”Kun ihminen on aktiivisessa addiktiossa ja sairastaa, hän ei tee itse valintaa käyttää”

Eliel aloitti 15–16-vuotiaana päihteiden viihdekäytön, joka vähitellen muuttui rajummaksi bilekäytöksi ja lopulta jokapäiväiseksi elämäksi. Aluksi Eliel pystyi vielä opiskelemaan, käymään töissä ja pitämään asuntonsa, mutta Alfa-PVP:n tultua mukaan kaikki muuttui.

Alfa-PVP vei Elieliltä nopeasti elämänhallinnan kokonaan. Hän eli kadulla koko omaisuus mukanaan yhdessä kestokassissa. Päivät kuluivat rahan hankkimiseen seuraavaa annosta varten. Ihmissuhteet olivat pinnallisia ja hyötyyn perustuvia, eikä millään muulla kuin seuraavalla annoksella ollut merkitystä.

Alfa-PVP:n käyttö aiheutti Elielille vakavia psykoottisia oireita ja harhoja, jotka kestivät pahimmillaan useita kuukausia. Eliel tiesi, mihin suuntaan hänen elämänsä oli menossa ja nähnyt mitä voi tapahtua, mutta aine vei päätösvallan. Häpeä, itsensä vihaaminen ja edes läheisten ystävien menetykset eivät pysäyttäneet. Hän turrutti tunteensa käyttämällä vain lisää. Vasta myöhemmin hän ymmärsi, ettei kyse ollut tahdon puutteesta vaan sairaudesta.

”Jo teini-ikäisenä tajusin, että olen ihminen, joka koukuttuu aineisiin nopeammin. Kun ihminen on aktiivisessa addiktiossa ja sairastaa, hän ei tee itse valintaa käyttää.”

Tänään Eliel elää toipumisen tiellä ja voi hyvin. Hän on saanut korjattua välit perheeseensä, uusia, aitoja ja syvällisiä ihmissuhteita sekä kyvyn tuntea ilman päihteitä.

”Saan hyviä fiiliksiä ihan tavallisista asioista – omasta kodista, sängystä ja siitä, että jääkaapissa on ruokaa. Elossa on kiva olla!”