Kokonaisvaltaista tukea yksin maahan tulleille nuorille
Kokonaisvaltaisen tuen tavoitteena on vahvistaa ilman huoltajaa alaikäisenä maahan tulleiden nuorten hyvinvointia, mielenterveyttä ja sosiaalisia suhteita. Toimintamalli on suunnattu yksin maahan tulleiden nuorten parissa työskenteleville ammattilaisille, ja se on kehitetty osana Diakonissalaitoksen ja Punaisen Ristin Nuorten turvatalon YTYÄ-hanketta.
Toimintamalli yksin alaikäisenä Suomeen tulleiden nuorten tueksi
Tällä sivulla voit tutustua yksin maahantulleiden nuorten kokonaisvaltaisen tuen malliin. Mallinnus on toteutettu yhteiskehittämisen ja palvelumuotoilun keinoin yhdessä kohderyhmän nuorten ja verkoston kanssa. Nuorten näkökulmasta luodut tarinat ja videot sekä nuorten arjessa näkyvät ilmiöt auttavat ymmärtämään ilman huoltajaa maahantullutta nuorta. Toimintamalli tekee näkyväksi, mitä nuorten kokonaisvaltaisesta ja yhteisöllisestä tukemisesta on opittu hankkeen aikana.
YTYÄ-hanke kohdistui erityisesti itsenäistymisen kynnyksellä oleviin 17–25-vuotiaisiin nuoriin. Kohderyhmänä olivat nuorten lisäksi heidän perheensä ja lähiyhteisönsä sekä näiden nuorten parissa työskentelevät tahot. Tavoitteena oli vahvistaa ilman huoltajaa alaikäisenä maahan tulleiden nuorten kokonaisvaltaista hyvinvointia, mielenterveyttä ja sosiaalisia suhteita.
Hankkeen toteuttivat yhdessä Diakonissalaitos ja Suomen Punainen Risti.
Olohuone on matalan kynnyksen kohtaamispaikka 18-29-vuotiaille nuorille, jotka ovat tulleet Suomeen alaikäisenä ilman huoltajaa. ja Olohuoneelle nuoret voivat tulla esimerkiksi tekemään läksyjä, syömään välipalaa ja vaihtamaan kuulumisia. Olohuoneelle voi tulla myös, jos ei halua olla yksin kotona ja kaipaa juttuseuraa.
Helsingin Olohuoneella nuorille tarjotaan apua, ohjausta ja neuvontaa erilaisiin haasteisiin kolmena iltapäivänä ja iltana viikossa.
Diakonissalaitoksen Psykotraumatologian keskuksen lasten, nuorten ja perheiden toiminta tarjoaa hoitoa, kuntoutusta ja palveluohjausta vaikeasti traumatisoituneille ja kidutetuille turvapaikanhakijoille ja pakolaisille. Potilasohjaus toteutuu terveydenhuollon ammattihenkilön lähetteellä.
Punaisen Ristin Nuorten turvatalo tarjoaa tukea ja apua keskustellen mihin tahansa nuoruuteen tai itsenäiseen elämään liittyvään asiaan. Työskentelemme nuoren lähtökohdista verkkovälitteisesti, yhdessä perheen ja läheisten kanssa
Nuorten tarinat
Nuorten tarinat on luotu YTYÄ-hankkeessa käytännön työn sekä nuorten ja verkoston kanssa toteutettujen työpajojen ja haastattelujen pohjalta. Hahmot ovat kuvitteellisia, eivätkä ne kuvaa yksittäisiä nuoria sellaisenaan. Ne kokoavat yhteen aitoja kokemuksia, havaintoja ja ilmiöitä, joita yksin maahan tulleiden nuorten elämäntilanteissa voi näkyä.
Tarinoiden avulla voi tunnistaa erilaisia elämäntilanteita ja tuen tarpeita sekä tarkastella niitä nuoren omasta näkökulmasta. Tarinoita voi käyttää esimerkiksi oman työnsä reflektoinnissa tai keskustelun pohjana, tuen tarpeiden tunnistamisessa ja sopivien tukimuotojen pohtimisessa.
Ymmärrä nuoren tilannetta
Nuoren arjessa näkyviä ilmiöitä
Yksin maahantulleiden nuorten elämäntilanteisiin liittyy useita kuormittavia tekijöitä. Tässä osiossa tunnistetaan ilmiöitä, jotka voivat vaikuttaa nuoren hyvinvointiin.
