Ensimmäinen diakonissa vihittiin 1873

Marraskuun ensimmäisenä päivänä 1873 Helsingin Diakonissalaitoksella vietettiin juhlahetkeä kun laitoksen ensimmäinen diakonissa vihittiin. Tämä tapahtui kuusi vuotta toiminnan aloittamisen jälkeen. Ensimmäinen diakonissa oli nimeltään Emma Wichman.

Mustavalkoinen valokuva naisesta, jolla on valkoinen diakonissan päähine ja rusetti leuan alla, katsoo sivulle.

Vuonna 1873 Diakonissalaitos tai oikeastaan sen pieni sairaala toimi Ullanlinnassa Vuorimiehenkadulla. Koesisar Emma Wichmanin vihkiminen tapahtui juhlahuoneeksi sisustetussa potilashuoneessa. Emman ympärillä istui puoliympyrässä yhdeksän oppilasta ja koesisarta laitoksen pastorin ja johtokunnan jäsenen pastori Herman Råberghin pitäessä vihkimispuheen. Sen jälkeen hän esitti kysymyksen laitoksen ensimmäisen diakonissan vastattavaksi: ”Onko vilpitön aikomuksesi uskollisesti täyttää diakonissan tehtävä Herran Jeesuksen Kristuksen palvelijana Herran pelossa ja hänen sanansa ohjeitten mukaan?”. Saatuaan myönteisen vastauksen hän jatkoi ”Jeesus Kristus, sinun ja meidän Vapahtajamme ja Paimenemme, olkoon tunnuksesi ja lupauksesi todistajana. Hän sinetöiköön sen itse amenellaan nyt ja iankaikkisesti. Aamen.” Sisar Emma sai tunnuslauseekseen Jes. 40:31 ja muistoksi sisartaulun. Ennen tunnuslausetta luettiin myös se raamatunlause, jonka Emma Wichman oli itse valinnut tullessaan koesisareksi (Ps. 86:11).

Rouva Augusta Söderman, sisar Emma ja koesisar ida Cajan vuonna 1873.

Diakonissalaitos ja hoiva-alan koulutus

Helsingin Diakonissalaitos oli aloittanut toimintansa 1867 kulkutautisairaalana. Saksalaisen mallin mukaisesti laitoksessa ryhdyttiin kouluttamaan nuoria naisia hoiva-alan ammattiin, diakonissoiksi, palvelemaan hätääkärsiviä. Diakonissalaitos on hoiva-alan kouluttajana uranuurtaja Suomessa. Laitoksen alkuvuosikymmenet olivat toiminnallisesti melko maltillisia; sairaspaikkoja oli joitakin kymmeniä ja koulutuksen hakeutuvia nuoria naisia vähemmän kuin laitoksen johto oli toivonut. Vuoteen 1900 mennessä diakonissoja vihittiin 25. 1900-luvulla lukumäärä kasvoi, kiitos parantuneen koulutuksen, diakonissalaitoksen sairaalan hyvän maineen ja diakonia-aatteen tultua tunnetummaksi. Helsingin Diakonissalaitoksessa ja vuodesta 1932 alkaen laitoksen omistamassa sairaanhoitajakoulussa (myöhemmin Helsingin Diakoniaopisto, vuodesta 2017 Suomen Diakoniaopiston kampus) diakonissoja koulutettiin vuoteen 2000 saakka. Sen jälkeen koulutuksesta on vastannut Diakonia-ammattikorkeakoulu. Diakonissalaitos on yksi DIAKin osakkaista.

Koulutuspolku

Oppilasaikaa kesti vuodesta puoleentoista. Sen jälkeen sisar otettiin koesisareksi, jos hänellä katsottiin olevan riittävästi kutsumusta hätääkärsivien, kanssasisarten ja Jumalan palvelemiseen. Oppilasaikaa seurasi koesisaraika, jonka jälkeen koesisar vihittiin diakonissaksi, mikäli hänellä oli riittävästi kutsumusta vaativaan palvelutehtävään. Koulutuspolku kesti 6-8 vuotta ensimmäiset 60 vuotta. Sen jälkeen koulutusajasta tuli määräpituinen.

Vihityille diakonissoille annettiin vihkimistilaisuuden yhteydessä sisarataulu – kuten sisar Emmakin oli saanut. Tauluun oli yhdistetty kaksi raamatunlausetta: toisen sisar oli itse valinnut tullessaan otetuksi koesisareksi ja toisen hänelle antoi vihkimispäivänä Diakonissalaitoksen johto.

Kuka oli sisar Emma ja miten hänestä tuli diakonissa?

Emma Wichman oli kotoisin Raahesta. Hän oli apteekkarin tytär ja sai aikansa säätyläisnaiselle kuuluvan kasvatuksen. Täysi-ikäiseksi tultuaan hän siirtyi leskeksi jääneen enonsa, piispa R. V. Frosteruksen taloudenhoitajaksi Kuopioon ja jonkin ajan kuluttua Helsinkiin Aurora Karamzinin seuraneidiksi. Everstinna Karamzinin aloitteesta perustetun Helsingin Diakonissalaitoksen oppilaaksi Emma tuli 1870. Diakonissalaitos koulutti nuoria naisia hoiva-alalle. Taitoja harjoiteltiin laitoksen sairaalassa ja lastenkodissa. Emman tavoitteena oli saada lastenhoitajan koulutus, sillä häntä oli tiedusteltu Liminkaan perustetun seurakunnan lastenkodin johtajattareksi. Emma otettiin koesisareksi samana vuonna kun hän tuli laitokseen. Toimittuaan laitoksessa vuoden, Emma matkusti Liminkaan kesällä 1871 johtaakseen tytöille perustettua lastenkotia. Takaisin Helsinkiin hän palasi uudelleen lokakuussa 1873 tullakseen vihityksi diakonissaksi. Kauan hän ei kuitenkaan laitoksella viipynyt, sillä lastenkoti odotti johtajaansa. Olosuhteiden pakottamana sisar Emma joutui palamaan Helsinkiin seuraavana vuonna, sillä Diakonissalaitos oli jäänyt vaille johtajatarta Amanda Cajanderin äkillisen poismenon johdosta. Emma Wichman toimi tehtävässä vastentahtoisesti vuodet 1874–1876, jonka jälkeen hän palasi vanhalle työpaikalleen Liminkaan. Sisar Emma erosi laitoksen yhteydestä 1882.

Kirjoittaja intendentti Jaana af Hällström on Diakonissalaitoksen historian asiantuntija.