Julkaistu 26.2.2026
”Mun paikka, lauma ja tulevaisuus” – iltaolkkarista on yksin asuvalle moneksi
Iltaolkkarissa puramme päivän ja elämän kuulumisia. Olemme kuin perhe yhteisellä sohvalla tai kahvipöydän ääressä. Osalle kävijöistä kokemus on korvaamaton, kirjoittaa Iltaolkkari yksinasuville -hankkeen yhteisöohjaaja Päivi Suominen.
Turunkaan kokoisessa kaupungissa ei ole nimeksikään avointa, maksutonta ja päihteetöntä matalan kynnyksen toimintaa iltaisin. Myös päiväsaikaan auki olevien, järjestövetoisten kohtaamispaikkojen tarjonta on viime aikoina supistunut tai jopa loppunut kokonaan. Yksinasuvien iltaolkkarit vastaavat tähän tarpeeseen. Osallistujat pääsevät iltaolkkareihin säännöllisesti iltaisin.
Iltaolkkarin kävijöistä moni käy päivisin töissä. Työelämän ulkopuolella olevat käyvät vertaisryhmissä, opiskelevat tai hoitavat asioitaan eri palveluissa virka-aikaan. Iltaolkkariin voi tulla ilman sosiaalisen osallistumisen vaatimuksia. Tällainen ei esimerkiksi viranomaisten vetämissä, velvoittavissa toimenpideryhmissä onnistu.
”Parasta on, että voi vaan olla. Väsyneenäkin voi tulla paikalle. Ei tarvitse tehdä mitään, ei ole pakko”, toteaa iltaolkkarin osallistuja Valtteri.
Ilta-aika on yhä monille vahvimmin vapaa-ajaksi koettu aika päivästä. Jos silloin ei ole yhteisöä tai ystäviä, joita tavata, yksin olemisen tunne kasvaa. Elämä voi tuntua tyhjältä, kun on vain ”Netflixiä ja nukkumista”.
Aina ei tarvita rahaa, vaan sopivia tiloja
Ihmisten väliset kohtaamiset eivät vaadi rahaa, mutta sopivan tilan kylläkin. Fyysinen tila luo puitteet erilaisille keskusteluille ja viihtyvyydelle. Ei voi edellyttää sosiaalisuutta tai yhteisöllisyyttä, jos yhteisiä, julkisia kohtaamispaikkoja ei ole.
Iltaolkkarissa olemme huomanneet, että paikkoja, joissa voi olla käyttämättä rahaa, on hyvin vähän. Maksuttomissakin paikoissa on yhteisöllisyyden kannalta omat haasteensa.
”Ei ole muita vaihtoehtoja kuin kirjasto, eikä sekään ole aina auki. Siellä pitäisi myös olla hiljaa. Seurustelumahdollisuutta rahattomille ei ole. Haluaisin, että jatkossakin olisi tällainen paikka, johon voi tulla ilman rahaa. Harvaan paikkaan voi mennä, jos ei ole rahaa”, toteaa puolen vuoden ajan iltaolkkarissa käynyt Saara.
Moni tarvitsee myös ohjausta vuorovaikutuksessa. Iltaolkkarin kävijät luottavat ohjaajiin, sillä vastassa on aina koulutettu työntekijä, ohjaaja. Ohjaaja kysyy kuulumiset, kuuntelee ilot ja surut. Ohjaajan rooli on monipuolinen: kohtaaja, keskustelija, keskustelun ”moderoija”, turvallisen tilan takaaja, auttaja ja eteenpäin palveluihin ohjaaja.
”Olen saanut henkistä tukea. On tärkeää, että joku ylipäätään kysyy, mitä kuuluu”, kiittää Valtteri.
Kotiin jääminen on helppoa, mutta iltaolkkari tuo kodintunnun jokaiselle
Useille kotiin jääminen olisi helppoa, vaikka seinät tuntuvat kaatuvan päälle. Toisille mukaan tuleminen on ollut oman sosiaalisuuden ja seuran kaipuun vuoksi helpompaa, toiset ovat tarvinneet enemmän tukea.
Kävijät korostavat joukkoon kuulumisen merkitystä. Jos jostain syystä kokee olevansa yhteiskunnan reunalla esimerkiksi varhaiseläkkeen, työttömyyden, sairauden tai päihteistä toipumisen takia, iltaolkkarissa saa olla kokonaisena omana itsenään.
”Riippuvuutta on helpompi hoitaa, kun on jotakin tekemistä”, sanoittaa iltaolkkarin kävijä Riku omia kokemuksiaan.