Ilmiöt perustuvat hankkeen aikana kertyneeseen käytännön kokemukseen sekä aihetta koskevaan tutkimus- ja taustatietoon. Niiden ymmärtäminen auttaa tunnistamaan nuoren tuen tarpeita ja rakentamaan tukea hänen tilanteeseensa sopivalla tavalla.
Verkostojen ja läheisten puuttuminen on yksi merkittävä nuoren hyvinvointiin vaikuttava tekijä. Nuorella ei välttämättä ole ketään, jonka kanssa olla tai jolle puhua turvallisesti. Tutut luonnolliset tukiverkostot ja turvallisuutta tuovat rakenteet kotimaasta ovat jääneet taakse. Uusien sosiaalisten suhteiden luominen voi tuntua vaikealta erityisesti silloin, kun oma vointi ja jaksaminen ovat heikentyneet tai luottamus muihin ihmisiin on vasta rakentumassa. Nuori voi jäädä yksin myös kokemuksiensa ja muistojensa kanssa tai kokea kantavansa yksin vastuuta läheisistään esimerkiksi perheyhdistäjänä. Yksinäisyys voi näkyä ulospäin ystävien puutteena ja eristäytymisenä, mutta myös olla sisäinen kokemus siitä, että ei kuulu joukkoon, on vääränlainen tai kukaan ei ymmärrä.
Suomen kielen taito on keskeinen osa opiskelua, työllistymistä ja viranomaisasioiden hoitamista. Kielimuuri voi vaikeuttaa palveluihin pääsyä, sosiaalisiin tilanteisiin osallistumista ja omien asioiden hoitamista, mikä voi vuorostaan lisätä riippuvuutta muiden avusta ja heikentää itsetuntoa ja toimijuutta. Kielitaidon kehittyminen on sekä käytännöllinen tarve että osa nuoren identiteetin ja osallisuuden rakentumista. Toisaalta, nuorella on ikänsä takia hyvät edellytykset oppia uutta kieltä verrattuna aikuisiin tai ikäihmisiin, kun hän saa siihen tarvittavan tuen, tarvittaessa joustavuutta vaikeissa tai kuormittavissa hetkissä ja turvallisen ympäristön, missä oppia ja harjoitella.
Turvapaikkaprosessit, oleskelulupien uusiminen, perheenyhdistämisen odottaminen ja epäselvä tulevaisuus voivat kuormittaa nuorta pitkäkestoisesti. Epävarmuus voi ylläpitää jatkuvaa stressiä ja turvattomuutta sekä synnyttää kokemuksen siitä, että elämä on väliaikaisesti tauolla. Epävarmuus voi vaikeuttaa tulevaisuuden suunnittelua, opiskeluun kiinnittymistä, unelmointia ja psyykkistä toipumista sekä heikentää nuoren kokemusta omasta toimijuudestaan. Jatkuva epävarmuus näkyy joskus myös nuorissa toivon ja merkityksen kadottamisena ja pahimmillaan lamaannuksena. Kun tulevaisuuden näkymät ovat avoinna, nuori tarvitsee erityisesti ennakoitavuutta, tietoa ja tukea arjen jatkuvuuden, merkityksellisyyden ja toivon vahvistamiseen.
Nuori elää samanaikaisesti kahden maailman vaikutuspiirissä: kotimaan arvojen, muistojen ja yhteyksien sekä suomalaisen yhteiskunnan odotusten keskellä. Uusi kulttuuri ja tapa toimia on vieras ja uuden oppiminen kuormittaa. Identiteetin rakentaminen ja itsenäistyminen tässä tilanteessa voi olla sekä haaste että mahdollisuus. Nuoresta voi tuntua, että hänen tulisi valita jompikumpi, jotta tulisi hyväksytyksi. Kuitenkin ajan ja tuen myötä hänen on mahdollista löytää itselle sopiva tasapaino, jossa yhdistyy molemmat kulttuurit omassa identiteetissään ja arvomaailmassaan, ns. monikulttuurinen identiteetti.
Monella nuorella on takanaan kokemuksia, joista on oppinut, että aikuisiin tai viranomaisiin ei voi luottaa. Nuoria on usein pakomatkalla hyväksikäytetty tai huijattu. Selviytymiskeinona voi olla yksin pärjääminen toisiin tukeutumisen sijaan, joka on saattanut pelastaa nuoren vaarallisista tilanteista. Tämä voi näkyä nykyhetkessä varautuneisuutena uusia ihmisiä ja auttavia tahoja kohtaan. Luottamuksen rakentaminen edellyttää aikaa, johdonmukaisuutta sekä useita turvallisia ja korjaavia kohtaamisia.
