Voit olla ensimmäinen johon nuori pystyy luottamaan moneen vuoteen – miten tukea päihteillä oireilevia nuoria? 

Päihteillä oireilevaa nuorta tuetaan samalla tavalla kuin tukisi ketä tahansa nuorta. Nuoret ovat kuitenkin monimuotoinen joukko, joiden elämään kuuluu erilaisia kehitysvaiheita ja ajanjaksoja. Astuminen nuorten elämään on aina eräänlainen hyppy tuntemattomaan, nopeasti muotoaan muuttavaan ympäristöön. Useimmiten siellä vallitsee kuitenkin jonkinlainen rakenne ja järjestys – elämää tukevat pilarit. 

Päihteillä oireilevan nuoren elämässä näitä tukipilareita on vähän, jos lainkaan. Astuessamme heidän elämäänsä kohtaamme maailman, jossa vallitsee eri lainalaisuudet ja kirjoittamattomat säännöt, kuin mihin olemme tottuneet. Voimme joutua tilanteisiin, joissa joudumme hylkäämään suurimman osan toimintamalleistamme ja menetelmistämme työkalupakistamme. Toisaalta voimme ajatella olevamme hedelmällisessä tilanteessa, jossa voimme lähteä kokeilemaan erilaisia keinoja tukea nuorta löytämään omia kiintopisteitä elämäänsä. Keskeisintä ei välttämättä olekaan löytää ensimmäisenä ratkaisu nuoren päihdehaasteisiin, vaan turvaamaan ihmisarvoinen elämä. 

Nuoret tarvitsevat ihmisen, jolla on aikaa kulkea rinnalla

Alussa nuoren kanssa työskentely voi olla vain selviytymistä päivästä toiseen ilman selkeää suuntaa. Ensin tarvitseekin päästä ulos kaoottisesta elämäntilanteesta mahdollisimman nopeasti, minkä jälkeen voimme alkaa tukemaan muissa asioissa ja selvittämään kokonaisuutta nuoren tilanteen taustalla. Nuoret ovat itse kertoneet tarvitsevansa henkilön, jolla on aikaa kulkea ja pysyä rinnalla, kun omat voimavarat ovat vähissä – työntekijän tarvitsee tämän vuoksi punnita, onko hänellä antaa nuorelle riittävästi aikaa.

Nuorten elämä voi olla melkoista vuoristorataa jyrkkine ylä- ja alamäkineen. Työskentely on aaltoliikettä ja varsinkin sen alussa tilanteet elävät nopeasti.

Olennaista on, miten suhtaudumme muuttuviin tilanteisiin, millaiset tavoitteet asetamme työntekijänä itsellemme ja millainen on pettymyksen sietokykymme.

Yhteinen toiminta ei todennäköisesti etene suunnitellusti ja peruuntumisia tulee. Koemmeko muutokset ja peruuntumiset hukattuna työaikana vai pystymmekö ymmärtämään nuoren tilannetta?  

Nuoren näkeminen toimijana tuo esiin tämän voimavarat

Vaikka haitalliset toimintamallit voivat siirtyä sukupolvelta toiselle, myös vahvuudet välittyvät eNuorta on helppo yliauttaa, jolloin nuoren oma toimijuus ei ole toiminnan keskiössä. Päihteillä oireilusta huolimatta nuoren kuuluu olla oman elämänsä keskiössä ja saada pitää langoista itse kiinni. Kun näemme nuoren toimijana, huomaamme tämän kyvyt, pienet positiiviset ratkaisut, mahdollisuudet, jotka voivat samalla luoda uskoa tulevaan.

Vastakohtana on nähdä vain päihteillä oireilevan nuoren haasteet, ongelmat ja riskit. Voimme joko vahvistaa minäpystyvyyttä ja tuoda esille henkilön voimavaroja tai aiheuttaa riippuvuutta työntekijästä ja voimistaa nuoren kokemusta matkustajan roolista elämässään, jota ohjaavat ja hallitsevat päihteet, ympäristö ja ammattilaiset. 

On tärkeä käydä säännöllisesti keskustelua nuorten kanssa siitä, miten he kokevat tulevansa kohdatuksi. Suhtautumisemme muodostuu sanavalinnoista, reaktioista, kehomme eleistä, katseestamme ja kaikenlaisesta viestinnästämme nuoren suuntaan.

Luottamus rakentuu yhdessä kohtaamisissa, joissa sekä nuori että työntekijä voivat nähdä toisensa samalla tasolla. 

Haittojen vähentäminen voi olla nuoralla tasapainoilua

Jos olemme sellaisessa tilanteessa, että mahdolliset ratkaisut ja edistysaskeleet nuoren elämässä ovat vielä kaukana edessäpäin, ensimmäisenä meidän täytyy huomioida, miten vähennämme haittoja tämän henkilön elämässä, toiminnassa ja valinnoissa. Tämä voi tuntua ohuella nuoralla tasapainoilulta, etenkin jos kyseessä on alaikäinen nuori. Tasapainottelemme samaan aikaan luottamuksen, nuoren edun sekä oman tahdon, turvallisuuden ja velvollisuuksien kanssa. Avoimuus ja huolen sanoittaminen sekä nuoren lähipiirin huomioiminen ovat keskiössä. 

Työtä ei tehdä yksin, vaan siihen tarvitaan mukaan eri viranomaisia; huolen esille tuominen on välittämistä nuoresta. Hanskat eivät voi tippua meiltä silloin, kun mukaan tulee esimerkiksi lastensuojelu. Se on hetki, jolloin kääritään hihat entistä ylemmäksi. Vaikka lastensuojelun tarve tuntuu usein nuorista negatiiviselta, oma kokemukseni on, että näissä tilanteissa luottamus ei ole vain säilynyt, vaan syventynyt. Turvaton nuori tunnistaa pikkuhiljaa välittämisen, kun ammattilainen ei käännä selkää vaikeimmissakaan hetkissä. On tärkeä muistaa molempien olevan näissä tilanteissa epämukavuusalueellaan. 

Muistammeko asettaa happinaamarin ensin itsellemme? 

Työ päihteillä oireilevien nuorten parissa herättää monenlaisia tunteita ja tunnekuorma kuluttaa. Jos emme huolehdi omasta jaksamisestamme, emme pysty tukemaan nuoria. Kaikenlaiset tunteet ovat sallittuja ja inhimillisiä.

Tukeaksemme nuorta kompleksisessa tai kaoottisessa elämäntilanteessa tarvitsee meidän tunnistaa voimavaramme ja miettiä, miten ylläpidämme niitä. Tämän vuoksi työhömme tarvitaan sekä monipuoliset työkalut kohtaamiseen ja haastavissa tilanteissa työskentelyyn että omat rakenteet emotionaalisen taakan ja kuorman purkamiseen.  

Vaatii rohkeutta työskennellä siellä, missä valmiita malleja ja ratkaisuja ei ole ilman, että pääsemme sisälle nuoren elämää kuljettaviin tekijöihin.

On tärkeä kuitenkin muistaa, että suurempaa rohkeutta vaatii nuorelta avata edes vähän suojakuortaan ammattilaiselle. Samalla se on suuri luottamuksen osoitus nuorelta, koska usein heidän luottamustaan on rikottu heidän elämässään aikuisten toimesta lukuisia kertoja. Monelle olemme ensimmäinen aikuinen, johon voi luottaa moneen vuoteen.