Omar – Kuulumista ja yhteisöä etsivä
Nuori, jonka keskeisin haaste ei ole akuutti kriisi, byrokratia tai hoidon tarve, vaan yksinäisyys, ulkopuolisuuden kokemus ja kuulumisen puute uudessa maassa. Arki voi olla rauhallista, mutta tyhjää.
Haluaisin paikan, johon voin tulla ilman selittämistä.
Omar asuu pienessä asunnossa suuressa kaupungissa, jonne hän muutti toiselta paikkakunnalta. Arki on ulkoisesti melko tasaista – hän käy koulussa ja hoitaa velvollisuutensa. Päivissä on kuitenkin paljon tyhjää aikaa, illat venyvät pitkiksi ja viikonloput ovat Omarille vaikeimpia. Silloin hän konkreettisesti huomaa, kuinka vähän hänen elämässään on ihmisiä.
”Saavuin Suomeen alaikäisenä ja olin paljon yksin kotona. Halusin löytää paikan, johon voisin mennä koulun jälkeen ilman selittämistä”, hän kuvaa aikaa jälkeenpäin.
Kotimaassa elämä oli äänekästä ja täynnä ihmisiä. Suomessa hiljaisuus tuntui aluksi turvalliselta – nyt se tuntuu raskaalta. Pahinta ei ole se, ettei ole rahaa tai ettei ymmärrä kaikkea suomeksi, vaan se, että ei tunne kuuluvansa mihinkään. Samalla Omar pohtii omaa paikkaansa ja identiteettiään: kuka hän on nyt, mihin hän kuuluu ja millaiseksi hän haluaa oman elämänsä rakentaa.
Yksinäisyys jää helposti näkymättömäksi
Yksinäisyyteen liittyy myös hiljaisempi kerros, jota on vaikea sanoittaa. Omarilla on asioita, joista hänen on vaikea kertoa perheelleen. Haasteistaan hän ei halua puhua, ettei huolestuttaisi läheisiään, mutta myös onnistumisia voi olla vaikea jakaa, jos ne liittyvät perheelle vieraisiin asioihin. Suomessa syntyneet mahdollisuudet, kuten kevytyrittäjyys, ovat perheelle vieraita käsitteitä. Kulttuurissa, jossa miehet eivät perinteisesti jaa tunteitaan tai epävarmuuksiaan, omista asioista puhuminen tuntuu Omarista erityisen vieraalta.
Omar elää kahden maailman välissä. Hän ei kuulu täysin kumpaankaan, eikä voi jakaa kokemuksiaan täysin kummankaan kanssa. Tämä lisää yksinäisyyttä tavalla, joka jää helposti näkymättömiin.
Pitkään jatkunut yksinäisyys ja kuulumisen puute ovat tehneet Omarista herkän ympäristön viesteille. Tarve tulla hyväksytyksi ja nähdä itsensä osana jotakin tekee ulkopuolelta tulevista vaikutuksista tavallista merkityksellisempiä. Tällöin on vaarana hakeutua ryhmiin, jotka tarjoavat vahvan kuulumisen kokemuksen, mutta voivat samalla altistaa uusille vaikeuksille.
Paikka, johon voi tulla sellaisena kuin on
Kun Omar kuulee yhteisestä oleskelutilasta hänen kaltaisilleen nuorille, hän suhtautuu aluksi varauksella. Ensimmäisellä kerralla hän käy vain katsomassa, istuu hetken sivussa ja lähtee nopeasti pois. Kukaan ei kysele liikaa, mutta joku tervehtii ja sanoo, että tänne voi tulla uudelleen, milloin vain.
Aluksi kynnys puhua muille on korkea. Omar seuraa muita sivusta ja miettii tarkkaan jokaista sanaa.
”Aluksi pelotti puhua muille – sanonko jotain väärin.”
Hiljaisuus tuntuu turvallisimmalta vaihtoehdolta, vaikka Omar tietää sen lisäävän ulkopuolisuuden tunnetta. Hän huomaa olevansa jatkuvasti yksin. Hän on ilmoittautunut ryhmiin, mutta lähteminen on usein jäänyt viime hetkellä. Ajatus uusista ihmisistä ja siitä, että pitäisi esitellä itsensä, tuntuu liian kuormittavalta.
Käänne tapahtuu vähitellen. Omar huomaa löytäneensä yhteisestä kohtaamispaikasta sen paikan, jota on kaivannut. Siellä on muita nuoria, eikä yhdessä oleminen vaadi valmiita sanoja tai täydellistä kielitaitoa.
”Huomasin, että kaikki nuoret puhuivat minulle”, hän sanoo. Kohtaamispaikassa häntä ei määritellä asiakkaaksi – hän saa olla nuori muiden joukossa. Toistuvien käyntien myötä paikka ja ihmiset alkavat tuntua Omarista tutuilta, ja hänen kokemuksensa kuulumisesta vahvistuu. Ystävyyssuhteet eivät synny hetkessä, vaan rakentuvat ja vahvistuvat arjen kohtaamisissa.
”Suomessa ystävistä tuli se perhe, joka minulta puuttui”, Omar kertoo.