Nuori on saattanut selviytyä pitkästä ja vaativasta pakomatkasta pitkälti yksin ja oppinut, että pärjääminen tarkoittaa itsenäistä selviytymistä. Joskus nuoren vastuulla on kotimaassa tai pakomatkalla ollut lisäksi muita ihmisiä, kuten nuorempia sisaruksia. Suomeen tultua nuori voi edelleen kokea tarvetta pärjätä yksin, sillä tutut tukiverkostot ovat poissa eikä uusia ole luotu. Yksin pärjääminen on voinut olla aiemmissa tilanteissa tarpeellinen selviytymiskeino, mutta uudessa elämäntilanteessa se voi vaikeuttaa avun vastaanottamista, omien tarpeiden tunnistamista ja itsestä huolehtimista. Pärjäävyys sinänsä on samalla voimavara ja vahvistaa minäpystyvyyttä ja toimijuutta.
Yksin maahan tulleesta nuoresta tulee usein Suomeen saavuttua perheenyhdistäjä. Tilanne on yleensä nuorelle hyvin kuormittava ja vastuu on kohtuuton. Nuoresta tulee monella tavalla perheen ”aikuinen”, joka suojaa, auttaa ja kannattelee perhettään. Nuori voi kokea, että perheen tulevaisuus on hänen vastuullansa samaan aikaan kun hänen vaikutusmahdollisuutensa perheenyhdistämisprosessiin tai perheen olosuhteisiin kotimaassa ovat hyvin rajalliset. Vastuu perheestä voi jatkua perheen tultua Suomeen, kun nuori tukee perheenjäseniä kotoutumisessa.
Lähes kaikilla yksin maahan tulleilla nuorilla on taustallaan sotatraumoja, väkivaltaa, menetyksiä tai muita poikkeuksellisen raskaita kokemuksia. Kaikki vaikeita kokemuksia kohdanneet nuoret eivät kuitenkaan ole traumatisoituneita, ja tuen tarve vaihtelee yksilöllisesti. Traumaattiset kokemukset ja traumaoireet voivat vaikuttaa laajasti siihen, miten nuori hahmottaa maailmaa ja itseään, sekä miten toimii ympäristössään nykyhetkessä. Kokemuksista voi olla vaikea puhua häpeän tai pelon tunteen takia. Usein muistoja välttelemällä nuori pysyy pinnalla, mutta toisaalta hän voi jäädä yksin kokemuksiensa ja traumaoireidensa kanssa. Toisaalta traumaattiset kokemukset voivat ajan ja tuen myötä tuoda mukanaan myös kasvua, kuten minäpystyvyyden vahvistumista tai merkityksen ja elämän arvostuksen syvempää kokemista.
Perhe voi olla kaukana, tavoittamattomissa, kadonnut tai menetetty. Toisaalta nykypäivänä nuoret voivat olla hyvinkin tiiviisti yhteydessä eri maissa oleviin läheisiinsä esimerkiksi videopuheluiden kautta. Nuori saattaa kantaa huolta vanhemmistaan ja sisaruksistaan, suojella heitä tiedolta omista vaikeuksistaan tai kokea syyllisyyttä omasta turvallisuudestaan. Kun perhejäsen on menetetty sodan tai konfliktin keskellä, surulle ei ehkä ole tilaa ja suruprosessi viivästyy.
Joskus perheen kohtalosta ei ole tietoa, jolloin surun käsittely voi vaikeutua epäselvyyden takia. Etäyhteyskin voi olla kuormittava, jos läheisten tilanne on hankala, eikä nuori voi auttaa etäältä. Nuori voi surra myös oman entisen elämän menettämistä ja kaivata takaisin menneeseen elämään, mitä ei kuitenkaan enää (sellaisenaan) ole. Suru, kaipaus ja huoli ovat osa nuoren jokapäiväistä elämää ja vaikuttavat merkittävästi hänen tilanteeseensa, vointiinsa ja tulevaisuuden suunnitteluunsa. Samaan aikaan perhe tai muisto perheestä on usein tärkein voimavara ja merkityksellisyyden lähde.
Toimintamalli
Yksin maahan tulleiden nuorten kokonaisvaltainen tuki
Toimintamallin kuva kokoaa yhteen nuoren kokonaisvaltaisen tuen keskeiset elementit, läpileikkaavat teemat ja työotteet, periaatteet sekä käytännön tukikeinot.
