Yusuf – Tulevaisuuteen suuntautuva, tavoitteen varassa kulkeva
Nuori, jonka toimintaa kannattelee tulevaisuuden tavoite: koulutus, työ, oma elämä. Tuki auttaa säilyttämään suunnan ja muuttamaan tavoitteet konkreettisiksi askeliksi, mutta antaa samalla tilaa myös pysähtymiselle.
Jos pysähdyn, pelkään mitä löydän.
Yusuf tuli Suomeen pakosta. Kotimaassa ei ollut mahdollisuuksia – ei turvallisuutta, ei tulevaisuutta, ei sellaista elämää, jonka takia olisi ollut mahdollista jäädä. Yusufin isä oli surmattu, ja uhka Yusufin omalle turvallisuudelle oli jatkuvasti läsnä. Lähtö ei ollut unelma tai tavoite, vaan se oli ainoa reitti ulos.
Suomessa hän on kiitollinen siitä, että hän pääsi pois, ja siitä, että nyt hänellä on mahdollisuus, jota hän ei aio haaskata. Koulu ei ollut syy, jonka takia hän tuli Suomeen – mutta siitä tuli se asia, joka pitää hänet pystyssä. Arki ei ole helppoa, mutta Yusuf pitää kiinni rutiinista.
”Joka päivä ajattelen: mä jaksan ja meen kouluun.”
Tulevaisuus pitää liikkeessä
Yusuf puhuu tulevaisuudesta paljon. Kun häneltä kysytään, miten menee, hän alkaa kertoa suunnitelmistaan – koulutuksesta, ammatista ja siitä, millaista elämää hän haluaisi elää.
Ilman tavoitetta kaikki pysähtyy. Tulevaisuus antaa voimaa.
Suru isän kuolemasta kulkee hänen mukanaan, mutta hän ei halua eikä jaksa sitä kohdata. Mennyt on menneisyydessä. Tulevaisuudesta on helpompi puhua.
Taustalla kulkee myös toinen toive: oman perheen perustaminen. Hän tuli Suomeen yksin, ja yksinäisyys on välillä raskas taakka – erityisesti iltoina ja viikonloppuina, kun muut näyttävät elävän ihmisten ympäröiminä. Lapsena perhe oli itsestäänselvyys.
Nyt hän unelmoi siitä, että jonain päivänä hänellä on jälleen oma perhe. Hän haluaa löytää ihmisen, jonka kanssa voi jakaa elämän, perustaa kodin ja ehkä kasvattaa lapsia. Ajatus siitä, että kodin ovet avautuisivat jollekin, joka kuuluu hänelle ja jolle hän kuuluu, kantaa häntä hiljaa eteenpäin. Se ei ole vain haave – se on osa sitä kokonaista elämää, johon kaikki työ, opiskelu ja jaksaminen tähtäävät.
Vaikka Yusuf tuli Suomeen yksin ilman omaa perhettään, hänellä on Suomessa sukulaisia, täti perheineen. Täti ja serkut ovat Yusufille tärkeitä ihmisiä, ja hän pitää heidän kanssaan paljon yhtä. Vaikka Yusuf saa heiltä tärkeää tukea, heiltä tulee myös paineita. Sukulaisilla on omat ajatuksensa siitä, mihin ammattiin Yusufin pitäisi kouluttautua ja kenen kanssa hänen pitäisi mennä naimisiin. Yusuf haluaisi kuitenkin asettaa omat tavoitteensa korkeammalle ja päättää itse omista asioistaan.
Usko omaan suuntaan horjuu
Yusufin vahva tulevaisuussuunta on hänen suurin voimavaransa, mutta se tekee hänestä myös haavoittuvan. Ulkopuolelta tulevat epäilyt tai kielteiset viestit voivat horjuttaa uskoa nopeasti ja saada koko suunnan tuntumaan hetkessä mahdottomalta. Jos joku kyseenalaistaa hänen tavoitteensa, se osuu syvälle.
”Jos joku sanoo, ettei se ole mahdollista, se sattuu. Silloin alkaa epäillä itseään.”
Hylätyt hakemukset ja odottaminen ovat hetkittäin horjuttaneet Yusufin uskoa omiin mahdollisuuksiinsa. Samoin vaikuttavat rasismi sekä koulutus- ja viranomaisyhteyksissä koetut syrjivät ja vähättelevät tilanteet.
Yusuf ei halua katsoa taaksepäin.
