Julkaistu 30.3.2026
Naapurustotyö toi Anna Karvoselle tunteen, että asioihin voi vaikuttaa
”Turvallisuutta lisää, kun asukkaita kuullaan”, sanoo Vallilan verkostossa alusta asti toiminut Anna Karvonen. Eri toimijoiden avoin kohtaaminen auttoi rakentamaan yhteisöllisyyttä ja etsimään ratkaisuja alueen rauhattomuuteen.
Vaatii aktiivisuutta ja vähän rohkeuttakin ottaa naapurustossa asioita puheeksi. Kohdata ihmisiä avoimesti ja kysyä, missä mennään.
Helsingin Puu-Vallilassa asuva Anna Karvonen ei arkaillut, kun asuinalueen turvallisuutta haluttiin yhdessä parantaa.
”Aloin kerätä naapuruston asukkailta kokemuksia, mitkä paikat he kokivat turvattomiksi tai mistä esimerkiksi löytyi eniten huumeruiskuja”, Karvonen muistelee Vallilan verkoston syntyaikoja.
Taustalla oli ensimmäisen koronavuoden aikana alueella lisääntynyt levottomuus. Kun projektipäällikkö Antti Jalkanen Diakonissalaitoksesta alkoi koota eri toimijoita yhteisödialogiin, Karvonen päätyi mukaan.
Hän oli asukasyhdistyksen varapuheenjohtaja ja asui puutaloalueen ytimessä. Ikkunan takana olivat kalliot, joilla näki niin piknikseurueita kuin päihteiden käyttöä.
”Meiltä näki suoraan, mitä kallioilla tapahtui. Jos joku tarvitsi apua, soitimme hätäkeskukseen.”
Yhdessä etsimään ratkaisuja
Diakonissalaitoksen Itä-Euroopan romanien päiväkeskus ja hätämajoitus olivat muuttaneet kesällä 2020 Vallilaan, jossa jo toimivat A-klinikkasäätiön korvaushoitoklinikka sekä Sininauhasäätiön asumispalveluyksikkö.
Samalle alueelle kasautui useita palveluja, joiden asiakkaista osa oli huonossa kunnossa. Korona-aikana tilanne kärjistyi, kun moni ovi sulkeutui.
”Ihmiset jäivät heitteille, ja jossainhan heidän piti olla”, Karvonen sanoo.
Asukkaat ymmärsivät kyllä, että kyse oli haavoittuvassa asemassa olevista ihmisistä.
”Vallila ja Puu-Vallila ovat historiallisestikin alueita, joissa ymmärretään huono-osaisuutta ja sosiaalisia ongelmia. Se ei tarkoita, että pitäisi sietää häiriökäyttäytymistä.”
Niinpä tilanteeseen etsittiin yhteisvoimin ratkaisuja. Keväällä 2021 naapurustotyö pääsi kunnolla vauhtiin.
”Kävelimme Antin kanssa ympäriinsä, katselimme paikkoja ja kartoitimme tilannetta.”
Esimerkiksi kouluisäntä osasi kertoa, miten tilanne näkyi alakoulun pihapiirissä. Teollisuuskortteleissa kohdatut isännöitsijätkin jakoivat havaintojaan.
Arjen tietoa ja avointa vuoropuhelua
Kartoitus toi ruohonjuuritason tietoa, joka auttoi etsivää päihdetyötä. Yhteyttä pidettiin myös tuolloin vielä toimineeseen poliisin ennalta estävään työhön.
Kun asukasyhdistykset, alueen toimijat ja virkamiehet oli saatu yhteen, verkosto alkoi tavata kuukausittain, aluksi etänä ja sitten kasvokkain.
”Meitä oli pieni ydinporukka. Ideana oli, että tieto kulkisi nopeasti”, Karvonen kertoo.
Verkosto kokosi listan eri toimijoiden yhteystiedoista, jotta asukkaat tietävät, keneen voi ottaa yhteyttä. Heille järjestettiin myös avoimia keskustelutilaisuuksia.
