Julkaistu 23.10.2026
Huumekuolemia ei ehkäistä pelkillä palvelukontakteilla – Diakonissalaitos vaatii vaikuttavuutta STEA-säästöjen kohdentamiseen
Suomessa kuolee huumeisiin keskimäärin lähes viisi ihmistä viikossa. Moni huumeisiin kuollut nuori on ollut sosiaali- ja terveyspalvelujen piirissä jo ennen kuolemaansa. Diakonissalaitos muistuttaa eduskunnan valtiovarainvaliokunnalle antamassaan lausunnossa, että järjestöavustusten säästöissä on turvattava toimintaa, joka auttaa ihmisiä saamaan tarvitsemansa avun.
Sosiaali- ja terveysjärjestöjen avustukset vähenevät vuonna 2027 noin 84 miljoonalla eurolla. Samanaikaisesti hyvinvointialueet ja kunnat sopeuttavat palvelujaan ja sosiaaliturvaan on tehty muutoksia. Päätösten seuraukset voivat kasautua samoille ihmisille.
Diakonissalaitos tunnistaa julkisen talouden sopeuttamistarpeen ja pitää järjestötoiminnan uudistamista perusteltuna. Rahoituksen vähentyessä on kuitenkin entistä tärkeämpää tunnistaa, millainen toiminta ehkäisee vakavia ongelmia ja vähentää raskaampien palvelujen tarvetta.
Palvelukontakti ei vielä takaa apua
Onnettomuustutkintakeskuksen nuorten huumekuolemia koskeva tutkinta osoitti, että monilla kuolleilla nuorilla oli ollut yhteyksiä palveluihin, mutta heidän tarpeisiinsa ei ollut pystytty vastaamaan riittävästi.
Diakonissalaitoksen etsivässä ja jalkautuvassa päihdetyössä nähdään päivittäin, kuinka vaikeaa avun saaminen voi olla silloin, kun ihmiselle kasautuu päihdeongelmia, asunnottomuutta, toimeentulovaikeuksia ja mielenterveyden ongelmia.
Palvelujen olemassaolo ei yksin riitä. Tarvitaan myös työtä, joka tavoittaa ihmiset, rakentaa luottamusta ja auttaa heitä kiinnittymään hoitoon ja muihin palveluihin.
Sama koskee nuoria, jotka ovat pitkään koulutuksen ja työelämän ulkopuolella. Tuloksellinen tuki voi edellyttää pitkäjänteistä toimintakyvyn ja arjen vahvistamista ennen kuin koulutukseen tai työhön siirtyminen on mahdollista.
Säästöjen todelliset vaikutukset on tunnistettava
Diakonissalaitos esittää, että STEA-avustusten kohdentamisessa painotetaan tutkimus- ja vaikuttavuustietoa, ihmisten tuen tarpeita sekä järjestölähtöisen työn merkitystä osana julkista palvelujärjestelmää.
Lisäksi järjestöavustusten vähennysten vaikutuksia on arvioitava yhdessä hyvinvointialueiden ja kuntien palvelumuutosten sekä sosiaaliturvan muutosten kanssa.
Yksittäisestä määrärahasta voidaan säästää, mutta jos seurauksena on ongelmien vaikeutuminen ja raskaampien palvelujen tarpeen kasvu, säästö voi tulla yhteiskunnalle kalliiksi.
Diakonissalaitoksen viesti valtiovarainvaliokunnalle on selvä: niukkenevat voimavarat on kohdennettava sinne, missä niillä voidaan ehkäistä vakavimpia ongelmia ja saada aikaan suurin yhteiskunnallinen hyöty.
