Radikalisoitumisen ehkäisyssä tarvitaan turvallisia yhteisöjä

Ihmisellä on perustavanlaatuinen tarve kuulua johonkin. Haluamme tulla nähdyiksi, hyväksytyiksi ja arvostetuiksi. Etsimme ympärillemme ihmisiä, joiden kanssa voimme jakaa kokemuksia ja käsityksiä siitä, keitä olemme ja mikä meille on tärkeää. 

Yhteisö voi tarjota turvaa, merkitystä ja tukea vaikeissa elämäntilanteissa. Samat tarpeet voivat kuitenkin tehdä vahvasti sulkeutuneesta ja väkivaltaa oikeuttavasta yhteisöstä houkuttelevan.

Se voi tarjota ihmiselle paikan, identiteetin ja valmiin selityksen koetuille vääryyksille. Kuulumisen tarve on inhimillinen, eikä merkki väkivaltaisesta radikalisoitumisesta. Olennaista on se, millainen yhteisö tarpeeseen vastaa, millaisia toimintatapoja yhteisössä hyväksytään ja miten suhde yhteisön ulkopuolisiin ihmisiin rakennetaan. 

Ulkopuolisuuden kokemus ei yksin johda väkivaltaan 

Yksinäisyys, torjutuksi tuleminen, nöyryytykset tai kokemus yhteiskunnan ulkopuolelle jäämisestä voivat lisätä ihmisen tarvetta löytää hyväksyntää ja merkitystä. Valtaosa näitä kokemuksia kohdanneista ihmisistä ei kuitenkaan radikalisoidu eikä hyväksy väkivaltaa. Väkivaltaisessa radikalisoitumisessa on kyse useiden yksilöllisten, sosiaalisten ja yhteiskunnallisten tekijöiden vuorovaikutuksesta. Merkitystä voi olla esimerkiksi sillä, millaisia ihmisiä henkilö kohtaa, millaisia selityksiä hänen kokemuksilleen tarjotaan ja millä tavoin väkivaltaa perustellaan. 

Esimerkiksi Bélangerin (ym.) kehittämässä 3N-mallissa väkivaltaista radikalisoitumista tarkastellaan kolmen toisiinsa kietoutuvan tekijän kautta: tarpeen, tarinan ja verkoston (need, narrative, network): 

• Ihmisellä voi olla tarve palauttaa menetetty arvostuksen, merkityksen tai yhteenkuuluvuuden kokemus.  
• Ideologinen kertomus nimeää syyllisen ja esittää väkivallan mahdollisena ratkaisuna. 
• Sosiaalinen verkosto puolestaan vahvistaa kertomusta ja palkitsee sen mukaista toimintaa hyväksynnällä, asemalla tai arvostuksella. 

Malli ei kuvaa kaikkia radikalisoitumisen polkuja, eikä näiden tekijöiden esiintyminen tarkoita väkivaltaan siirtymistä. Se auttaa kuitenkin ymmärtämään, miksi kuulumista ei voi tarkastella erillään yhteisön välittämistä normeista ja maailmankuvasta. 

Väkivaltaa oikeuttava yhteisö voi tarjota vaihtoehtoisen identiteetin 

Väkivaltaiset ääriliikkeet ja niitä tukevat yhteisöt eivät tarjoa jäsenilleen ainoastaan ideologiaa. Ne voivat tarjota ystävyyttä, toimintaa, asemaa, jännitystä ja kokemuksen yhteisestä tehtävästä. Ihminen voi ensimmäistä kertaa kokea olevansa tärkeä ja tarpeellinen. Samalla ryhmään kuuluminen voi alkaa rakentua jyrkän sisä- ja ulkoryhmän välisen jaon varaan. Oma ryhmä kuvataan moraalisesti oikeamielisenä, uhatuksi tai eriarvoiseksi.  Ulkopuolisiin liitetään uhkaa, pahuutta tai ihmisarvoa vähentäviä ominaisuuksia. Tällaisessa ympäristössä väkivalta voidaan esittää puolustautumisena, välttämättömyytenä tai palveluksena tärkeälle asialle. 

Tutkimuksessa vahva kokemus oman ryhmän ylemmyydestä ja etäisyydestä muihin ihmisiin on yhdistynyt nuorten radikalisoitumista kuvaaviin asenteisiin ja käyttäytymiseen. Tämä ei tarkoita, että vahva ryhmäidentiteetti itsessään olisi vaarallinen. Ratkaisevaa on se, rakentuuko yhteisö keskinäiselle tuelle ja ihmisarvon kunnioittamiselle vai viholliskuville, ehdottomalle kuuliaisuudelle ja väkivallan hyväksymiselle. 

