Järjestöt rakentavat yhteyttä ihmisten ja yhteiskunnan välille aikana, jolloin luottamusta tarvitaan enemmän kuin koskaan

Kohtaavassa työssä syntyy paitsi apua ja tietoa myös parhaimmillaan kokemus siitä, että ihminen tulee nähdyksi ja kuulluksi. Kun tietoa viedään eteenpäin päätöksentekoon ja palvelujärjestelmään, järjestö voi rakentaa yhteyttä ihmisen ja yhteiskunnan välille. Samalla se vahvistaa luottamusta siihen, että omilla kokemuksilla ja näkemyksillä on merkitystä.

Silloin vaikuttamistyökin näyttäytyy uudessa valossa: se on yksi tapa vahvistaa ihmisten kokemusta siitä, että heidän näkökulmallaan on yhteiskunnassa merkitystä. Tämä edistää myös yhteiskuntarauhaa. Näkymättömät-ohjelmassa kohtaavan työn merkitys korostuu arjessa jatkuvasti.

Kenen ääni ja tieto saa kuulua yhteiskunnassa, on keskeinen vallan kysymys. Teppo Eskelinen ja Matti Ylönen kirjoittavat Tyhmenevä demokratia? -teoksessaan: 

”Tieto on aina jostain näkökulmasta kerrottua. – – Yhteiskunnallinen valta ei kumpua ainoastaan siitä, kuka saa tehdä päätöksiä. Keskeistä on myös, kenen intressit voittavat kamppailun faktojen määrittelystä.”

Siksi kysymys järjestöjen roolista ei liity vain palveluihin tai rahoitukseen. Se liittyy myös kysymykseen siitä, kenen kokemukset, tieto ja tarpeet tulevat yhteiskunnassa näkyviksi, kenen määrittelemänä ja mistä näkökulmasta.

Eläväinen kansalaisyhteiskunta tarvitsee luottamusta

Sote-järjestöjen rooli ei voi rajoittua vain kohtaavan työn järjestämiseen. Järjestöille kuuluu myös toimintaan osallistuvien edunvalvonta ja tuentarpeiden esilletuominen, yhteiskunnallinen vaikuttaminen, konsultaatioapu julkiselle puolelle ja ylipäänsä eläväisen kansalaisyhteiskunnan ylläpitäminen ruohonjuuritason toimintaa mahdollistavina rakenteina. Kaikkia näitä tehtäviä yhdistää luottamuksen rakentaminen ihmisten, yhteisöjen ja yhteiskunnan välille.

Lobbaaminen nähdään usein oman edun ajamisena. Lobbaaminen yhteiskunnallisena vaikuttamisena ei kuitenkaan ole järjestöjen osalta oman työn ja sen rahoituksen ajamista, vaan järjestöjen kohderyhmien edunvalvontaa, osallistujien äänten esiintuomista tai esimerkiksi edustetun ilmiön sanoittamista ja siitä ymmärryksen lisäämistä.

Järjestöjen osaamisesta hyötyy koko sote-järjestelmä 

Kaikki se tieto, jota järjestöissä tuotetaan ja jota niistä löytyy, ei myöskään typisty pelkästään päätöksentekoon kohdistuvaan vaikuttamiseen. Järjestöjen tietovarannot suuntautuvat lisäksi esimerkiksi hyvinvointialueille konsultaatioapuna. Järjestöjä ei tulisi nähdä kapeasti vain palveluntarjoajina, vaan myös keskeisinä tiedon ja osaamisen lähteinä hyvinvoinnin ja terveyden edistämisessä. Menetämme merkittävän määrän tietoa ja erityisosaamista, jos järjestöjen rooli ja toiminta rajataan vain palvelutuotantoon tai kohtaavaan työhön. 

Myös THL:n tuoreessa oppaassa korostettu yhteistyö tukee luottamuksen ja yhteiskunnan eheyden rakentumista:

”Järjestöjen keskinäinen sekä kuntien ja hyvinvointialueiden sekä järjestöjen välinen yhteistyö ovat keskeisessä roolissa väestön hyvinvoinnin ja terveyden edistämisessä ja väestöryhmien välisten terveyserojen kaventamistyössä.”

Luottamus rakentuu näkyväksi tekemisestä

Yhteiskunnallinen vaikuttaminen on yksi sote-järjestöjen keskeisistä rooleista. Kohderyhmien asioiden esiintuomisella on tiedon ja ymmärryksen lisäämisen lisäksi myös toinen funktio: Järjestöjen näkyvyys ja luotettavuus houkuttelevat niiden pariin niin avun tarvitsijoita kuin auttajiakin. Ilman tätä luottamusta, osallistuja ei välttämättä hakeudu mukaan esimerkiksi kohtaavaan työhön tai muuhun toimintaan. 

Järjestöt ovat paitsi osaamisen ja tiedon lähteitä myös rakenteita, jotka mahdollistavat esimerkiksi varautumisen kriisioloissa sekä yhteisöllislähtöisen toiminnan ja ruohonjuuritason osallistumisen kansalaisyhteiskuntaan. Esimerkiksi koronakriisi osoitti järjestöjen kyvyn kanavoida auttamishalua ja vahvistaa yhteiskunnan kriisinkestävyyttä. 

Vaikka keskustelu sote-järjestöistä jääkin ajoittain ontoksi, voi tilanteesta löytää jotain hyvää ja toiveikastakin: järjestötyö on nyt monen huulilla. Tämän huomion soisi kuitenkin kohdistuvan mahdollisimman laajasti ja kattavasti järjestöjen tekemään työhön.

Järjestöjen tehtävä ei ole vain vastata ihmisten avuntarpeeseen, vaan myös tehdä heidän kokemuksensa, tarpeensa ja näkökulmansa näkyviksi. Se vahvistaa luottamusta siihen, että jokaisella on paikkansa ja äänensä yhteiskunnassa.

Kirjoittaja Ville Tikka on Näkymättömät-ohjelman tutkija.

Lähteet: 

Eskelinen, T. & Ylönen, M. (2024). Tyhmenevä demokratia?: Kriittisen tiedontuotannon tila Suomessa. Helsinki: Rosebud Books. 

Kauppinen, T. (2026). Opas hyvinvoinnin ja terveyden edistämisen johtamisesta ja koordinaatioista kunnille ja hyvinvointialueille 8/2026. Terveyden ja hyvinvoinnin laitos.  https://www.julkari.fi/server/api/core/bitstreams/4ddcf6e9-d698-474c-a493-e85e72210081/content