Huoli nuorista ei riitä, jos heitä ei kuunnella

Nuorten tulevaisuususkosta käydään tällä hetkellä paljon keskustelua. Olemme huolissamme nuorten mielenterveydestä, työllistymisestä, yksinäisyydestä ja hyvinvoinnista. Julkisessa keskustelussa pohditaan, miten nuorten tilannetta voitaisiin parantaa ja millaisia ratkaisuja yhteiskunnassa tarvitaan.

Huoli on aiheellinen. Viime vuosina nuorten elämässä on tapahtunut paljon: Työmarkkinat ovat heikentyneet, sosiaaliturvaan on tehty merkittäviä muutoksia ja maailman tapahtumat ovat lisänneet epävarmuutta tulevasta.

Mutta kun puhumme nuorten tulevaisuudesta, kuuluuko keskustelussa myös nuorten oma ääni?

Nuoret rakentavat tulevaisuuttaan epävarmuuden keskellä

Viime vuosina nuoret ovat joutuneet rakentamaan tulevaisuuttaan poikkeuksellisen epävarmassa tilanteessa. Monen nykyisen nuoren aikuistumiseen on mahtunut koronapandemia, Euroopan turvallisuustilanteen muuttuminen, nopea inflaatio, elinkustannusten nousu, työmarkkinoiden heikkeneminen sekä useita sosiaaliturvaan kohdistuneita uudistuksia.

Samaan aikaan nuorten työllisyystilanne on heikentynyt, ja toimeentuloon liittyviä pelisääntöjä on muutettu useaan otteeseen. Muutokset työttömyysturvaan, asumistukeen ja muihin sosiaaliturvaetuuksiin ovat lisänneet epävarmuutta tilanteessa, jossa moni nuori etsii paikkaansa opinnoissa, työelämässä ja yhteiskunnassa.

Tilastot eivät näytä, miltä muutos tuntuu

Tilastoista näemme työttömyysasteen, toimeentulotuen saajien määrän ja palvelujen käyttöluvut. Ne ovat tärkeitä mittareita. Niistä ei kuitenkaan näe sitä, miltä epävarmuus tuntuu.

Tilastot eivät kerro, kuinka moni nuori pohtii, uskaltaako ottaa vastaan työkeikan. Ne eivät kerro, kuinka moni joutuu lykkäämään suunnitelmiaan toimeentulon epävarmuuden vuoksi. Ne eivät kerro, miltä tuntuu odottaa kuukausia päätöstä, jonka varassa oma arki on.

Eräs nuori kiteyttää tilanteen näin:

”Suojaosan poisto vie mahdollisuuden osallistua osa-aikaiseen työntekoon. Mihin pitäisi mennä töihin, kun työpaikkoja ei ole tarjolla?”

Moni nosti esiin myös tukijärjestelmän monimutkaisuuden ja epävarmuuden siitä, miten työn vastaanottaminen vaikuttaa omaan toimeentuloon. Yksi nuori kuvaa tilannetta karusti:

”En ole saanut neljään kuukauteen mitään tukia.”

Kokemuksista välittyy ennen kaikkea epävarmuuden kuormittavuus. Nuorten viesteissä ei kuitenkaan korostu haluttomuus opiskella tai tehdä töitä – päinvastoin. Moni haluaa rakentaa tulevaisuuttaan, mutta kokee sen aiempaa vaikeammaksi.

Ratkaisuja syntyy vasta, kun nuoria kuunnellaan

Nuoret ovat oman arkensa asiantuntijoita. He näkevät ensimmäisinä, miten yhteiskunnalliset muutokset vaikuttavat heidän mahdollisuuksiinsa opiskella, työllistyä ja rakentaa tulevaisuuttaan. Nuorten kokemukset auttavat ymmärtämään, millaisia ratkaisuja tarvitaan, jotta yksikään nuori ei jäisi ulkopuolelle. Nuorten osallisuus toteutuu vasta silloin, kun nuorten näkemykset ovat aidosti mukana heitä koskevassa keskustelussa.

Jos haluamme rakentaa yhteiskuntaa, jossa jokaisella nuorella on mahdollisuus löytää paikkansa, nuorten on oltava mukana keskustelussa myös silloin, kun heidän näkemyksensä haastavat omia oletuksiamme. Usein juuri ne kokemukset, joita ei löydy tilastoista, auttavat ymmärtämään todellisuutta kaikkein parhaiten. Huoli nuorista ei vielä muuta mitään. Muutos alkaa vasta silloin, kun nuoret pääsevät itse kertomaan, mitä heidän arjessaan tapahtuu.

Kirjoittaja Hanna Suomi työskentelee Diakonissalaitoksen nuorten vaikuttamistyön projektikoordinaattorina.