115 vuotta lastensuojelua

Ensimmäinen lastenkoti jo 1800-luvulla

Diakonissalaitos perustettiin vuonna 1867 naisten kulkutautisairaalaksi. Monista katovuosista ja nälänhädästä oli seurannut kulkutautiepidemioita. Hyvin pian osoittautui, että naisille tarkoitetussa sairaalassa monen potilaan lapset jäivät vaille huolenpitoa äidin sairaalassa olon ajaksi. Tilanne ratkaistiin perustamalla lasten osasto ja lastenkoti ”kurjuudessa sairastuneille lapsille”. Myös heitteille jätettyjä lapsia sijoitettiin tähän kotiin.

Lapset saivat Diakonissalaitoksella suojan ja turvan. Lisäksi heitä opetettiin lukemaan ja valmistamaan käsitöitä. Kaupungin vaivaiskassa maksoi lasten hoidosta korvausta. Tämä johtajatar Amanda Cajanderin perustama lastenkoti oli toiminnassa vuoteen 1886 saakka. Se jouduttiin sulkemaan ”sopivien työntekijöiden” puutteen vuoksi. Kului lähes 30 vuotta kun Diakonissalaitos aloitti lastenhuoltotyön uudelleen.

Sörnäisiin lastenkoti 1910

Tähän päivään jatkuneen lapsiin ja heidän perheisiinsä kohdistuvan työmuodon taustalla on 1900-luvun alkupuolella suomalaisia piinannut keuhkotauti. Se oli sitkeä kansantauti aina 1950-luvulle saakka. Vuonna 1904 Helsinkiin perustettiin Keuhkotautisten huoltola. Sen ensimmäisenä hoitajana toimi diakonissa Ida Sommar, jonka kautta Diakonissalaitos sai kosketuksen tuberkuloosityöhön. Lasten tilanne osoittautui erittäin vaikeaksi – lastensairaalaa ei vielä ollut eikä keuhkotautia sairastavia lapsia muihin sairaaloihin otettu.

Diakonissalaitoksen toiminnan tukija, hovioikeuden presidentin leski Constance Montgomery alkoi kantaa huolta sisarten työstä keuhkotautisten keskuudessa. Siihen hän oli tutustunut muun muassa toimiessaan köyhäinhoitolautakunnan (nyk. sosiaali- ja terveyslautakunta) jäsenenä.  Erityisesti lasten tilanne kosketti häntä syvästi. Yhdessä diakonissa Elin Wegeliuksen kanssa hän päätti avata kodin tuberkuloosista kärsiville lapsille. Naiset vuokrasivat omalla kustannuksellaan Sörnäisistä pienen huoneiston kodiksi kymmenelle lapselle vuonna 1910. Koti kävi kuitenkin pian ahtaaksi, sillä hätätilanne pakotti ottamaan lapsia hoitoon paikkoja enemmän. Pian myös huomattiin, ettei kaupunki ole sopiva ympäristö sairaille. Niinpä ryhdyttiin etsimään sopivaa huvilaa terveellisemmältä seudulta. Sellainen löytyi 1912 Helsingin maalaiskunnasta Pitäjänmäeltä. Sisar Elin ja rouva Montgomery ostivat Villa Droppen -nimisen huvilan, jonne muutti sisar Elinin lisäksi kaksi hoitajaa ja 16 lasta. Diakonissalaitos otti lastenkodin vastuulleen 1915 ja hankki lastenkodille 1920-luvun alkuun mennessä yhteensä seitsemän huvilaa. Laitoksen toinen lastenkoti sijaitsi Espoon Pellaksessa.

Diakonissalaitos toimii yhä edelleen Pitäjänmäellä. Lastenkoti on muuttanut muotoaan; lapsille ja nuorille tarjotaan monipuolisia palveluita laaja-alaisesta arvioinnista intensiiviseen kuntoutukseen ja hoitoon. Lastensuojelupalveluista on vastannut vuodesta 2023 alkaen Rinnekodit Oy.

Kehitysvammatyö aloitetaan

Vuonna 1927 kaksi pientä kehitysvammaista poikaa, laitoksen urkurin pojat Mauri ja Martti, pääsivät Diakonissalaitoksen sisarten hoidettaviksi. Kun sana tästä kiiri laajemmalla, alkoi laitos saada tiedusteluja hoitomahdollisuuksista useammille kehitysvammaisille. Paikkamäärää lisättiin ja lopulta päädyttiin hankkimaan kehitysvammatyölle oma paikka läheltä Diakonissalaitosta. Töölönlahden rannalla sijainnut huvila sai nimen Rinne-Koti ja se antoi lopulta nimen koko toiminnalle ja tytärsäätiölle. Asiakasmäärän kasvun ja uusien hoitomuotojen johdosta Rinnekotia varten ostettiin 1939 Skogbyn tila Espoon Lakistosta. Rinnekoti toimi itsenäisenä tytärsäätiönä vuodet 1957-2019. Vuonna 2020 se yhdistettiin takaisin kotisäätiöönsä, Diakonissalaitokseen. Vuonna 2023 Rinnekoti sekä Diakonissalaitoksen palveluliiketoimintayritykset Caritas Palvelut Oy ja Helsingin Diakonissalaitoksen Hoiva Oy yhdistyivät toimintanimen Rinnekodit Oy alle.

Kirjoittaja  Jaana af Hällström on Diakonissalaitoksen viestinnän asiantuntija ja laitoksen historiaan erikoistunut intendentti.