Nuorten asunnottomuus kasvaa, eikä pelkkä asunto aina ratkaise tilannetta

Nuorisoasuntoliitto NAL ry:n mukaan alle 25-vuotiaiden nuorten asunnottomuus Suomessa kasvoi vuosien 2024–2025 välillä 37 prosenttia. Muutos on näkynyt myös Diakonissalaitoksen nuorille suunnatussa toiminnassa. Työntekijät ovat kohdanneet aiempaa enemmän nuoria, joiden asumistilanne on epävarma tai katkeamaisillaan.

Kohtuuhintaisen asunnon löytäminen on Helsingissä monelle nuorelle vaikeaa. Asunnon säilyttämistä voivat puolestaan vaikeuttaa esimerkiksi mielenterveyden tai päihteiden käytön haasteet, taloudelliset vaikeudet, keskeytyneet opinnot tai vaikeudet päästä työelämään.

Asunnottomuudessa ei siksi ole kyse vain asunnon puuttumisesta. Nuori voi tarvita tukea myös arjen hallintaan ja asumiseen liittyvien asioiden hoitamiseen. Esimerkiksi mielenterveyden haasteet vaikuttavat toimintakykyyn. Niillä nuorilla, joilla päihteidenkäyttö hallitsee arkea, kyky huolehtia sosiaalisista suhteista, hyvinvoinnista ja asunnosta heikkenevät huomattavasti.

Nuorella voi olla asunto, jossa hän ei pysty asumaan

Nuorten asunnottomuus jää usein piiloon. Nuorella saattaa olla virallinen osoite, mutta todellisuudessa hän ei voi asua siellä turvallisesti tai pysyvästi. Piiloasunnottomuuteen saattaa johtaa esimerkiksi konflikti perhesuhteessa, ero, taloudelliset vaikeudet tai mielenterveyden tai päihteiden käytön haasteet. 

Päihdesairailla nuorilla voi olla tilanteita, joissa omaan asuntoon on otettu tuttuja majoittumaan ja lopulta nämä henkilöt ottavat asunnon hallintaansa eikä nuori itse enää pysty siellä asumaan. Tällöin nuori on siellä kirjoilla, mutta menettänyt kokonaan hallintansa asunnosta. Asunnon osalta seuraukset nuorelle voivat olla todella haitalliset, koska asunnottomuuden lisäksi hänelle lankeaa korvausvaateet usein todella huonoon kuntoon menneestä asunnosta.

Ihminen, joka kokee piiloasunnottomuutta, joutuu helposti palveluiden katveeseen. Jos ei saa tarvitsemaansa palvelua, voivat seuraukset hyvinvoinnille olla vakavia.

Kun autetaan asunnotonta nuorta, aloitetaan luottamuksen rakentamisesta

Asunnottomuus tai asunnottomuuden uhka on harvoin ainoa nuoren elämän haasteista. Asunnottoman nuoren päivät ovat selviytymistä ja täynnä turvattomuutta, jolloin on todella haasteellista myöskään pystyä hallitsemaan, saati hoitamaan päihdesairautta. Jos pyritään ratkaisemaan vain asumiseen liittyvä kysymys, riskinä on, että tilanne toistuu myöhemmin. Ihminen täytyy kohdata kokonaisena, ei yksi haaste kerrallaan.

Sekä päihdesairaus että asunnottomuus tuottavat nuorelle häpeää ja epäonnistumisen kokemuksia. Nuori voi kokea myös riittämättömyyttä omien asioidensa hoitamisen suhteen. Halua itsensä hoitamiseen ja asunnon hankkimiseen olisi, mutta usko itseen ja voimavaroihin sekä kasaantuneiden asioiden paljous hautaavat nuoren alleen ja nuoresta voi tuntua siltä, että luovuttaminen olisi helpompaa. Oleellista tilanteen pysäyttämisen kannalta on saada nuorelle kokemus siitä, että hänen elämänsä on hänen hallinnassaan ja että hän on turvassa.

Työllämme tuomme usein hyvin yksinäiselle nuorelle tunteen, että joku pysyy heidän rinnallaan tukien läpi haastavien sekä pelottavien vaiheiden.

Ensimmäisenä päihdetyössä varmistetaan, että nuoren elämän akuutit perusedellytykset ovat turvattu. Nuorelle etsitään turvallinen hätämajoitus, jossa tämä voi peseytyä, syödä ja levätä. Tämän jälkeen aletaan selvittämään tarkemmin nuoren tilannetta.

Kun autetaan asunnottomia nuoria, lähtökohta on luottamuksen rakentaminen ja rauhallinen tutustuminen nuoren tilanteeseen. Asioita ja ilmiöitä kohdataan ja nimetään pikkuhiljaa yhdessä.  Tämän jälkeen voidaan muodostaa yhteiselle toiminnalle konkreettisia tavoitteita. Tavoitteisiin pyritään nuoren valitsemilla pienillä askelilla hänen toimijuuttaan tukien.

Työllämme tuomme usein hyvin yksinäiselle nuorelle tunteen, että joku pysyy heidän rinnallaan tukien läpi haastavien sekä pelottavien vaiheiden. Pyrkimyksenä on siirtää rakennettua luottamusta niihin palveluihin, joita nuori tilanteessaan tarvitsee.

Yhteisöt ja läheiset auttavat

Asunto ei ole vain paikka, jossa nukkua. Parhaimmillaan se on koti, joka lisää hyvinvointia ja jossa voi rentoutua.

Myös turvallisilla yhteisöillä on merkitys. Etenkin pitkäaikaisasunnottoman nuoren elämä on erittäin yksinäistä. He pystyvät harvoin luottamaan ympärillään oleviin ihmisiin ja eri tavoin hyväksikäytetyksi tulemisen kokemukset voivat olla päivittäisiä. Diakonissalaitoksen nuorten päihdetyön Katutasossa tuetaan nuoria löytämään itselleen sopivia uusia yhteisöjä, joissa heidän on turvallista olla ja saada vertaisuuden kokemusta sekä tulla hyväksytyksi jäseneksi yhteisöön.

Kun nuorella on ympärillään ihmisiä, joihin hän voi luottaa, ongelmat eivät pääse yhtä helposti kasautumaan.

Kun nuorella on ympärillään ihmisiä, joihin hän voi luottaa, ongelmat eivät pääse yhtä helposti kasautumaan. Läheiset voivat tarjota käytännön apua, emotionaalista tukea ja kannustusta silloin, kun asumiseen liittyvät vaikeudet alkavat näkyä.

Nuorten asunnottomuuden ratkaisemisessa asunto on välttämätön, mutta se ei aina yksin riitä. Tarvitaan myös ihmisiä, jotka pysyvät rinnalla silloin, kun vuokra, laskut, palvelut tai oma jaksaminen uhkaavat viedä tilanteen uudelleen kriisiin. Tavoitteena ei ole vain se, että nuorella on osoite, vaan että hänellä on koti, jossa on mahdollista rakentaa turvallista arkea.

Kirjoittajista Tomi Pohjalainen on työskennellyt pitkään Diakonissalaitoksen Vamos-nuortenpalvelussa, ja toimii tällä hetkellä Toivon talon palveluyksikön johtajana. Sauli Taipale työskentelee etsivää ja kohtaavaa päihdetyötä pääkaupunkiseudulla tekevässä Katutasossa.