Näkemyksemme Helsingin päihdestrategian valmisteluun

Väliaikaisen majoituksen saatavuutta lisättävä

Helsingissä on käytännössä tällä hetkellä yksi hätämajoitus Hietaniemessä. Diakonissalaitoksen kohtaamat ihmiset eivät halua mennä yöpymään Hietaniemeen, vaan menevät mieluummin yöksi esimerkiksi kauppakeskus Triplaan. Asiakkaamme ovat kokeneet Hietaniemen turvattomana paikkana yöpyä: tavaroita on vaikea säilyttää siellä niin, että ne olisivat turvassa varkaudelta. Hietaniemi koetaan myös siivottomaksi paikaksi, sillä siellä ei yöaikaan siivota.

Hietaniemen hätämajoituksesta on eduskunnan oikeusasiamies lausunut:

”Apulaisoikeusasiamiehen näkemyksen mukaan vallitseva tilanne on sekä asiakkaiden että työntekijöiden kannalta kohtuuton. Viimesijaisen asumispalvelun toteuttaminen siten, että se toistuvasti ja jatkuvasti altistaa haavoittuvimmassa asemassa olevat asiakkaat taloudelliselle kaltoinkohtelulle loukkaa vakavasti asiakkaiden perusoikeuksia.”

Lauttasaaren hätämajoitus on päihteetön eli ei ole saavutettava isolle osalle ihmisistä, jotka kuitenkin hätämajoitusta tarvitsisivat.

Helsingissä oli vuoden 2025 lopulla 979 asunnotonta. Inhimillisestikin asunnottomuuden ehkäisyllä on kauaskantoisia seurauksia.

Varhainen tuki ehkäisee kalliita päivystyskäyntejä, kriisipalveluita ja vankilakierteitä. Vakaa asuminen luo pohjan elämänhallinnalle, helpottaa palveluihin kiinnittymistä ja lisää osallisuutta yhteiskuntaan.

Asunnottomuuden ehkäisy on keskeinen osa kestävää päihdepolitiikkaa, ja turvallinen asuminen on edellytys kuntoutumiselle. Jokaisella tulee olla oikeus kotiin ja yksilölliseen tukeen, myös päihteitä käyttävillä. On tärkeää tukea asunnottomuutta kokeneiden siirtymiä hätämajoituksesta esimerkiksi Asunto ensin -palveluihin sekä siitä eteenpäin.

Diakonissalaitos peräänkuuluttaa sellaisen ympärivuorokautisen hätämajoituksen tärkeyttä, jonne voisi tulla päihtyneenäkin.

Vahvistetaan nuorille päihteiden käyttäjille suunnattuja matalan kynnyksen palvelukeskuksia

Päihteitä käyttäville ihmisille tarkoitetut matalan kynnyksen palvelut ovat tärkeä osa suomalaista päihde- ja riippuvuuspalvelujärjestelmää, koska niissä on mahdollista asioida nimettömänä ja ilman ajanvarausta. Nämä palvelut pitävät päihteitä käyttäviä ihmisiä hengissä ja tuottavat osallisuuden kokemuksia. Ne toimivat myös ikkunana päihdeilmiöissä tapahtuviin muutoksiin. Esimerkiksi etsivässä työssä ja päiväkeskuksissa voidaan tehokkaasti havainnoida päihteiden käyttäjien terveydentilassa ja hyvinvoinnissa tapahtuvia muutoksia. (THL, 2026).

Nuoli on erittäin suosittu matalan kynnyksen palvelu. Siellä voi asioida anonyymisti ja yöpyminen on mahdollista. Nuoli on sijaintinsa puolesta saavutettava ja nuoret ovat siellä keskiössä. Nuoli palvelee myös ulkopaikkakuntalaisia, mikä on hyvä, sillä ulkopaikkakuntalaisille ei ole vastaavia palveluita. Pysäkki on puolestaan rajattu helsinkiläisille ja sijainti on syrjäisempi suhteessa siihen, missä asiakkaat viettävät aikaansa.

Nuolen suuren suosion ja supistettujen aukioloaikojen vuoksi esitämme, että Helsinki turvaisi tämänkaltaisen matalankynnyksen palvelun ja etsisi tapoja lisätä sitä.

Taataan katkeamaton hoitopolku

Hyvinvointialueiden on varmistettava, että ihmiset saavat tarvitsemansa päihde- ja riippuvuuspalvelut, joihin heillä lain mukaan on oikeus. 