Toimintamalli auttaa huomioimaan nuorta kokonaisvaltaisesti. Mallin mukainen tuki rakentuu nuoren elämäntilanteeseen mukautuvasta kokonaisuudesta. Tukea räätälöidään nuoren kanssa hänen yksilöllisiin tarpeisiin ja siinä yhdistetään oikea-aikaisesti vaativan tuen ja matalan kynnyksen palveluita, verkostoyhteistyötä ja lähiverkoston tukea.
Läpileikkaavat teemat
Verkostoyhteistyö sekä lähiyhteisö- ja perheyhteistyö ovat kaikkea nuoren kanssa tehtävää työtä läpileikkaavia teemoja. Kokonaisvaltainen tuki rakentuu yhteistyössä. Nuoren tarpeisiin voidaan vastata parhaiten silloin, kun eri ammattilaiset, palvelut sekä nuorelle tärkeät ihmiset ja yhteisöt muodostavat hänen ympärilleen toimivan ja johdonmukaisen tuen kokonaisuuden, jonka keskiössä on nuori itse.
Verkostoyhteistyö
Toimiva verkostoyhteistyö on moniammatillista, organisaatioiden välistä ja työnjaollisesti selkeää. Moniammatillinen yhteistyö tarkoittaa eri ammattilaisten ja toimijoiden välistä koordinoitua yhteistyötä. Palveluohjaus ja eri tuen muotojen painotus toimivat nuoren tilanteen ja tarpeen mukaan. Sen kautta nuori saa kokonaisvaltaista tukea eivätkä ammattilaiset tee päällekkäistä työtä. Verkostoyhteistyön keskeisiä elementtejä ovat asiakaslähtöisyys, luottamus, tasavertaisuus sekä toimiva tiedonkulku.
Yhdessä auttaminen on jaettua tekemistä, jossa kokeillaan, koetaan ja opitaan jatkuvasti lisää. Työntekijän tehtävä on tukea nuorta vastuun ottamisessa, auttaa häntä hahmottamaan kokonaisuuksia sekä vahvistaa nuoren toimijuutta hänen omassa arjessaan.
Lähiyhteisö- ja perheyhteistyö
Nuorta tuetaan aina osana hänen lähiyhteisöään – lähtökohtaisesti yhdessä, mutta nuoren toiveiden mukaan. Nuori nähdään osana yhteisöä, ei siitä irrallisena. Perhe- ja lähiyhteisön kanssa työskennellessä rakennetaan luottamusta, luodaan yhteistä ymmärrystä nuoren tilanteesta, vahvistetaan vuorovaikutusta ja etsitään keinoja tukea nuorta. Yksin tullut nuori nähdään osana perhettään, sukuaan ja sosiaalista verkostoaan, vaikka nämä olisivat kaukana, kadonneet, poissa tai vasta rakentumassa. Työskentelyn tavoitteena on vahvistaa näitä ihmissuhteita sekä tukea nuoren ympärille rakentuvaa yhteisöä ja pysyviä, kannattelevia suhteita.
Verkostoyhteistyön näkökulmasta on tärkeää tehdä työnjakoa siihen liittyen, kuka on kenenkin yhteyshenkilö, jotta tuki nuorelle ja hänen läheisilleen tuntuu koordinoidulta ja selkeältä, eikä siinä ole päällekkäisyyksiä.
Kokonaisvaltaisen tuen elementit
Yksin maahantullut nuori tarvitsee usein tukea samanaikaisesti useilla elämänalueilla. Kokonaisvaltaisen tuen elementit kuvaavat niitä osa-alueita, jotka on tärkeää huomioida nuoren yksilöllisen tuen rakentamisessa.
Mielen hyvinvointi ja resilienssi
Yksin maahantulleilla nuorilla on usein kotimaasta ja pakomatkalta vaikeita kokemuksia ja menetyksiä, jotka vaikuttavat vointiin nykyhetkessä. Myös uudessa maassa kuormittavat tekijät, kuten rasismi, epävarmuus, huoli ja kotoutuminen, vaikuttavat mielenterveyteen. Nuorilla on voimavaroja ja selviytymiskeinoja, joiden avulla ovat selvinneet tähän asti.
Nuoren mielenterveyttä ja resilienssiä tuetaan arjessa lisäämällä tai vahvistamalla suojaavia tekijöitä, kuten turvallinen ympäristö, luotettavia aikuisia, mielekästä toimintaa, omia selviytymiskeinoja sekä sosiaalisia suhteita. Osa nuorista tarvitsee lisäksi intensiivisempää terapeuttista tukea. Tärkeintä on ottaa huomioon mielenterveys – kunkin nuoren kohdalla hänen tarpeensa mukaan – osana hänen kokonaisvaltaista hyvinvointiansa.
