Osallisuus ei saisi jäädä kiinni varallisuudesta

”Miksi minulla ei ole oikeuksia elää hyvinvoivasti? Kuinka kauan tämä jatkuu vielä näin? Olenko huonompi muita, kun olen työtön? Nämä kysymykset pyörivät joka päivä mielessäni. Pienituloisuus ei itselle tarkoita enää pelkästään numeroita tilillä. Se tarkoittaa jokapäiväisiä valintoja, pelkoa ja häpeää”, Vamoksen toimintaan osallistunut Sofia Esther kirjoittaa.

Nuorten talousvaikeudet näkyvät harvoin vain tilin saldossa. Ne kietoutuvat usein mielenterveyteen, osallisuuden kokemukseen, opintojen etenemiseen ja kykyyn suunnitella tulevaisuutta. Siksi pienituloisuutta on tärkeä tarkastella myös hyvinvointi- ja toimintakykykysymyksenä, ei pelkästään yksilön rahankäyttönä. Yhteiskunnan kiristyvä tilanne vaikeuttaa pienituloisten arkea entisestään: tukia leikataan, palveluita supistetaan, ja samalla mahdollisuudet osallistua yhteiskuntaan jäävät monelle yhä kauemmas.

Miten elää arkea, jossa jokainen ostos on laskettava sentin tarkkuudella?

”Monta vuotta jatkunut koulukiusaaminen johti siihen, etten ole pystynyt suorittamaan toisen asteen koulutusta. Lähdin työelämään liian aikaisin, ennen kuin olin käsitellyt mielenterveyshaasteitani. Ylisuorittaminen alkoi näkyä nopeasti. Muistan yhä ne kerrat, kun itkin ennen työvuoroja. Pahimpina hetkinä satutin itseäni liiallisen stressin vuoksi. Viimeisimmässä työpaikassani kohtelu oli niin kuormittavaa, että sairastuin vakavaan työuupumukseen ja masennukseen.

Olen nyt ollut kolme vuotta työttömänä ja keskittynyt toipumiseen. Käyn Kelan tukemassa kuntoutuspsykoterapiassa, jonka tavoitteena on parantaa työ- ja opiskelukykyäni. Taloudellisen tilanteen vuoksi pystyn käymään siellä vain kaksi kertaa kuukaudessa. Olen joutunut tekemään vaikeita valintoja myös hoidon suhteen. Lopetin mielialalääkitykseni, koska minulla ei ole varaa siihen. Vaikka vointini on pysynyt tasaisena, epävarmuus omasta jaksamisesta on jatkuvasti läsnä.

Pienituloisuus näkyy kaikessa. Ruokailumme on epäsäännöllisestä ja epäterveellisestä. Jatkuva epävarmuus kuormittaa. Pelko siitä, ettei raha riitä yllättäviin menoihin, on koko ajan läsnä. Budjetointi, hintavertailu ja priorisointi kuuluvat jokaiseen päivään. Lapsiarki tuo elämään iloa, mutta myös lisää vastuuta ja huolta. Kun lapsemme sairastui ja jouduimme osastolle, lisäkulut pakottivat meidät miettimään, mistä rahat riittävät ruokaan.

Tilanteemme herättää myös häpeää. On vaikea myöntää ystäville tai tutuille, millaisessa tilanteessa olemme. Vaikka tiedän läheisteni ymmärtävän, se nostattaa silti palan kurkkuun. On inhottavaa joutua kieltäytymään itsellekin tärkeistä hetkistä vain sen takia, että meillä ei ole varaa osallistua. Koen jatkuvaa yksinäisyyttä, kun ei ole mahdollisuutta poistua kotoa tekemään mitään.

Haluaisin elää niin kuin muutkin, ihan tavallista arkea ja palata työelämään. Mutta todellisuus on monimutkaisempi. Työmarkkinatilanne ja sen jatkuva heikentyminen lisäävät stressiä. Mihin voin edes päästä töihin, kun työttömiä on koko ajan vain enemmän?

Elän noidankehässä, jossa taloudellinen stressi heikentää psyykkistä vointiani ja heikentynyt vointi vaikuttaa työkykyyni. Vertailen itseäni muihin ja koen usein riittämättömyyttä. Kaiken tämän keskellä on ollut pakko löytää keinoja pärjätä. Yritän uskoa, että tämä on vain vaihe, eikä minun loppuelämäni. Tällä hetkellä se on silti koko minun todellisuuteni.”

Taloustaitohanke tarjoaa kohtaamisia, jotka vahvistavat arkea ja tulevaisuudenuskoa

Taloustaitohankkeessa koulutetut yritysvapaaehtoiset tapaavat nuoria taloustaitovalmennusten merkeissä niin yksilö- kuin ryhmätapaamisissakin. Keskeistä on nuorten kokonaisvaltaisen elämäntilanteen hahmottaminen ja näkökulmien tarjoaminen siihen, minkä nuoret itse kokevat tärkeäksi. Yksilövalmennuksessa tuetaan nuorta yksilöllisesti löytämään itselle sopivia keinoja vahvistaa omia taloudenhallinnan taitojaan, jotta raha-asioista ei tarvitsisi stressata koko ajan.

Joskus nuoren tilanne on niin haastava, että konkreettisten keinojen löytäminen on vaikeaa. Joskus nuori tekee jo kaikkensa sen eteen, että pienet tulot riittäisivät edes arjen perustarpeisiin. Tällöin keskitytään vahvistamaan uskoa ja luottamusta tulevaisuuteen sekä tukemaan nuoren omaa toimintakykyä ja resilienssiä. Tähän tarvitaan kohtaamisia, joissa nuori huomioidaan kokonaisvaltaisesti. Siksi maksuttomat matalan kynnyksen palvelut, jotka rakentuvat nuoren omista lähtökohdista käsin – kuten Vamos ja Taloustaitohanke – ovat tärkeä osa tukemassa nuorten mahdollisuuksia rakentaa omaa tulevaisuutta.

Nuorten talousvaikeuksia ei voi ratkaista vain kehottamalla pärjäämään paremmin.

Tarvitaan tukea, joka huomioi yhtä aikaa arjen talouden, mielenterveyden, elämäntilanteen ja tulevaisuudenuskon. Siksi matalan kynnyksen, maksuttomat ja nuoren omista lähtökohdista rakentuvat palvelut, kuten Taloustaitohanke, ovat tärkeä osa sitä, että nuori voi löytää uudelleen toimijuutta ja uskoa omaan tulevaisuuteensa.

Kirjoittaja Eeva Piha työskentelee Taloustaitohankkeen projektipäällikkönä. Sofia Esther on ollut mukana Vamoksen toiminnassa.