutta aiheuttaa psyykkinen kuormittuminen, johon vaikuttavat maahanmuuttoa edeltävät tapahtumat ja perheen kokemukset. Perheen kotoutumiseen liittyy monia haasteita, kuten uudessa yhteiskunnassa toimiminen ja kielen oppiminen. Perheellä voi olla huolta taloudellisesta tilanteesta, työllistymisestä, terveydestä ja kotimaassa olevista läheisistä. Myös traumatisoituminen voi näkyä haastava käyttäytymisenä, impulsiivisuutena ja keskittymiskyvyn puutteena. Usein lapsen käytös rauhoittuu pysyvässä ympäristössä luottamuksen ja turvallisuudentunteen kasvaessa. Jos ongelmat jatkuvat riittävästä ajasta ja koulun tuesta huolimatta, lapsi tai nuori tarvitsee koulunkäynnin ohella tukea psyykkiselle hyvinvoinnille ja ohjausta koulun ulkopuolisiin palveluihin mahdollisen diagnoosin saamiseksi.”
Miten tästä eteenpäin?
Alin koulunkäyntiä ja sen haasteita käsitellään yhteisessä tapaamisessa. Koolla on Alin ja perheen lisäksi opettaja, kuraattori ja tulkki. Perhe tuo esiin seuraavia asioita:
- Perheen isä on huolissaan oman isänsä voinnista kotimaassa. Isä pohtii matkustamista kotimaahan.
- Perhe kuvaa Alin arkea ja koulunkäyntiä: Ali nauttii harrastuksestaan ja haluaa käydä säännöllisesti jalkapallotreeneissä ja peleissä. Kotona läksyjentekotilanteissa sekä tietokoneaikaa rajoitettaessa Ali toisinaan hermostuu, heittelee tavaroita ja huutaa vanhemmilleen sekä sisaruksilleen. Alilla on kotiintuloajat, mutta viime aikoina hän ei ole noudattanut niitä. Ali nukkuu huonosti. Aamuheräämiset ovat vaikeita, eikä äiti saa poikaa lähtemään ajoissa kouluun.
- Vanhemmat ovat huolissaan Alin koulumenestyksen laskusta ja siitä, että läksyt eivät aina tule tehdyksi.
Perheen kanssa keskustellaan keinoista, joilla he voivat tukea Alin oppimista. Neuvottelussa sovitaan Alin ja perheen kanssa yhteisistä pelisäännöistä: peliajasta, läksyjen teosta ja kotiintuloajoista, aamuheräämisistä ja kouluun lähtemisestä.
Vanhempien ja Alin kanssa sovitaan, että koulussa seurataan tehostetusti kouluun tulemista ja läksyjen tekoa. Onnistumista palkitaan. Tuntityöskentelyn rauhoittamiseksi sovitaan, että Ali siirtyy istumaan lähelle opettajan pöytää ja voi mennä tarvittaessa tekemään tehtäviä erityisopettajan pienryhmän kanssa.
Neuvottelussa esiin tulleen vanhempien huolen perusteella mietitään perheen kanssa, mistä saataisiin lisää tukea Alille ja vanhemmille. Perheelle kerrotaan myös perheneuvolan tarjoamista palveluista. Perheneuvolakäynnit voisivat tukea Alia sekä koulunkäynnin vaikeuksissa että kotitilanteissa. Kuraattori käy useita keskusteluja perheneuvolaan ohjautumisesta ja kuvailee vanhemmille, miten tuki voisi auttaa Alia ja vanhempia.
”Haastava käyttäytyminen vaikuttaa lapsen hyvinvointiin, koulunkäyntiin ja oppimiseen. Koulun ammattilaisten tulisi varhain puuttua lapsen kehitystä ja oppimista haittaavaan käyttäytymiseen. Vanhempien kanssa käytävälle keskustelulle on hyvä varata riittävästi aikaa ja mahdollisesti useampia tapaamisia. Koulun ammattilaisten on hyvä sopia, kuka käy keskustelua vanhempien kanssa tilanteesta ja lapsen koulunkäyntiin liittyvistä haasteista. Vanhemmille on hyvä myös antaa tietoa koulun ulkopuolisista palveluista ja tukimuodoista. Keskustelussa vanhempien kanssa tulisi sopia konkreettisista asioista, joilla tuetaan lapsen tai nuoren onnistumisia ja etenemistä.”
Materiaalit on tuotettu osana Diakonissalaitoksen YTY-hanketta
YTY (Yhteistyön vahvistaminen traumatisoituneiden pakolais- ja turvapaikanhakijalasten ja -nuorten oppimisen tueksi) -hanke toteutettiin vuosina 2012 – 2014. Euroopan unionin pakolaisrahasto osallistui hankkeen rahoittamiseen.