Yhdessä kahvin keittäminen, lautapelin pelaaminen tai vain sohvalla istuminen tekevät olemisesta kevyempää – hiljaisuus ei ole ongelma. Kun joku muistaa hänen nimensä ja kukaan ei pahastu siitä, että hän välillä jää pois, kynnys palata madaltuu.
”Kun on joku paikka mihin mennä, päivä tuntuu paremmalta. Se riittää, että joku vaan kysyy multa kuulumisia”, Omar kuvaa.
Kuulumisesta kohti omaa suuntaa
Kun yksinäisyyden pahin piste on ohitettu, nousee pintaan uusi tuen tarve – Omarilta puuttuu yhä oma suunta. Hän ei tiedä, mitä haluaa opiskella, millaista työtä tehdä tai mitä kohti elämässään suunnata. Yksilövalmennus tarjoaa Omarille mahdollisuuden pohtia omaa suuntaansa ja rakentaa yhteisöön kuulumisen rinnalle tavoitteita opiskeluun, työhön ja tulevaisuuteen. Myöhemmin Omar voi vuorostaan olla se, joka kannustaa muita nuoria tulemaan mukaan. Muiden auttaminen tuo hänen elämäänsä merkityksellisyyttä ja vahvistaa kokemusta siitä, että hän on tärkeä osa yhteisöä.
Nuoren tukeminen
Oheinen listaus kokoaa esimerkkejä tukimuodoista, jotka voivat vastata nuoren tilanteeseen ja tarpeisiin.
Omarin tilanteessa painotus on kuulumisen tunteen, yhteisön ja turvallisten arjen kohtaamisten vahvistamisessa. Hänen kohdallaan tuki rakentuu matalan kynnyksen kohtaamispaikan, vertaisuuden ja toistuvien hyväksyvien kohtaamisten varaan. Omar tarvitsee mahdollisuuden tulla mukaan hiljaa, sivusta seuraten ja ilman puhumista. Kun osallistumisen kynnys madaltuu ja kokemus hyväksytyksi tulemisesta vahvistuu, voi vähitellen avautua tilaa myös oman suunnan, opiskelun, työn ja tulevaisuuden pohtimiselle.
- Matalan kynnyksen kohtaamispaikka. Matalan kynnyksen kohtaamispaikka tarjoaa Omarille paikan, johon hän voi tulla ilman selittämistä, suorittamista tai valmista puhetta. Kohtaamispaikassa hän voi olla muiden nuorten seurassa, tehdä tavallisia asioita ja tutustua vähitellen sekä nuoriin että ammattilaisiin. Toistuvat kohtaamiset, tutut kasvot ja se, että Omar muistetaan, vahvistavat tunnetta kuulumisesta. Kohtaamispaikasta hän voi saada myös tietoa muusta toiminnasta, kuten nuorille miehille suunnatusta vertaisryhmästä.
- Vertaisryhmätoiminta. Vertaisryhmätoiminta auttaa Omaria luomaan yhteyttä muihin nuoriin yhteisen tekemisen ja jatkuvien tapaamisten kautta. Ryhmässä kuuluminen voi rakentua vähitellen. Kun sama ryhmä kokoontuu säännöllisesti, Omar voi tutustua muihin paremmin, saada ystäviä ja huomata, ettei ole tilanteessaan yksin. Lisäksi vertaistoiminta tarjoaa turvallisen ympäristön harjoitella vuorovaikutusta ja saada sitä kautta onnistumisen kokemuksia. Toistuvat myönteiset kohtaamiset voivat lisätä rohkeutta myös koulussa, työelämässä ja muissa sosiaalisissa tilanteissa. Samalla mukana olevat ammattilaiset voivat tunnistaa, jos nuori tarvitsee rinnalleen myös muuta tukea. Osallistuminen vertaistoiminnan suunnitteluun ja toteutukseen voi vahvistaa Omarin kokemusta siitä, että hän ei ole vain toimintaan osallistuja vaan tärkeä osa yhteisöä.
- Yksilövalmennus. Kun yksinäisyyden kuormitus alkaa helpottaa ja yhteys muihin vahvistuu, yksilövalmennus voi auttaa Omaria pohtimaan omaa suuntaansa. Valmennuksessa voidaan kartoittaa hänen kiinnostuksen kohteitaan ja vahvuuksiaan sekä mahdollisuuksiaan opiskeluun, työhön tai mielekkääseen tekemiseen. Omar saa tilan miettiä, millaista elämää hän haluaa rakentaa Suomessa ja millaisia askeleita sitä kohti voisi ottaa. Näin yhteisöön kuulumisen rinnalle alkaa rakentua myös kokemus omasta tulevaisuudesta.
Toimintamalli yksin alaikäisenä Suomeen tulleiden nuorten tueksi
Mallinnus on toteutettu osana YTYÄ-hanketta yhteiskehittämisen ja palvelumuotoilun keinoin yhdessä kohderyhmän nuorten ja verkoston kanssa. YTYÄ-hankkeen päämääränä on vahvistaa ilman huoltajaa alaikäisenä maahan tulleiden nuorten kokonaisvaltaista hyvinvointia, mielenterveyttä ja sosiaalisia suhteita. Hankkeen toteuttuvat Diakonissalaitos ja Suomen Punainen Risti.
