Väkivaltainen radikalisoituminen, mitä se oikeastaan tarkoittaa?

Mitä tapahtuu, kun mustavalkoinen ja kärjistynyt ajattelu alkaa vallata alaa, ja väkivalta alkaa näyttäytyä ratkaisuna? Väkivaltainen radikalisoituminen ei tapahdu yhtäkkiä, vaan on monen tekijän summa, jossa linkittyvät yhteen yksilölliset, yhteisölliset ja yhteiskunnalliset tekijät. Ilmiön ymmärtäminen ja varhainen tunnistaminen on tärkeää, jotta väkivaltaa voidaan ennaltaehkäistä ja samalla vahvistaa kaikille turvallista, ihmisarvoa kunnioittavaa ja demokraattista yhteiskuntaa.

Euroopan unionin lippu ja teksti "European unionin rahoittama".

Ihminen istuu yksin syksyisenä pilvisenä päivänä joen rannalla, kuvattu takaa päin.

Mitä väkivaltainen radikalisoituminen on?

Väkivaltainen radikalisoituminen on prosessi, jossa ihmisen ajattelu, arvot ja moraalikäsitykset alkavat kärjistyä tavalla, joka voi johtaa ääriajatteluun ja tekojen oikeuttamiseen. Ekstremismiin voi sisältyä väkivallan käyttö, sillä uhkaaminen, siihen yllyttäminen tai väkivallan oikeuttaminen aatemaailman perusteella. Vaikka ilmiö on yhteiskunnassa harvinainen, siihen liittyy useita riskitekijöitä, jotka voivat altistaa tälle kehityskululle.

Esimerkiksi vastakkainasettelu, eli polarisaatio, vihapuhe, ihmisarvon kyseenalaistaminen ja sosiaalinen vieraantuminen voivat heikentää yksilön turvallisuuden tunnetta ja lisätä väkivallan hyväksyttävyyttä tietyissä ryhmissä tai yksilöissä. Käytännössä tämä voi näkyä esimerkiksi somessa ja verkkoyhteisöissä: viholliskuvien vahvistumisena, mustavalkoisena “me vastaan he” -ajatteluna tai väkivaltaa ihannoivien sisältöjen normalisoitumisena.

Näiden ilmiöiden varhainen tunnistaminen on tärkeää, jotta väkivaltaa voidaan ehkäistä ja vahvistaa väkivallattoman yhteiskunnallisen muutoksen edellytyksiä, sekä kansanvaltaa, eli demokratiaa ja ihmisarvoa kunnioittavaa yhteiskuntaa.

Turvattomuuden kokemus riskitekijänä

Mielen hyvinvoinnin tukeminen Exit-työssä -oppaan (2025) mukaan yksi keskeinen väkivaltaista radikalisoitumista lisäävä riskitekijä on turvattomuuden kokemus. Se voi syntyä ulkoisista olosuhteista, kuten syrjinnästä tai epäoikeudenmukaisuuden kokemuksista, mutta myös sisäisestä kuormituksesta ja yksinäisyydestä.

Ihminen, joka kokee jäävänsä yksin ilman kuulluksi tulemisen kokemusta, voi olla alttiimpi yksinkertaistaville selityksille, viholliskuville ja äärimmäisille tulkinnoille todellisuudesta. Siksi mielen hyvinvoinnin vahvistaminen ja osallisuuden kokemus ovat keskeisiä myös radikalisoitumisen ehkäisyssä.

Väkivaltainen radikalisoituminen Exit-toiminnan näkökulmasta

Exit-toiminnassa väkivaltaista radikalisoitumista tarkastellaan kokonaisvaltaisena ja moniulotteisena prosessina. Ilmiötä kuvataan usein jäävuorimallin avulla:

Alkutaso: Haavoittuvassa asemassa olevat yksilöt, joilla voi olla kokemuksia turvattomuudesta, epäoikeudenmukaisuudesta, ulkopuolisuudesta tai traumaattisista tapahtumista.

Keskitaso: Henkilöt, jotka omaksuvat ideologisia selitysmalleja ja alkavat yhdistää niihin väkivaltaista ajattelua tai toimintaa.

Ylin taso: Henkilöt, jotka voivat suunnitella tai toteuttaa vakavia väkivallantekoja, kuten terroritekoja.

Useimmat ihmiset eivät koskaan etene prosessin huipulle, mutta varhainen tunnistaminen on keskeistä kehityskulun varhaisen katkaisemisen vuoksi.

Yhteiskuntavastaisuus – mistä on kyse?

