Hyppää sisältöön
  1. Etusivu
  2. Ajankohtaista

Yksin ei tarvitse pärjätä – Olohuone ja Kummiperhetoiminta ehkäisevät nuorten yksinäisyyttä

Suomeen yksin alaikäisenä ilman huoltajaa saapuvat nuoret rakentavat elämäänsä uudessa maassa vaihe vaiheelta. Diakonissalaitoksen Olohuone ja Kummiperhetoiminta tarjoavat kohtaamisia, yhteisöllisyyttä ja pitkäjänteistä tukea, jotka ehkäisevät yksinäisyyttä ja vahvistavat nuoren kokemusta siitä, että hän kuuluu joukkoon.

Neljä aikuista seisoo vierekkäin tummansinisen taustan edessä; heillä on rento‑ammattimainen vaatetus ja ystävälliset, itsevarmat ilmeet.
Kummiperhetoiminnan projektipäällikkö Maria Mattsson, Olohuoneen yhteisötyöntekijät Satu-Maarit Huttunen ja Konsta Ojamaa sekä Kummiperhetoiminnan yhteisötyöntekijä Laura Leino Owiye.

Suomeen yksin alaikäisenä ilman huoltajaa saapuneiden nuorten arki täyttyy uudesta kielestä, tavoista ja odotuksista. Usein uusi elämä tuo mukanaan myös yksinäisyyden tunteita. Näiden lisäksi elämää voivat kuormittaa epävarmuustekijät, jotka liittyvät esimerkiksi lähtömaan tilanteeseen tai oleskelulupiin.

Merkitykselliset ihmissuhteet ovat keskeinen osa kotoutumista ja hyvinvointia.

Siksi Diakonissalaitoksen Olohuone ja Kummiperhetoiminta tekevät tiivistä yhteistyötä, jotta nuoret eivät joutuisi kulkemaan tätä polkua yksin.

Olohuone: Avoin kohtaamispaikka tuo nuoret yhteen

Olohuone on yhteisöllinen ja avoin kohtaamispaikka, jossa nuori voi kohdata muita nuoria sekä luotettavia aikuisia. Olohuoneelle nuori saa tulla jonkin tuen tarpeen kanssa, osallistua yhteiseen tekemiseen tai ihan vain oleilemaan. Nuorten toiveiden mukaan järjestetään harrastuskokeiluja, retkiä ja teemailtoja. Monelle nuorelle Olohuone on paikka, jossa arki tuntuu kevyemmältä ja jossa voi kokea kuuluvansa johonkin koulun ja kodin ulkopuolella.

Vapaaehtoisille Olohuone tarjoaa matalan kynnyksen mahdollisuuden osallistua nuorten arjen tukemiseen yhteisessä paikassa tiettynä aikana. Vapaaehtoisilla on mahdollisuus tukea nuoria opiskelussa, suomen kielen harjoittelussa ja arjen taidoissa, mutta usein merkityksellisintä on läsnäolo ja arkiset kohtaamiset. Lyhytkin kohtaaminen sohvan reunalla voi olla nuorelle ratkaisevan tärkeä.

Kummiperhetoiminta: Arjen rinnalla kulkemista ja pysyviä suhteita

Kummiperhetoiminnassa kummi tapaa nuorta säännöllisesti tavallisen arjen merkeissä. Yhdessä käydään kävelyllä, laitetaan ruokaa, tehdään läksyjä, harrastetaan tai vain ollaan.

Kummisuhde tukee nuorta erityisesti elämän nivelvaiheissa, kuten itsenäistymisen kynnyksellä. Parhaimmillaan suhde muodostuu molemmille tärkeäksi ja pysyväksi ihmissuhteeksi. Kummit kertovat arjen jakamisen merkityksellisyydestä ja siitä, miten tärkeältä tuntuu olla nuorelle läsnä ja avuksi. Usein myös kummin perhe ja lähipiiri tutustuvat nuoreen. Tämä vahvistaa nuoren sosiaalisia verkostoja ja lisää ymmärrystä nuorten elämäntilanteista. Samalla syntyy myönteisiä vaikutuksia asenneilmapiirissä ja yhteiskunnallisella tasolla.

Vapaaehtoistoiminta tarjoaa mahdollisuuden oppia uutta, kohdata erilaisuutta ja tarkastella omia ennakkoluuloja

Sekä Olohuone että Kummiperhetoiminta ovat tärkeitä nuorten hyvinvoinnin tukemisessa ja yksinäisyyden ehkäisemisessä. Samalla vapaaehtoiset itse pääsevät osaksi lämminhenkistä ja merkityksellistä yhteisöä.

Vapaaehtoistoiminta tarjoaa mahdollisuuden oppia uutta, kohdata erilaisuutta ja tarkastella omia ennakkoluuloja. Se mahdollistaa myös oman osaamisen jakamisen, toisten auttamisen sekä kokemuksen siitä, että on arvostettu ja merkityksellinen osa yhteisöä. Aiempi kokemus ei ole tarpeen, halu kohdata nuori ihmisenä riittää.

Vapaaehtoiset kuvaavat toimintaan osallistumista antoisaksi ja merkitykselliseksi. Moni kertoo, että toiminta auttaa myös tarkastelemaan omia ennakkoluuloja ja ymmärtämään maailmaa laajemmin.  Eräs Olohuoneen vapaaehtoinen toteaakin:

“Vapaaehtoistyö antaa paljon ja avartaa omia näkemyksiä. Samalla huomaa myös sen, kuinka samanlaisia eri ikäiset, eri puolilta maailma tulevat, eri elämäntilanteissa olevat ihmiset voivat ollakaan.”

Yhteisöllisyys ei synny yhteiskuntaan itsestään, vaan osana arjen kohtaamisia. Vapaaehtoistoiminnassa ei ole kyse vain yksittäisen nuoren tukemisesta, vaan laajemmasta ilmiöstä: siitä, millaisen yhteiskunnan rakennamme yhdessä. Kun ihmiset kohtaavat toisensa arjessa, syntyy luottamusta, ymmärrystä ja turvallisuutta.

Jokainen vapaaehtoinen on panoksellaan osa tätä suurempaa kokonaisuutta. Jokainen meistä voi osaltaan olla rakentamassa yhteiskuntarauhaa. Juuri siksi tällaisella toiminnalla on merkitystä – ei vain nuorille, vaan meille kaikille.