Arki ja yhteiskunnassa navigointi
Jokainen nuori tarvitsee turvallisia aikuisia rinnalleen kulkemaan ja auttamaan arjen asioiden sujumisessa. Arjen sujuvuus, kaaoksen sijaan, luo myös rauhaa ja vakautta keskittyä tulevaan.
Yksin maahantulleella nuorella puuttuu usein perheen tuki itsenäistymiseen, yhteiskunnan toimintatapojen oppimiseen ja byrokratia-asioiden ymmärtämiseen Suomessa. Palvelujärjestelmä näyttäytyy pirstaleisena ja monimutkaiselta. Nuorta tuetaan pitkäjänteisesti ja kokonaisvaltaisesti vaikean elämänvaiheen yli. Työntekijä kulkee väliaikaisesti mukana, vahvasti koordinoiden, kunnes nuoren oma verkosto vahvistuu ja taidot, kuten suomen kieli ja järjestelmien ymmärrys, kehittyvät riittävästi.
Turvallisuus ja luottamus
Yksin maahantulleiden nuoret turvallisuuden tunne on hänen kokemuksistaan ja pitkittyneestä epävarmuuden tilanteesta johtuen usein järkkynyt. Turvallisuus rakentuu perustarpeiden täyttymisestä ja inhimillisestä perushoivasta, kuten turvasta, kodista, ruoasta, rahasta, koulusta ja sosiaalisista suhteista. Sitä vahvistavat ennakoitavuus, aktiivinen toimijuus, mahdollisuus vaikuttaa omaan elämään sekä ylisuojelemisen sijaan kokemus siitä, että minä pystyn.
Kunnioittava ja rauhallinen kohtaaminen luo korjaavia kokemuksia ihmissuhteista ja rakentaa luottamusta uudelleen. Kun arki koetaan riittävän ennakoitavaksi ja ihminen voi luottaa ympäristöönsä ja ihmissuhteisiinsa, syntyy vähitellen kokemus siitä, että elämää voi ymmärtää ja siihen voi vaikuttaa. Tämä vahvistuva hallinnan tunne luo tilaa rauhoittua, kiinnittyä ja suuntautua eteenpäin – kohti tulevaisuutta, joka näyttäytyy mahdollisena ja merkityksellisenä. Yksin Suomeen tulleelle nuorelle nämä kokemukset rakentuvat usein pienistä, toistuvista arjen tilanteista, joissa nuori tulee kohdatuksi ja kuulluksi.
Osallisuus ja yhteenkuuluvuus
Yksin maahantullut nuori kokee usein ulkopuolisuutta ja yksinäisyyttä, kun saapuu vieraaseen maahan ilman läheisiään. On tärkeä tukea nuorta löytämään uusia ihmissuhteita ja yhteisöjä, johon kokee kuuluvansa ja jossa on arvokas ja hyväksytty. Kuulluksi tuleminen ja yhdessä tekeminen vahvistavat kuuluvuuden tunnetta. Uusien sosiaalisten verkostojen luomisen lisäksi, on tärkeää tukea nuoren yhteyttä omaan kulttuuriinsa ja läheisiinsä, nuoren ehdoilla.
Varsinkin kesken monimutkaisten turvapaikkaprosessien nuori voi kokea, että on vaikeaa vaikuttaa omaan elämäänsä; elämää vaan ”tapahtuu” hänelle. Nuoren oman äänen kuulemista ja hänen mahdollisuuttansa vaikuttaa omaan elämään sekä yhteisiin asioihin vahvistetaan löytämällä jokainen pieni asia, mihin voi vaikuttaa sekä kysymällä aina nuoren mielipidettä.
Osallisuus ja kuuluvuuden tunne toimivat vastakohtana syrjäytymiselle ja tuovat mukanaan tunne siitä, että on osa jotakin itseään suurempaa.
Identiteetti ja ”oma juttu”
Nuoruusiässä nuori rakentaa omaa identiteettiään ja maailmankatsomustaan. Hän pohtii, kuka on, mihin kuuluu sekä millainen maailma on sekä roolinsa siinä. Suhde vanhempiin muuttuu ja nuori itsenäistyy. Yksin maahan tulleen nuoren kohdalla identiteetin rakentuminen ja itsenäistyminen tapahtuvat usein poikkeuksellisissa olosuhteissa. Nuori saapuu uuteen maahan, joutuu sopeutumaan vieraaseen kulttuuriin ja toimintaympäristöön sekä elää samalla erossa perheestään ja muista tärkeistä tukiverkostoistaan. Nuoren itseluottamus on koetuksella, kun hän kohtaa uudessa ympäristössä jatkuvasti uusia haasteita.
