Mökkiytyminen on monisyinen ilmiö, josta on tärkeä keskustella

Koillissavolaisille miehille suunnatun IKI-hankkeen tarkoituksena on muun muassa parantaa miesten hyvinvointia ja osallisuutta Koillis-Savon syrjäkylillä toiminnallisten pienryhmien muodossa. Tavoitteena on siis ”saada isännät ulos ja liikkeelle, poistumaan kotoa, tekemään jotakin itselle mielekästä ja olemaan muiden isäntien joukossa”.

Erityisesti tarkoituksena on saada mukaan miehiä, joiden sosiaaliset verkostot ovat nykyisellään varsin pienet. Osallistujat voivat olla esimerkiksi työelämän ulkopuolella olevia, perheettömiä, yksinasuvia tai vähävaraisia. Tutkimusten valossa juuri näitä elämäntilanteita kokevilla on taipumus jämähtää kotiin. Me käytämme tästä ilmiöstä kollegani, hankkeen toisen työntekijän, kanssa vähemmän virallista termiä ”mökkiytyminen”.

Mökkiytymisen syitä on monia. On työttömyyttä, johtui se sitten eläkkeelle jäämisestä, sairastumisesta, irtisanomisesta tai yrityksen kaatumisesta. On mielenterveyden haasteita kuten ahdistusta, masennusta tai paniikkihäiriötä. On riippuvuuksia päihteisiin ja peliongelmiin liittyen. On vähävaraisuutta ja pienituloisuutta. On myös mahdollisuuksien puutetta: ei ole mitään tekemistä. Mitä vähemmän ihmisellä on elämässään muita ihmisiä ja tekemistä, sitä vähemmän on syitä liikkua kotoa pois.

Tällöin tulee vähemmän tutustuttua uusiin ihmisiin ja ylläpidettyä jo olemassa olevia ihmissuhteita, jolloin kierre on valmis ja sosiaalinen piiri kutistuu kuin itsestään. Yksi iso tekijä on myös parisuhteen päättyminen joko eron tai puolison menehtymisen kautta. Tällöin myös puolison kautta omaan elämään saadut ystävät ja sukulaiset usein katoavat pois.

Juurisyitä voi olla haastava tunnistaa

Erinäiset tekijät liittyvät usein myös toisiinsa ja ruokkivat toisiaan, jolloin juurisyitä voi olla haastava tunnistaa. Esimerkiksi työttömäksi jääminen irtisanomisen seurauksena voi helposti johtaa katkeruuteen ja masennukseen, jota taas saatetaan yrittää korjata alkoholilla, jolloin voi syntyä päihdeongelma.

Päihde- ja mielenterveysongelmat eivät kuitenkaan kaikilla poistu sillä, että saa uuden työpaikan. Ongelmat voivat jäädä taustalle ja mahdollisesti vaikuttaa uudessa työssä suoriutumiseen negatiivisesti, jolloin uuden irtisanomisen uhka on taas todennäköisempi. Kaikille ei toki näin käy, mutta on tärkeää tunnistaa ongelmien kasaantumiseen ja moninaisuuteen liittyvät haasteet.

Siinä missä mökkiytymisen syitä ja osatekijöitä on helppo tunnistaa ja havaita, on sen ehkäiseminen kinkkisempi tehtävä. Erityisen haastavaa siitä tekee se, että päätös poistua kotisohvalta on lopulta aina ihmisen itsensä tehtävä. Helpotusta ongelmaan antaa kuitenkin palvelujen mahdollisuuksien tarjoaminen, enkä tällä tarkoita vain kaltaisemme kolmannen sektorin toimijoita. Myös kunnilla ja hyvinvointialueilla on vastuu tuottaa palveluja ja tuoda ne ihmisten saavutettaviin.

Nykyään maaseudusta tai syrjäkylistä puhuttaessa ja palvelujen kohdentamisessa keskiössä on usein lapsiperheet ja nuoret. Lisäksi palveluista keskusteltaessa toistuu huoli siitä, miten nuoret naiset muuttavat kaupunkeihin ja nuoret miehet jäävät kotiseudulleen. Yhtä lailla vähässä ovat palvelut ja harrastusmahdollisuudet varttuneemmille ihmisille. Esimerkiksi työllisyyspalvelujen tarjonta on vähäistä syrjäseudulla, kun moni asia on siirtynyt verkkoon, eikä kaikilla ole vaadittavaa digiosaamista.

Järjestöjen toimintaa on tuettava

Järjestöt ja yhdistykset tekevät paljon sen eteen, että yhteisöt säilyisivät mahdollisimman virkeinä. Samalla työtä tehdään paljon vapaaehtoisvoimin, joten vähäisillä varoilla ei voi ihmeitä toivoa. Yksi oman työni ehdottomia iloja on ollut huomata, miten osallistujamme heittäytyvät uusiin asioihin, oli kyse sitten vaikka frisbeegolfista, bocciasta tai lumilinnan rakentamisesta koulun pihalle.

Osallistujille tärkeintä toiminnassa taitaa kuitenkin olla muiden kaltaistensa kohtaaminen säännöllisesti, mitä ei välttämättä tapahtuisi ilman hankkeemme kaltaista toimintaa. Meillä on tällä hetkellä mahdollisuus tarjota erilaista toimintaa osallistujien tarpeisiin, mutta aina näin ei ole. Juuri sen takia järjestöjä ja yhdistyksiä tarvitaan, ja niiden toimimista on tuettava valtion tasolla, mikä ei myöskään poista tarvetta julkisen puolen palvelujen parantamiselle. Nämä asiat kulkevat käsi kädessä kohti ihmisten kokonaisvaltaista hyvinvointia, myös syrjäkylien isäntien.

Kaisa Keilonen

Kirjoittaja Kaisa Keilonen työskentelee Näkymättömät-ohjelman IKI-hankkeessa. Hankkeen organisaationa toimii Pohjois-Savon Sosiaaliturvayhdistys ry.

Lue lisää IKI-hankkeesta Pohjois-Savon Sosiaaliturvayhdistyksen sivuilta (linkki)