Lausunto: Luonnos hallituksen esitykseksi sosiaalihuoltolain, vanhuspalvelulain ja asiakasmaksulain muuttamisesta

Diakonissalaitos kiittää mahdollisuudesta lausua luonnoksesta hallituksen esitykseksi sosiaalihuoltolain, vanhuspalvelulain ja asiakasmaksulain muuttamisesta. Diakonissalaitos on yleishyödyllinen säätiökonserni, joka rakentaa oikeudenmukaisempaa yhteiskuntaa. 157-vuotias säätiö tarjoaa yhdessä omistamansa yhteiskunnallisen yrityksen Rinnekotien kanssa vaikuttavia sosiaali- ja terveyspalveluja erityistä tukea tarvitseville ihmisille. Toiminnasta saadulla tuotolla tuemme kaikkein haavoittuvimmassa asemassa olevia yleishyödyllisen työmme kautta.

Diakonissalaitos pitää myönteisenä, että hallitus edistää teknologian hyödyntämisen mahdollisuuksia sosiaali- ja terveyspalveluissa ja pyrkii aktiivisesti seuraamaan kehitystä sekä luomaan edellytyksiä uusien ratkaisujen käyttöönotolle. On tärkeää, että myös jatkossa mahdollistetaan innovatiivisten teknologioiden kokeilu asiakaslähtöisesti, vaikuttavasti ja vastuullisesti.

Pidättekö kannatettavana, että teknologisten ratkaisujen käyttämisestä sosiaalihuollon palveluissa säädettäisiin uudessa 47 §:ssä esitetyllä tavalla?

• Kyllä 

Esityksessä ehdotetaan, että asiakkaalta ei pyydetä suostumusta teknologisen ratkaisun käyttöönottoon, vaan asiakkaan mielipide otetaan huomioon osana asiakasprosessia (palvelutarpeen arviointi, palvelusuunnitelma, päätös). Kannatatteko tätä ehdotusta? (HE-luonnos kappale 2.6)

• Kyllä

Pidämme esitettyä ratkaisua yleisellä tasolla välttämättömänä, koska suostumuksen pyytäminen voi useissa tapauksissa olla käytännössä mahdotonta. Koska teknologisen ratkaisun käyttöönotto olisi laissa kytketty edellytysten tasolla asiakkaan mielipiteen selvittämiseen, asiakkaan hoidon ja huolenpidon edellyttämään välttämättömyyteen sekä teknologisen ratkaisun laatuvaatimuksiin, käyttöönoton kynnys on asetettu riittävän korkeaksi myös ilman suostumuksen edellyttämistä.

Pidämme myös tärkeänä, että teknologisen ratkaisun käyttöönottoa koskeva harkinta tehdään asiakaskohtaisesti, vaikka käyttöönotettava ratkaisu olisi yleisellä tasolla asiakasryhmän hoidon ja huolenpidon kannalta perustellusti välttämätöntä. Koska välttämättömyyden vaatimus on aina jossain määrin tulkinnanvarainen tilanteessa, jossa hoivapalvelu on aiemmin kyetty tuottamaan ilman teknologista ratkaisua, välttämättömyys on tärkeää arvioida asiakaskohtaisesti.

Pidättekö kannatettavana, että teknisestä valvonnasta sosiaalihuollon toimintayksikön yhteisissä tiloissa säädetään?

• Kyllä

Pidämme teknistä valvontaa sosiaalihuollon toimintayksikössä koskevaa säädösehdotusta tarpeellisena ja oikeustilaa selkeyttävänä. Ratkaisu, jossa teknisen valvonnan mahdollisuus rajataan yhteisiin tiloihin, on mielestämme perusteltu. Säädösluonnoksen mukaan ”sosiaalihuollon toimintayksikön asiakkaiden yhteisessä käytössä olevissa tiloissa teknistä valvontaa saa toteuttaa silloin, kun se on tarpeen asiakkaan terveyden, turvallisuuden ja hyvinvoinnin turvaamiseksi”. Siltä osin, kun säädöksessä viitataan edellytysten osalta yksittäiseen asiakkaaseen ja vastaavasti hallituksen esitysluonnoksen perusteluissa valvontaa toteuttavan tahon velvollisuuteen arvioida säännöksen edellytyksiä ”huomioiden valvonnan kohteen yksilölliset seikat”, joita arvioitaessa on varmistettava, että edellytykset täyttyvät kunkin valvottavan kohteen osalta itsenäisesti, voi vaatimus asettaa käytännön haasteita valvonnan toteutuksen kannalta.