Yhteiskuntavastaisuudella tarkoitetaan asenteita ja toimintaa, jotka ovat ristiriidassa yhteiskunnan yhteisesti jaettujen normien ja arvojen kanssa. Se voi ilmetä esimerkiksi: epäluottamuksena viranomaisia ja instituutioita kohtaan, kokemuksena vieraantumisesta yhteiskunnasta, hallinnon tai järjestelmän aktiivisena vastustamisena

Yhteiskuntavastaisuus ei itsessään tarkoita väkivaltaa. Se voi näkyä myös poliittisena aktivismina tai yhteiskunnallisena kritiikkinä. Ratkaiseva ero syntyy silloin, kun siihen yhdistyy väkivallan hyväksyminen ja muiden ihmisarvon kaventuminen.

On tärkeää erottaa toisistaan:

Väkivaltainen yhteiskuntavastaisuus – demokratian, yhdenvertaisuuden ja ihmisarvon aktiivinen vastustaminen väkivaltaisin keinoin
Demokratiaa, eli kansanvaltaa vahvistava yhteiskuntakritiikki – osallistuminen, aktivismi ja epäoikeudenmukaisuuden vastustaminen

Exit-toiminnan näkökulmasta ratkaisukysymys kuuluu: Tulevatko väkivaltaiset teot osaksi ajatusmaailmaa ja alkaako muiden ihmisten arvo tuntua vähäisemmältä?

Miten yksilö kiinnittyy väkivaltaiseen ajatusmaailmaan, eli ideologiaan?

Järjestelmällinen, kriittistä ajattelua murentavan ajatusmaailman sisäänajo, eli indoktrinaatio voi nuorten kohdalla näkyä esimerkiksi verkostoitumisena esimerkiksi online-tiloissa, väkivallan estetiikan vetovoimana tai rikosmyönteisen katukulttuurin ihannoimisena. Usein nuorille väkivalta voi olla motiivi itsessään, ei niinkään ideologinen päämäärä.

Mielen hyvinvoinnin oppaan mukaan nuorten kohdalla radikalisoitumisen ehkäisyssä keskeistä on:

turvallinen ja arvostava aikuissuhde,
kokemus kuulluksi tulemisesta,
sekä mahdollisuus säädellä tunteita ja identiteetin muutoksia

Nämä suojaavat tekijät voivat katkaista polun, jossa turvattomuus muuttuisi mustavalkoiseksi ajatteluksi ja viholliskuviksi.

Väkivaltaisen radikalisoitumisen tasot ja kontekstin merkitys

Väkivaltaisen radikalisoitumisen prosessiin vaikuttavat useat tasot:

Mikrotaso: Yksilön elämäntilanne, trauma, mielenterveyden haasteet, identiteettikriisit, epäoikeudenmukaisuuden kokemukset.
Mesotaso: Yhteisöt, ryhmät ja verkostot, sekä fyysiset että digitaaliset.
Lisäksi ryhmän tarjoama hyväksyntä tai “me vastaan he” -henki voi vahvistaa ääriajattelua.
Makrotaso: Poliittinen ilmapiiri, yhteiskunnallinen keskustelu, globaalit kriisit ja digitalisoituneet viestintäympäristöt. Ilmiöt eivät enää rajoitu valtioiden sisälle: narratiivit ja viholliskuvat leviävät nopeasti.

Näistä syistä väkivaltaisesti radikalisoitunutta henkilöä ei voida profiloida yhteen muottiin.

Lopuksi

Väkivaltainen radikalisoituminen ei ole yksittäinen tapahtuma, vaan prosessi, jossa linkittyvät yhteen yksilölliset, yhteisölliset ja yhteiskunnalliset tekijät. Sen ymmärtäminen edellyttää käsitteiden selkiyttämistä, väkivallan eri muotojen tunnistamista, kontekstin huomioimista, sekä terveen yhteiskunnallisen aktivismin ja väkivaltaisen radikalisoitumisen erottelua.

Exit-toiminnan tehtävä ei ole rajoittaa väkivallatonta aktivismia tai demokratiaa vahvistavaa osallistumista. Tavoitteena on ehkäistä ja torjua toimintaa, joka uhkaa turvallisuutta, yhdenvertaisuutta ja yhteiskunnan moniarvoista perustaa.

Samalla työssä korostuu oppaan (2025) mukaisesti mielen hyvinvoinnin vahvistaminen: turvallisuuden tunne, osallisuus, toivo ja kokemus omasta vaikutusmahdollisuudesta, sillä nämä ovat keskeisiä suojatekijöitä radikalisoitumista vastaan!

Tutustu myös EXIT-toiminnan mielen hyvinvoinnin oppaaseen (pdf)

Lue lisää Exit-toiminnasta