On tärkeää tukea nuoren identiteetin kehittymistä siten, että yhteys omaan kulttuuriin ja yhteisöön säilyy, ja samalla avautuu mahdollisuus oppia uudesta kulttuurista. Nuori tarvitsee luotettavan aikuisen tukea aikuistumisessa ja oman suunnan löytämisessä. Keskeistä on tulevaisuudenuskon vahvistaminen, realististen tulevaisuuden suunnitelmien tekeminen sekä nuoren kannustaminen ja onnistumisien huomioiminen.
Lisäksi vertaissuhteet ja turvalliset yhteisöt auttavat nuorta löytämään oman paikkansa yhteisöissä ja ympäröivässä maailmassa. Nuorta tuetaan hänen autonomiaansa, vapauttaan ja toimijuuttaan vahvistaen.
Vie tuki käytäntöön
Onnistuneen tuen periaatteet
Onnistuneen tuen periaatteet kokoavat käytännön työstä nousseita havaintoja siitä, mikä auttaa nuorta eteenpäin. Ne ohjaavat nuoren kohtaamista, luottamuksen rakentamista sekä tuen toteuttamista yksilöllisesti, oikea-aikaisesti ja nuoren rinnalla kulkien.
Nuori kohdataan ensisijaisesti nuorena ihmisenä ja yksilönä – ei pelkästään ilman huoltajaa tulleena pakolaisena tai vaikeuksia kokeneena. Haavoittuva tila ei ole pysyvä ja pohjimmiltaan nuoren tarpeet ovat samat kuin muillakin nuorilla.
- Nuoren menneisyyttä ohittamatta tai vähättelemättä, annetaan hänelle tilaa kertoa, kuka hän on nyt sekä mistä hän unelmoi, toivoo ja tarvitsee.
- Tutustutaan nuoreen aidolla mielenkiinnolla ja uteliaisuudella, olettamatta hänestä asioita.
- Nuorelle välittyy kokemus hänen tärkeydestään. Nuori voi tulla nähdyksi ja kuulluksi uniikkina, omana itseään.
Luottamus rakentuu vähitellen johdonmukaisessa ja läpinäkyvässä yhteistyössä sekä arjen pienissä teoissa.
- Nuorelle annetaan aikaa ja tilaa, edetään nuoren omassa tahdissa.
- Tarjotaan sellainen tunneympäristö, jossa nuoret voivat tutkia tunteitaan ja tarpeitaan, kuitenkin pakottamatta puhumaan asioista, joihin he eivät ole valmiita.
Monen nuoren perusturvallisuus on voinut järkkyä, ja vetäytyminen tai sitoutumisen vaikeus voi liittyä tähän.
Tukeen ei kiinnitytä nopeasti, ja siksi yhteyden säilyminen on keskeistä myös taukojen jälkeen. Nuoreen on tärkeä pitää yhteyttä silloinkin, kun hän ei itse ota yhteyttä. Nuoren ei tarvitse selvitä yksin uusissa tai kuormittavissa tilanteissa.
Työssä varmistetaan, että nuorella on tuttu ja turvallinen aikuinen, johon hän voi luottaa. Konkreettisesti tämä tarkoittaa kiireetöntä läsnäoloa arjessa: yhdessä olemista, odottamista, rinnalla pysymistä ja saattamista uusiin tilanteisiin.
Yksin tulleiden nuorten tilanteet, heidän taustansa, kokemuksensa, voimavaransa ja tuen tarpeensa vaihtelevat, joten tuki rakennetaan aina yksilöllisesti. Nuoret tarvitsevat eri asioita: osa hyötyy kevyestä rinnalla kulkemisesta, osa tarvitsee intensiivisempää psykososiaalista tukea, toisille ryhmä on tärkeä ja toisille kahdenkeskinen tai itsenäisempi työskentely. Jotkut tarvitsevat näitä rinnakkain tai eri vaiheissa.
- Tuen sisältöä ja intensiteettiä muokataan joustavasti nuoren sen hetkisen tilanteen mukaan.
- Oikea-aikaisuus tarkoittaa, että tartutaan nuoren ajankohtaisiin asioihin hänen työskentelyvalmiutensa huomioiden. Tuki, joka tarjotaan väärään aikaan, ei tavoita nuorta.
- Kokonaisvaltaisessa tuen mallissa nuori voi siirtyä eri tukimuotojen välillä sujuvasti tai käyttää niitä rinnakkain joustavasti. Siirtyminen palvelusta toiseen voi tapahtua sekä erityispalveluista matalan kynnyksen palveluihin että toisin päin.