Asiakasyksiköissä eri asiakkaiden tilanne ja samanaikaisesti teknisen valvonnan tarve voi vaihdella merkittävästi. Koska valvonta kohdistuu yhteistiloihin, on valvonnan edellytysten kytkeminen yksittäisen asiakkaan tilanteeseen ja sen arviointiin lähtökohtana hankala, koska teknisellä valvonnalla pyritään edellytysten täyttyessä turvaamaan kaikkien yhteistilaa käyttävien asiakkaiden terveyttä, turvallisuutta tai hyvinvointia. On hyvin mahdollista, että valvonta ei välittömästi olisi tarpeen tietyn yksittäisen asiakkaan etujen turvaamiseksi, jolloin palveluntuottaja joutuu kuitenkin mahdollisesti tekemään kokonaisharkintaa valvonnan tarpeesta.

Vastaavasti jos tekninen valvonta on tarpeen yksittäisen asiakkaan tai esimerkiksi muutaman asiakkaan terveyden, turvallisuuden ja hyvinvoinnin turvaamiseksi, voi valvonnan järjestäminen olla tarpeen, vaikka se ei pääosan asiakkaista osalta olisikaan perusteltua. Säädösesityksessä ja hallituksen esityksessä käytetty yksikkömuoto voi siten olla omiaan aiheuttamaan epäselvyyttä sen suhteen, miten yksittäisen asiakkaan tilanteeseen voidaan kaikissa tilanteissa kiinnittää yhteistilojen valvonnasta päätettäessä huomiota.

Ehdotamme harkittavaksi säädöksessä monikkomuotoa ”sosiaalihuollon toimintayksikön asiakkaiden yhteisessä käytössä olevissa tiloissa teknistä valvontaa saa toteuttaa silloin, kun se on tarpeen asiakkaiden terveyden, turvallisuuden ja hyvinvoinnin turvaamiseksi”. Tätä muotoilua on myös käytetty paikoin hallituksen esityksen perusteluissa.

Pidättekö kannatettavana, että laissa säädettäisiin, että asiakasprosessin aikana on arvioitava teknologian hyödyntämisen mahdollisuus asiakkaan sosiaalipalveluissa?

• Kyllä

Kannatamme sitä, että teknologian hyödyntämisen mahdollisuus asiakkaan sosiaalipalveluissa arvioidaan asiakasprosessin aikana ja asiasta säädetään sosiaalihuoltolain 39 §:ssä omana momenttinaan.

Pidättekö kannatettavana, että teknologian huomioimiselle iäkkäiden ympärivuorokautisen hoidon henkilöstömitoituksen laskemisessa asetettaisiin maksimiraja?

• Ei

Pidämme henkilöstömitoituksia yleisellä tasolla toimimattomana ratkaisuna erityisryhmien palveluiden laadun ja saatavuuden turvaamisessa ja näkemyksemme mukaan teknologisten ratkaisujen vaikutusten huomioinnin osalta mitoitusten keinotekoinen luonne korostuu.

Käsityksemme mukaan palveluiden laadun turvaaminen kiinteillä henkilöstömitoituksilla esimerkiksi ikähoivassa poikkeaa myös yleisestä pohjoismaisesta linjasta. Muissa pohjoismaissa ei henkilömitoituksia ole pidetty toimivana ratkaisuna. On todennäköistä, että henkilömitoituksia asettamalla ja säätämällä voidaan saavuttaa tietynasteisia tuloksia, mutta samanaikaisesti vaarana on, että mitoituksesta tulee synonyymi palveluiden laadulle. Myös julkinen keskustelu hoitajamitoituksista viittaa tähän.

Henkilömitoitukset eivät kuitenkaan ota huomioon ihmisten yksilöllistä palvelutarvetta, henkilöstön saatavuustilannetta tai taloudellisia reunaehtoja. Lopulta myös yksittäisen ihmisen kohdalla mitoitustarve on todennäköisesti alhaisempi tai korkeampi kuin asetettu kiinteä mitoitus – henkilöstömäärän tulisi perustua tähän tarpeeseen. Näkemyksemme on, että laatua koskevien reunaehtojen perustuessa sitovaan lainsäädäntöön ja ostopalveluiden osalta julkisissa hankinnoissa asetettuihin vaatimuksiin, joita valvotaan tehokkaasti, sekä huomioiden henkilöstön kuitenkin korkean osaamistason Suomessa, ei voida myöskään tehdä välitöntä johtopäätöstä siitä, että mitoituksista luopumalla hoivan laatu heikkenisi.