Verkkoyhteisöissä kuuluminen voi syntyä nopeasti 

Yhteisön ei tarvitse kokoontua samassa fyysisessä paikassa. Verkkoympäristöissä ihminen voi löytää nopeasti muita, jotka jakavat hänen kokemuksensa, pettymyksensä tai vihansa. 

Aluksi yhteisö voi tuntua vertaistuelta. Joku ymmärtää kokemuksen yksinäisyydestä, torjutuksi tulemisesta, epäoikeudenmukaisuudesta tai tulevaisuuden puutteesta. Keskustelun sävy voi kuitenkin muuttua vähitellen. Monimutkaiset ongelmat saavat yhden selityksen, tietty ryhmä nimetään syylliseksi ja väkivaltainen puhe alkaa näyttäytyä huumorina, rohkeutena tai oikeutettuna vastarintana. Verkkoyhteisöt eivät ole muusta elämästä irrallisia. Verkossa muodostuneet suhteet, normit ja ryhmäidentiteetit voivat olla jäsenilleen yhtä merkityksellisiä kuin kasvokkaiset yhteisöt. Myös yhteisön sisäinen asema voi riippua siitä, kuinka pitkälle jäsen on valmis menemään puheissaan tai toiminnassaan. 

Pelkkä haitallisen sisällön näkeminen ei kuitenkaan johda väkivaltaiseen radikalisoitumiseen. Merkitystä on sillä, syntyykö sisällön ympärille sosiaalinen verkosto, joka toistaa väkivaltaa oikeuttavaa kertomusta, rajaa vastakkaiset näkemykset pois ja palkitsee yhä jyrkempiä kannanottoja. 

Suojaava yhteisö ei vaadi samanmielisyyttä 

Väkivaltaisen radikalisoitumisen ennaltaehkäisyssä ei riitä, että ihmiselle järjestetään toimintaa tai tarjotaan mikä tahansa yhteisö. Myös haitallinen yhteisö voi olla jäsenilleen aktiivinen, tiivis ja merkityksellinen.  

Suojaavassa yhteisössä ihminen voi kuulua joukkoon ilman, että hänen on torjuttava muut ihmiset tai omaksuttava yksi sallittu tapa ajatella.

Hän saa olla eri mieltä, muuttaa mielipidettään ja kuulua samanaikaisesti useisiin ryhmiin. Yhteisö ei rakenna merkityksellisyyttä viholliskuvien varaan. 

Nuorten kohdalla tärkeitä voivat olla turvalliset suhteet läheisiin aikuisiin, toimivat perhe- ja vertaissuhteet, mahdollisuus osallistua sekä kokemus siitä, että omilla näkemyksillä on merkitystä. Nuorisotyön, oppilaitosten, harrastusten ja järjestöjen yhteisöt voivat tarjota paikkoja, joissa ristiriitoja käsitellään ilman väkivaltaa ja vaikeistakin kokemuksista voidaan puhua ilman leimaamista. 

Kokemus kuulumisesta 

Kuulumisen tunne ei synny siitä, että ihmiselle kerrotaan hänen olevan osa yhteiskuntaa. Se rakentuu kokemuksista: siitä, että joku kuuntelee, ottaa vakavasti ja antaa mahdollisuuden vaikuttaa 

Ennaltaehkäisevässä työssä on tärkeää tunnistaa myös se, etteivät jyrkät mielipiteet, kapinallisuus tai yhteiskuntakritiikki vielä tarkoita väkivaltaista radikalisoitumista. Nuorella on oikeus etsiä identiteettiään, kyseenalaistaa yhteiskuntaa ja kokeilla erilaisia ajatuksia. Huoli liittyy tilanteisiin, joissa väkivalta alkaa näyttäytyä hyväksyttävänä keinona ja ihmisryhmien ihmisarvo asetetaan kyseenalaiseksi. 

Turvalliset yhteisöt eivät poista kaikkia ristiriitoja eivätkä estä ihmisiä kohtaamasta vihamielistä sisältöä. Ne voivat kuitenkin tarjota vaihtoehdon yhteisöille, joissa hyväksyntä on ehdollista ja kuuluminen perustuu viholliskuviin. Parhaimmillaan yhteisö antaa ihmiselle kokemuksen siitä, että hänellä on paikka muiden joukossa ilman, että paikka täytyy ansaita vihaamalla jotakuta toista.