Aino Luhanti

Aino Lindberg (Luhanti vuodesta 1935) kirjoitti ylioppilaaksi Suomalaisesta tyttökoulusta Helsingissä vuonna 1916. Oppilaaksi Diakonissalaitokselle hän tuli seuraavana vuonna ja diakonissavihkimyksen sisar Aino sai vuonna 1922. Sisar Aino sai mahdollisuuden jatkaa opintojaan Sairaanhoitajien jatko-opistossa valmistuakseen sieltä sairaanhoidon opettajaksi vuonna 1924.

1920-ja 1930-luku olivat Suomessa sairaanhoidon- ja sairaanhoidon koulutuksen kehittämisen aikaa. Koulutuksesta saatiin uusi asetus vuonna 1929, jonka vaatimusten mukaisesti Diakonissalaitos sai ja sen tuli järjestää sairaanhoitajakoulutusohjelmansa. Laitoshan oli kouluttanut tähän asti oman ohjelman mukaisesti, kuten muutkin sairaalat. Sisar Aino osallistua laitoksen uuden ohjelman suunnitteluun. Hän oli yksi tuon ajan koulutuksen uudistajista, jotka saivat jatkokoulutuksen Englannissa. Diakonissalaitos lähetti hänet sinne puolen vuoden ajaksi vuonna 1931 ja uudelleen vuonna 1937.

Uuden ohjelman mukainen sairaanhoitajakoulutus alkoi uudessa Helsingin Diakonissalaitoksen sairaanhoitajakoulussa vuoden 1932 alussa. Sisar Aino osallistui koulun suunnitteluun ja johti sitä kymmenen vuotta. Hänet kutsuttiin vuonna 1942 Diakonissalaitoksen johtajattareksi, aluksi väliaikaisesti, ja vuodesta 1947 alkaen vakinaisesti. Johtajatarkausi kesti hänen eläkeikäänsä, huhtikuuhun 1955. Kauteen osuivat sotavuodet ja niiden jälkeiset uuden suunnan etsimisen vuodet. Suomi ei ollut enää entisensä ja yhteiskunnassa tehtiin monia lainsäädännöllisiä uudistuksia, joilla oli vaikutuksensa Diakonissalaitokseen.

Koulutuksen asiantuntijan apua tarvittiin kuitenkin vielä. Kehitysvammaisten huoltolaitos Rinnekodissa oli syntynyt ajatus apuhoitajakoulutuksen aloittamisesta lähinnä Rinnekodin omaksi työvoimaksi. Suunnitelma voitiin toteuttaa vuonna 1957 ja sisar Aino pyydettiin apuhoitajakurssien johtajaksi. Lopullisesti hän siirtyi eläkkeelle 74-vuotiaana vuonna 1965.