Nuori ei aina hakeudu palveluihin, joten tuen on tarvittaessa mentävä nuoren luo. Se voi toteutua Olohuoneessa, Nuorten turvatalossa, koulussa, kotona, jalkautuvana työnä tai verkostojen kautta. Keskeistä on, ettei nuori jää yksin siksi, ettei löydä oikeaa paikkaa tai jaksa hakeutua tuen piiriin.
Toiminnallisuus vahvistaa saavutettavuutta: kävely, piirtäminen tai muu yhdessä tekeminen voi helpottaa yhteyttä silloin, kun puhuminen on vaikeaa kielen, kokemusten tai kulttuurin vuoksi.
Yhteyttä pidetään yllä jo ennen kriisejä, eikä odoteta, että nuoren avunpyyntöä. Arkinen yhteydenpito, kahville kutsuminen ja jalkautuminen voivat olla ratkaisevia ensimmäisiä askelia.
Kun palveluita on käytössä samaan aikaan, yhteistyö ja selkeä työnjako auttavien tahojen välillä auttaa varmistamaan, ettei nuori jää yksin tai putoa palveluiden väliin.
Tuki perustuu rinnalla kulkemiseen, ei asioiden tekemiseen nuoren puolesta. Työntekijä tukee nuorta erityisesti tilanteissa, joissa arki, palvelut ja byrokratia ovat vaikeasti hahmotettavia. Vastuuta kannetaan yhdessä, kunnes nuoren omat taidot, kieli ja ymmärrys vahvistuvat. Työ on pitkäjänteistä ja etenee tavoitteellisesti nuoren valmiuksien kasvaessa.
Toimijuuden vahvistaminen on tuen keskeinen tavoite. Monen nuoren oma tahto on voinut tulla sivuutetuksi, ja myös viranomaisprosessit voivat heikentää hallinnan tunnetta. Siksi tuetaan nuoren mahdollisuuksia vaikuttaa omaan elämään pienistä asioista alkaen. Nuorta kuullaan oman elämänsä asiantuntijana, ja vastuuta palautetaan hänelle askel askeleelta.
Yhteisö nähdään nuoren keskeisenä voimavara. Nuori on osa hänen sosiaalista ympäristöänsä – hänen perhettään, kulttuuriaan ja lähiyhteisöään, myös silloin kun nämä ovat kaukana. Yksinäisyys ja verkostojen puute voivat heikentää nuoren hyvinvointia, joten tuessa vahvistetaan nuoren ihmissuhteita: vertaisuutta, perhettä, vapaaehtoistyötä ja muita arjen verkostoja. Sosiaalista verkostoa rakennetaan nuoren olemassa olevan luonnollisen verkoston päälle ja verkostoa osallistetaen. Läheisistä puhutaan ja heitä kuljetetaan osana työskentelyä, vaikka he eivät olisi läsnä tapaamisissa.
Työntekijän tai vapaaehtoisen jaksamisesta huolehtiminen on edellytys laadukkaalle tuelle. Kun kohtaa järkyttäviä julmuuksia kokeneita sekä vaikeassa kriisissä olevia ihmisiä, voi työntekijä tai vapaaehtoinen itse kuormittua ja uupua. Sijaistraumatisoituminen ja myötätuntouupumus ovat tunnistettuja inhimillisiä ilmiöitä, joita tulisi ennaltaehkäistä. Muun muassa kohtuullinen työmäärä, työnohjaus, turvallinen työyhteisö, kollegiaalinen tuki sekä organisaation traumatietoinen kulttuuri tukevat työntekijän tai vapaaehtoisen jaksamista.
Läpileikkaavat työotteet
Läpileikkaavat työotteet ohjaavat kaikkea nuoren kanssa tehtävää työtä riippumatta siitä, millaista tukea hän tarvitsee. Kulttuurisensitiivinen, traumatietoinen ja voimavarakeskeinen työote auttavat kohtaamaan nuoren kunnioittavasti, turvallisesti ja hänen omia voimavarojaan vahvistaen.
Kulttuurisensitiivinen työote
Kulttuurisensitiivinen asiakastyö rakentuu ennen kaikkea asenteesta ja tavasta kohdata ihminen. Se edellyttää erilaisuuden kunnioittamista sekä asiakkaan elämänkokemusten ja vahvuuksien huomioimista. Samalla on tärkeää pysähtyä pohtimaan omaa kulttuuritaustaa ja sen vaikutusta omiin ajattelutapoihin ja asenteisiin. Työskentelyssä korostuvat avoimuus, kärsivällisyys, aito kiinnostus ja joustavuus erilaisissa tilanteissa.