Päihteitä käyttävien ihmisten hoitopolkujen on oltava oikea-aikaisia ja katkeamattomia. Sote-palveluiden pirstaleisuus ja koordinaation puute vaikeuttavat hoitoon pääsyä ja siellä pysymistä.

Tämä johtaa herkästi siihen, että kaikkein heikoimmassa asemassa olevat, erityisesti päihde- ja mielenterveyssairauksista kärsivät ihmiset, jäävät palveluiden ulkopuolelle, mikä on yhteiskunnalle taloudellisesti erittäin kallista inhimillisen kärsimyksen lisäksi. Hoidon jatkuvuus vaarantuu erityisesti nivelvaiheissa, kuten siirryttäessä nuorten palveluista aikuisten palveluihin. 

Palveluiden saavutettavuutta voidaan lisätä jalkautuvan työn avulla, jossa rinnalla kulkeva tuki varmistaa, että ihmiset eivät putoa nivelvaiheissa.

Tällöin vältetään myös mahdollinen turha palveluiden käyttö, joka johtuu tahattomasta putoamisesta palveluiden piiristä. Diakonissalaitos ehdottaa, että jokaiselle alle 25-vuotiaalle päihdepalveluiden asiakkaille määrättäisiin palveluita koordinoiva vastuutyöntekijä, jonka tehtävänä olisi varmistaa hoidon jatkuvuus sekä tarjota rinnalla kulkevaa tukea resursoituna niin, että työntekijällä on tosiasiallinen mahdollisuus kulkea asiakkaan mukana palveluihin. Vastuutyöntekijän tehtävänä olisi varmistaa hoidon jatkuvuus sekä tarjota rinnalla kulkevaa arjen tukea, mikä tukee palveluihin kiinnittymistä ja edistää toipumista. Ikärajausta perustelee se, että päihteet ovat merkittävä tapaturmaisten kuolemien syy nuorten keskuudessa. 

Yhteenvetona Diakonissalaitos näkee tärkeänä, että päihdepalveluissa varmistetaan katkeamaton ja matalan kynnyksen päihdehoidon hoitopolku, joka sisältää liikkuvan työn resurssien turvaamisen sekä nopean vieroitushoitoon, laitoskuntoutukseen ja avopäihdehoitoon pääsyn, yhdistettynä yksilöllisiin asumisratkaisuihin. Hoitopolun jatkumoa vahvistetaan rinnalla kulkevalla tuella sekä turvallisilla yhteisöillä, jotka tukevat kuntoutumista ja arkeen kiinnittymistä. Samanlainen palvelupolku ei toimi kaikissa elämäntilanteissa, vaan palvelut on rakennettava yksilöllisesti verkostona ihmisen ympärille. (THL, 2026). 

THL:n Päihde- ja riippuvuuspalveluiden tila -raportin mukaan laitosmuotoisen päihdekuntoutuksen asiakasmäärät ovat vähentyneet ja hoitopäivien määrät ovat laskeneet. Huumeiden käytöstä aiheutuneet haitat ovat kasvaneet ja asiakkaiden tilat vaikeutuneet. Diakonissalaitos esittää, että päihdekuntoutuksen saatavuutta on lisättävä pitkäjänteisesti ja kuntoutukseen tulisi päästä viivytyksettä vieroituksesta, jotta uuden arjen rakentaminen voi alkaa. Yksilöiden moninaisten tilanteiden ja tarpeiden vuoksi kuntoutusta olisi olla saatavilla monipuolisesti niin sisällöltään kuin kestoltaan.

Lisätään lastensuojelun päihde-erityistä osaamista, jotta päihteitä käyttävät nuoret saavat tarvitsemansa avun

Lastensuojelussa ei ole riittävästi päihde-erityistä osaamista, mikä on haaste haittoja vähentävän työn kannalta. Nuoret eivät itse edes aina tunnista, että heillä on päihderiippuvuus, jolloin he eivät tiedä hakeutua palveluihin, joista heille olisi apua.

Alaikäisille pitäisi olla oikeus saada tietoa myös haittojen vähentämisestä, jos se on tarkoituksenmukaisempaa. Päihteiden käytön ei myöskään pitäisi olla syy jättää alaikäistä hoitamatta, vaan tukitoimien tulisi jatkua siitä huolimatta. Nuorten monimuotoiset haasteet edellyttävät monipuolista osaamista, mitä ei saa vain yhdestä palvelusta. Palvelut eivät pelaa yhteen, vaan toimivat siiloissa. Diakonissalaitos esittää lastensuojelun päihdeosaamisen vahvistamista.