Iltaolkkareissa ei kysytä diagnooseja, mutta moni haluaa kertoa omansa oma-aloitteisesti. Kävijöiden ja työntekijöiden välinen hyväksyvä ja kaikkia kunnioittava lähestymistapa luo yhdenvertaisuutta. Iltaolkkaritoiminta tähtää pois negatiivisesta, kohti positiivista. Vaikka kyse ei ole vertaisryhmistä, vertaisia voi silti aina löytää. Iltaolkkari kannattelee ja tukee siinä, että kävijät saavat arjesta paremmin kiinni.
”Olen saanut rohkeutta lisää ja tulla esille omana itsenäni”, kirjoittaa satunnaisesti iltaolkkareissa käyvä Elina.
Monelle iltaolkkarin säännöllisyys ja jatkuvuus on tärkeää.
”Vaikka olen eläkeläinen, saan silti kuulua joukkoon”, kertoo osallistuja Saara.
Toisia vetää puoleensa yhteisön sosiaalisuus.
”Tässä on minun sosiaalinen elämäni. On tärkeää tuntea, että palat loksahtavat paikoilleen. Ei ole sellaista päivää, etten lähtisi iltaolkkariin”, kertoo osallistuja Piia.
Iltaolkkari on kuin perhe
Iltaolkkarissa korostuu myös ennaltaehkäisevä vaikutus.
”Pääsen purkamaan päätäni, vaikkei olisi mitään hirveätä katastrofia juteltavana. On kiva, kun on paikka, minne voi mennä ja joka katkaisee viikon. Se jo auttaa, että tietää, että tänne saa tulla”, Nina pohtii.
Iltaolkkarilaisten välille on rakentunut puolentoista vuoden aikana vahva yhteenkuuluvuuden tunne. Ryhmä huolehtii jäsenistään, ja poissaolijat huomataan. Kävijät ovat luoneet keskenään kaveruus- ja ystävyyssuhteita.
”Ryhmässä keskustellessa saa tietoa siitä, millaisia tapahtumia missäkin on. Jaamme ajatuksia siitä, jos johonkin lähdettäisiinkin yhdessä”, kuvaa Piia yhteishenkeä.
Surutyö on käynnissä
”Mun lauma, paikka ja tulevaisuus” on ajatus, johon kiteytyy iltaolkkarin toistuvat keskustelunaiheet. Kävijät kertovat saaneensa iltaolkkarista yhteisön itselleen. Sen on koettu korvaavan puuttuvia ja täydentävän olemassa olevia sosiaali- ja terveydenhuollon palveluja. Samalla kävijät ovat surullisen tietoisia siitä, että Iltaolkkari yksinasuville -hanke ei jatku vuoden 2026 jälkeen. Keskusteluissa pohdituttaa, onko iltaolkkarikin osa harvenevaa, turkulaisen järjestöjen tukiverkostoa.
Olemme jo yli puolen vuoden ajan käyneet ”surutyökeskustelua” hankkeen loppumisesta iltaolkkarilaisten ydinryhmän kanssa. Moni kantaa huolta siitä, miten toiminta ja porukka jatkaa tulevaisuudessa. Samalla olemme monelle apu vaihtuvissa elämäntilanteissa ja alati tiivistyvä yhteisö. Erityisesti kesä- ja jouluaika ovat osoittaneet paikan ja yhteisön korvaamattomuuden: me olemme auki, kun muut eivät ole.
”Juuri tämän tyyppisiä avoimia kohtaamispaikkoja pitäisi olla tulevaisuudessakin. Paikkoja, joissa ei ole mitään diagnoosiperustetta, ja joissa on työntekijöitä, jotka jaksavat jutella ihmisten kanssa”, Valtteri toivoo.
”Ilman järjestöjä ja tällaista toimintaa asiat olisivat kyllä todella paljon huonommin”, Nina kiteyttää.
Iltaolkkaritoiminta onkin kasvanut vastaamaan monipuolisiin tarpeisiin ja vakiinnuttanut paikkansa. Emme ole vain iltatoimintaa, alamme olla osa kävijöidemme identiteettiä. He ovat iltaolkkarilaisia ja me yhdessä olemme iltaolkkari.
Kirjoittamiseen osallistui seitsemän iltaolkkarilaista, jotka kertoivat keskustellen ja kirjoittaen ajatuksiaan. Olkkarilaisten nimet on tekstissä muutettu. Tekstin koonnut Päivi Suominen työskentelee Iltaolkkari yksinasuville -hankkeessa.