”Turvallisuuden tunnetta lisää, kun asukkaita kuullaan.”
Myös yksiköiden asiakkaita osallistettiin. Kun hankauskohdat oli tunnistettu, työntekijät pystyivät ottamaan ne puheeksi, pyysivät vaikka välttämään oleilua leikkipuiston vieressä.
Vähitellen verkosto laajeni. Mukaan tulivat esimerkiksi nuorisotoimi, seurakunta sekä Vallilan kirjasto, jossa on järjestetty asukasiltoja, vappuetkoja ja pikkujouluja.
Yhteinen toiminta luo toivoa
Kokemustensa perusteella Karvonen suosittelee toimintatapaa lämpimästi muuallekin.
”Tämä on nerokas malli, kevyt ja kustannustehokas. Parasta on avoimuus ja se, että tehdään konkreettisesti jotakin.”
Kun osapuolet saavat kasvot ja keskusteluyhteys on auki, on helpompi lähteä ratkomaan osin hetkellisiä ja paikallisiakin ongelmia.
”Tulee tunne, että on mahdollisuus vaikuttaa asioihin.”
Tilannetta Vallilassa saatiin koronavuosien jälkeen rauhoittumaan. Ympäristökin siistiytyi kaupungin panoksella ja siivoustalkoilla.
Nyt päihdetilanne on taas kaikkialla vaikea. Pieni verkosto ei voi ratkaista taustalla olevia isoja asioita, mutta yhdessä viestiä voi viedä eteenpäin, Karvonen uskoo.
Hän muistelee lämmöllä viime syksyn asukastilaisuutta, jossa iso joukko vallilalaisia kantoi huolta paitsi omasta ja lasten turvallisuudesta, myös ihmisten huonosta voinnista.
”Oli hieno huomata, että se henki oli todella humaani, ymmärtävä ja ratkaisukeskeinen. Ei tarvitse nimbyillä, vaan kaikki voivat tehdä jotain yhdessä. Vaikka asiat ovat raskaita, voidaan luoda toivoa.”
Kohtaamiset luovat yhteenkuuluvuutta
”Naapurustotyössä pienetkin onnistuneet kohtaamiset voivat synnyttää inhimillisen yhteenkuuluvuuden kokemuksia eri taustaisten ihmisten välillä. Kohtaamiset myös lisäävät turvallisuutta. Ne voivat olla tosi lyhyitäkin hetkiä, joissa ohikulkijat katsovat toisiaan silmiin ja hymyilevät. Kaikilla on mahdollisuus vaikuttaa yhteiseen ilmapiiriin”, Diakonissalaitoksen yksikönjohtaja ja kansalaistoiminnan ja naapurustotyön asiantuntija Laura Hakoköngäs toteaa.
Naapurustotyö purkaa vastakkainasetteluja
- Monimuotoista naapurustotyötä on tehty Diakonissalaitoksella ja sen omistamassa yhteiskunnallisessa yrityksessä Rinnekodeilla jo pitkään. Esimerkiksi uusia palveluyksiköitä suunniteltaessa käydään vuoropuhelua naapuruston asukkaiden kanssa. Onnistunut naapurustotyö ennaltaehkäisee ongelmia ja ennakkoluuloja.
- Avoin, arvostava kohtaaminen on tapa luoda turvallisempaa ja yhteisöllisempää ympäristöä. Se lisää ihmisten ymmärrystä toistensa todellisuudesta ja purkaa vastakkainasetteluja.
- Naapurustotyö sisältää esimerkiksi keskustelutilaisuuksia alueen asukkaille, yrityksille ja muille toimijoille sekä tapahtumia ja kyselyitä turvallisuuden ja viihtyisyyden lisäämiseksi. Yhteistyötä tehdään myös poliisin ja viranomaisten kanssa.
- Naapurustotyön osaaminen on koottu käsikirjaksi.
Teksti: Anna Tommola / Noon Kollektiivi
Kuvat: Riitta Supperi / Noon Kollektiivi