Teknologisten ratkaisujen vaikutusten osalta mitoitusvaikutusten maksimirajan asettaminen vaikuttaa erityisen ongelmalliselta. Emme pidä yleisellä tasolla rationaalisena ratkaisuna pyrkiä ennakolta määrittelemään maksimirajaa teknologisten ratkaisujen huomioimiseksi hoitotyön mitoituksessa, etenkään, kun teknologian murros esimerkiksi tekoälyn käytön lisääntyessä on nopeaa.

Maksimirajan asettaminen tilanteessa, jossa hoivateknologiasta toivotaan ratkaisevaa apua sote-alan henkilöstöpulaan ja resursointiin, vaikuttaa myös kehittämisen ja kannustimien kannalta ongelmalliselta ratkaisulta. Sen sijaan – jos ja kun kiinteistä mitoitusvaatimuksista ei olla luopumassa – teknologisten ratkaisujen mitoitusvaikutusten tulisi perustua asiakkaiden tilanteeseen ja tosiasialliseen vaikutukseen. On luonnollisesti mahdollista säätää lailla muutoksista maksimirajaan sitä mukaa, kun teknisten ratkaisujen vaikuttavuus lisääntyy, mutta yleisellä tasolla pidämme teknologian hyödyntämisen ja vaikutusten enimmäisrajan asettamista toimimattomana ratkaisuna

Jos kannatatte maksimirajan asettamista teknologian huomioimiselle iäkkäiden ympärivuorokautisen hoidon henkilöstömitoituksen laskemisessa, onko ehdotettu 0,04 mielestänne sopiva?

• Ei

Ks. edellinen vastaus.

Pidättekö kannatettavana, että iäkkäiden ympärivuorokautisen hoidon vähimmäishenkilöstömitoitus olisi edelleen 0,6 työntekijää asiakasta kohti, jota ei voitaisi teknologioita käytettäessä alittaa?

• Ei

Ks. edellinen vastaus.

Valmistelussa on arvioitu, että lääkehuoltoon, yöaikaiseen valvontaan ja kirjaamiseen liittyvillä teknologioilla voi olla henkilöstövaikutuksia. Näettekö, että iäkkäiden ympärivuorokautisessa hoidossa voisi vielä olla joitakin muita välittömän asiakastyön tehtäviä, joissa teknologian avulla voitaisiin vähentää henkilöstötarvetta?

Diakonissalaitos pitää kokonaisuudessaan tärkeänä teknologian hyödyntämistä iäkkäiden henkilöiden ympärivuorokautisessa hoidossa. Teknologiset ratkaisut voivat tukea työn organisointia sekä parantaa asiakas- ja työturvallisuutta, mutta henkilöstötarpeen vähentäminen näillä nykyisillä ratkaisuilla voi olla haasteellista. Henkilöstötarpeen väheneminen voisi olla mahdollista esimerkiksi tietyissä tukipalveluissa tai esimerkiksi siivousrobotiikan hyödyntämisessä.

Voitte esittää muut asiaan liittyvät näkökohtanne ehdotuksen vaikutuksista.

On tärkeää, että teknologioiden käyttöönotossa säilyy aito vuoropuhelu tilaajan ja tuottajan välillä. Palveluntuottajilla tulisi olla mahdollisuus kehittää ja ottaa käyttöön myös omia ratkaisujaan. Mikäli teknologiat määritellään yksinomaan tilaajalähtöisesti, voi se kaventaa tuottajien vaikuttamismahdollisuuksia ja muodostua haasteeksi erityisesti pienemmille toimijoille.

Tekoälyn potentiaaliin hoivakriisin ratkaisijana liittyy suuria odotuksia. Tekoälyn käyttö kuitenkin moninkertaistaa luonnonvarojen kulutuksen verrattuna esimerkiksi robotiikkaan liittyviin ratkaisuihin. Sosiaali- ja terveyspalveluiden sektorilla on Suomessa merkittävät ilmastopäästöt. Diakonissalaitos toivoo, että hallitus asettaisi uusien teknologioiden käytölle päästöihin liittyvää sääntelyä, jotta vastuulliset toimijat, eivät saisi ilmastopolitiikastaan kilpailuhaittaa.

Lisätietoa: 

Miinukka Tuominen-Hakoila

Vaikuttamistyön päällikkö

+358407058256 miinukka.tuominen-hakoila@diakonissalaitos.fi