Oikea-aikainen tuki antaa nuorelle mahdollisuuden päästä eteenpäin

Sosiaalialan ammattilaisina kohtaamme työssämme nuoria aikuisia, jotka haluavat rakentaa tulevaisuuttaan opiskellen, kuntoutuen, työtä etsien tai elämäntilanteensa haasteita ratkoen.  

Tukivoima-hankkeessa olemme halunneet antaa tilaa nuorten omille kokemuksille ja nostaa esiin rinnalla kulkevassa valmennuksessa tehtyjä havaintoja. Olemme koostaneet näistä sarjan julkaisuja, jotka ovat syksyn aikana ilmestyneet somekanavallamme. Julkaisujen tarkoitus ei ole syyllistää tai lisätä vastakkain asettelua, vaan auttaa ymmärtämään, miltä hallinnolliset päätökset ja palvelujärjestelmän muutokset näyttävät arjen tasolla. Nuorten kokemukset osoittavat, että oikea-aikainen tuki ei ole vain yksilön hyvinvoinnin kysymys, vaan myös sosiaalisesti ja taloudellisesti kestävän palvelujärjestelmän edellytys.   

Järjestelmän epävarmuus vaikeuttaa nuorten etenemistä 

Nuorten kertomuksissa toistuu epävarmuus: Opiskelija pohtii, pitäisikö hänen kuunnella oppilaitoksen kehotusta valmistua ajallaan vai tehdä enemmän töitä toimeentulon turvaamiseksi opintojen kustannuksella. Toinen kertoo, kuinka mielenterveyden haasteiden keskellä jo opiskelusta selviytyminen tuntuu täysipäiväiseltä työltä. Joku joutuu odottamaan mielenterveyspalveluihin pääsyä kuukausien ajan ja huomaa vointinsa heikkenevän odotuksen aikana. Joku toinen on joutunut keskeyttämään opinnot ja toivoo saavansa riittävästi hoitoa päästäkseen jossain vaiheessa takaisin opintojen pariin.  

Moni nuori haluaisi tehdä töitä silloin, kun työmahdollisuuksia on tarjolla. Silti osa kokee, että järjestelmän muutokset ovat tehneet pienimuotoisen työn vastaanottamisesta epävarmempaa tai taloudellisesti vaikeammin ennakoitavaa. Tällöin yksittäinen keikkatyö tai satunnainen ansio ei välttämättä tunnu mahdollisuudelta, vaan riskiltä.

Riskin tunne aiheutuu siitä, että saadusta palkkatulosta seuraa selvittelyä Kelan ja välillä myös työllisyyspalvelujen kanssa. Pahimmillaan tukien maksua ei voi ennakoida ja koko talous menee sekaisin. Näin arvokas työkokemus ja ainutlaatuiset verkostoitumisen mahdollisuudet voivat jäädä väliin. Kun työn vastaanottaminen sisältää riskin toimeentulon katkeamisesta, järjestelmä ei kannusta etenemään vaan voi tahattomasti vahvistaa epävarmuutta. 

Viivästynyt apu kasvattaa ongelmia ja kustannuksia 

Työssämme näemme myös sen, miten ongelmat eivät synny yhdessä hetkessä, vaan kasautuvat. Kun toimeentulo on niukkaa, riittävään ja monipuoliseen ruokaan ei aina ole varaa. Kun rahat eivät riitä lääkkeisiin tai terveydenhuollon maksuihin, hoito voi jäädä hakematta. Kun apua joutuu odottamaan pitkään, tilanne ehtii monimutkaistua. Lopulta tarvitaan paljon enemmän tukea kuin olisi tarvittu silloin, kun ensimmäiset huolet ilmestyivät. Tämä on paitsi inhimillinen menetys, myös taloudellisesti hyvin kallista.  

Monet nuoret tarvitsevat käytännön ohjausta ja tukea palvelujärjestelmässä. Hakemukset, liitteet, lausunnot ja eri viranomaisten käytännöt voivat olla haastavia kenelle tahansa. Jos voimavarat ovat vähissä, etuuksien kanssa on aiemmin ollut epäselvyyttä tai ympäriltä puuttuu tukiverkosto, asioiden hoitaminen yksin voi tuntua ylivoimaiselta. Pelkkä tieto palveluista ei usein riitä: Moni tarvitsee rinnalleen ihmisen, joka auttaa etenemään askel kerrallaan ja kannustaa kun nuoren omat voimat ovat vähissä. Toisilla tällainen ihminen voi löytyä lähipiiristä, mutta ei kaikilla.  

Nuorten kertomuksissa näkyy myös kokemus siitä, ettei omaa tilannetta aina tulla kuulluksi tai ymmärretyksi.

Esimerkiksi sairauspäivärahaan, kuntoutukseen tai työkyvyn arviointiin liittyvät prosessit voivat olla pitkiä ja vaikeasti hahmotettavia. Toimeentulotukeen tehtyjen muutosten vuoksi työttömyysetuutta joutuvat nykyään hakemaan ne nuoret, jotka eivät ole työkykyisiä ja odottavat sairauspäiväraha- tai kuntoutuspäätöstä. Tämä vie voimavaroja ja resursseja sekä nuorelta että ammattilaisilta, kun nuori joutuu ottamaan vastaan uuden palvelun, joka ei ole oikea-aikainen nuoren tilanteeseen nähden.

Lisäksi epävarmuus päätöksistä lisää kuormitusta tilanteessa, jossa voimavaroja on jo valmiiksi vähän. Hyvinkin tehty sairauspäiväraha- tai kuntoutushakemus voidaan Kelassa hylätä, jolloin koko prosessi voi alkaa uudelleen uuden lääkärilausunnon hakemisella. Kaikki eivät jaksa valittaa päätöksistä tai tehdä uutta hakemusta. Samalla palveluissa työskentelevät ammattilaisetkin joutuvat toimimaan kasvavien paineiden ja rajallisten resurssien keskellä.   

Ennaltaehkäisevä työ on paitsi inhimillistä myös taloudellisesti kestävää 

Nuoret eivät pyydä erityiskohtelua. He toivovat mahdollisuutta kuntoutua, opiskella, tehdä töitä ja rakentaa omaa tulevaisuuttaan.

Jotta pienetkin askeleet olisivat mahdollisia, toimeentulon on oltava ennakoitavaa, mielenterveys- ja kuntoutuspalveluihin on päästävä ajoissa ja apua on saatava myös palvelujärjestelmässä asioimiseen. 

Näihin haasteisiin olisi tärkeää saada puuttua mahdollisimman varhain, ennen kuin ne alkavat kasaantua. Tukea kannattaa tarjota, kun tarve on vielä kevyempää. Oikea-aikainen apu vahvistaa nuoren mahdollisuuksia jatkaa opintoja, työllistyä ja huolehtia hyvinvoinnistaan. Ennaltaehkäisevä työ on paitsi inhimillistä myös taloudellisesti kestävää. Kun palveluja kehitetään nuorten kokemuksia kuunnellen, rakennetaan samalla inhimillisempää sekä sosiaalisesti ja taloudellisesti kestävämpää palvelujärjestelmää. 

Kirjoittajat työskentelevät Diakonissalaitoksen, TampereMission ja Pirhan toteuttamassa Tukivoima-hankkeessa. Meeri Kokko työskentelee valmentajana Tampereen Vamoksessa ja Sirkku Rämö TampereMissiossa.