Keskeistä on välttää oletuksia ja yleistyksiä ja niiden sijaan kysyä nuorelta hänen omista tavoistaan, arvoistaan ja merkityksellisistä asioistaan. Nuori tulisi kohdata ensisijaisesti yksilönä, ei tietyn kulttuurin edustajana. Samalla on tärkeää huomioida yksilölliset tarpeet palveluissa ja tarvittaessa hyödyntää (kulttuuri)tulkkausta ymmärryksen ja vuorovaikutuksen tukena.
Yksin maahan tulleen nuoren kohdalla kultuurisensitiivisen työotteen tärkeys korostuu myös nuoruusvaiheen myötä, kun identiteetti muodostuu. Kahden kultuurin välissä olevaa yksin maahan tullutta nuorta on tärkeää tukea monikulttuurisen identiteetin muodostamisessa. Jotta nuoret pystyvät muodostamaan tällaisia uniikkeja identiteettejä on mm. yhteiskunnan vastaanottavuudella ja antirasismilla suuri merkitys.
Traumatietoinen työote
Traumatietoisessa työotteessa keskeistä on trauman vaikutusten tiedostaminen ja ymmärtäminen. Yksin maahan tulleella nuorella on usein potentiaalisesti traumatisoivia kokemuksia ja menetyksiä kotimaastaan, pakomatkastaan ja Suomestakin. Kohdatessaan nuorta ymmärretään, että nämä kokemukset voivat vaikuttaa hänen tapaansa tuntea, hahmottaa, toimia ja olla vuorovaikutuksessa myös nykyhetkessä.
Turvallisuuden tunteen vahvistaminen, myötätuntoinen kohtaaminen ja luottamuksen luominen on työotteen keskiössä. Tiedostetaan myös nuoren resilienssi ja toipumisen mahdollisuudet, eikä nuorta määritellä trauman kautta. Vahvistetaan nuoren toimijuutta ja hallinnan tunnetta, muun muassa hänen voimavarojaan ja selviytymiskeinojaan tunnistaen ja vahvistaen. Nuorta kohdataan kunnioittavasti ja voimaannuttavasti, häpeää ja syyllisyyttä vähentävällä tavalla ja uudelleen traumatisoitumista aktiivisesti ehkäistäen.
Traumatietoinen työote läpileikkaa koko työyhteisön ja organisaation. Se edellyttää, että kaikilla toimijoilla on perustietoa traumatisoitumisesta ja mahdollisista vaikutuksista asiakkaaseen, työntekijään sekä työyhteisöön. Työntekijöiden jaksamisesta huolehtiminen on oleellinen osa työotetta.
Voimavarakeskeinen työote
Voimavarakeskeinen työote tekee näkyväksi nuoren vahvuudet, onnistumiset, toivon ja selviytymisen. Voimavarat voivat olla taitoja, keinoja, kykyjä, asioita, kokemuksia ja ihmisiä, jotka vahvistavat turvallisuuden tunnetta, itsetuntemusta ja yhteyttä muihin ihmisiin sekä ympäröivään maailmaan. Vaikka nuorella on usein taustalla traumaattisiakin muistoja ja kokemuksia, on hyvä tarkastella myös tähänastisia onnistumisia ja selviytymistä. Tämä vahvistaa osaltaan nuoren toimijuuden ja pystyvyyden kokemusta.
Voimavarakeskeinen työskentely lisää toiveikkuutta ja uskoa tulevaisuuteen sekä omiin kykyihin. Se auttaa myös vahvistamaan nuoren ja hänen läheistensä psyykkistä joustavuutta, resilienssiä. Tämä näkyy esimerkiksi ongelmanratkaisutaitojen vahvistumisena, kykynä tehdä pieniäkin arkea helpottavia suunnitelmia sekä mahdollisuutena muuttaa elämäntilannetta askel kerrallaan.
Toimintamalli yksin alaikäisenä Suomeen tulleiden nuorten tueksi
Mallinnus on toteutettu osana YTYÄ-hanketta yhteiskehittämisen ja palvelumuotoilun keinoin yhdessä kohderyhmän nuorten ja verkoston kanssa. YTYÄ-hankkeen päämääränä on vahvistaa ilman huoltajaa alaikäisenä maahan tulleiden nuorten kokonaisvaltaista hyvinvointia, mielenterveyttä ja sosiaalisia suhteita. Hankkeen toteuttuvat Diakonissalaitos ja Suomen Punainen Risti.