”Menneisyys on menneisyyttä. En halua jäädä siihen kiinni”, hän sanoo. Kun edessä on tavoite, Yusufin ei tarvitse pysähtyä asioiden äärelle, jotka vielä satuttavat. Hän ei tiedä, milloin se aika tulee – eikä halua miettiä sitä nyt. Ehkä joskus. Illat ovat silti hänelle vaikeita. Kun päivän tekeminen loppuu ja huone hiljenee, asiat nousevat ilman kutsua.
”En ajattele menneisyyttä päivällä. Mutta illalla, ennen nukkumaanmenoa – se on vaikea hetki.”
Siksi hän palaa aina ajatukseen tulevaisuudesta, sillä ilman sitä jaksaminen katoaisi. Hän ei tarvitse ihmisiä, jotka lupaavat varmoja lopputuloksia – hän kaipaa jotakuta, joka pysyy vierellä epävarmuuden keskellä.
Tilaa myös pysähtymiselle
Kun joku alkaa kulkea rinnalla, hän saa hieman tilaa hiljentää vauhtia ja katsoa tulevaisuutta uusin silmin. Yusuf saa tukea tavoitteiden pilkkomiseen pienemmiksi askeliksi. Kun hän hiljentää vauhtia, pintaan alkaa nousta jotakin, jota hän ei ole vielä käsitellyt. Eteenpäin katsominen on ollut tapa olla katsomatta taaksepäin. Samalla Yusuf huomaa, että illat alkavat tuntua raskaammilta kuin ennen. Uni ei tule heti. Mieli liikkuu paikkoihin, joihin hän ei halua. Hän tietää, että siellä on asioita – mutta ei ole vielä valmis niihin.
”En halua puhua siitä nyt. Ehkä joskus myöhemmin.” Ja se riittää. Yusuf saa tukea siihen, mitä hän on nyt rakentamassa. Luottamus syntyy siitä, että kukaan ei pakota. Kun aika on oikea, hän tietää, ettei hänen tarvitse kohdata menneisyyden vaikeita kokemuksia yksin.
Nuoren tukeminen
Oheinen listaus kokoaa esimerkkejä tukimuodoista, jotka voivat vastata nuoren tilanteeseen ja tarpeisiin.
Yusufin tilanteessa painotus on toivon suojaamisessa ja vahvistamisessa, tavoitteiden konkretisoinnissa ja rinnalla pysymisessä myös epävarmuuden hetkissä. Hänen kohdallaan tuki auttaa tekemään tulevaisuuden tavoitteista mahdollisia ja samalla tunnistaa kuormituksen, jota vahva pärjääminen voi peittää alleen. Tuen tulee vahvistaa Yusufin omia valintoja, auttaa häntä käsittelemään lähiyhteisöstä tulevia odotuksia ja antaa tilaa sille, että menneisyyteen liittyviä asioita voidaan kohdata turvallisesti silloin, kun aika on siihen oikea.
- Keskusteluapu. Keskusteluapu auttaa Yusufia jäsentämään koulutus- ja työhaaveita konkreettisiksi, realistisiksi askeliksi ilman, että hänen tulevaisuususkoaan lannistetaan. Yhdessä voidaan selkiyttää koulutuspolkuja, hakemuksia, työmahdollisuuksia ja tukipalveluja. Yusufin lähiyhteisö voidaan kutsua mukaan työskentelyyn. Samalla voidaan käsitellä tädiltä, serkuilta ja muilta läheisiltä tulevia odotuksia sekä vahvistaa heidän kykyään tukea Yusufia. Työskentelyssä kunnioitetaan Yusufin oikeutta rakentaa omaa elämäänsä, tehdä omia valintojaan ja pohtia omia toiveitaan.
- Vertaisryhmätoiminta. Vertaisryhmätoiminta voi vahvistaa hänen osallisuuden kokemustaan, vähentää yksinäisyyttä, tukea hänen omien valintojensa tekemistä ja tarjota turvallisia ihmissuhteita, joiden varassa hänen ei tarvitse kantaa kaikkea yksin. Juuri tällainen rinnalla kulkeminen ja väljä oleilu vastaa siihen tarpeeseen, jonka Yusuf itse sanoittaa: hän ei kaipaa varmoja lupauksia tulevaisuudesta, vaan ihmisiä, jotka pysyvät hänen vierellään epävarmuudesta huolimatta.
- Walk in -keskustelutuki. Walk in -keskustelutuki tarjoaa Yusufille matalalla kynnyksellä ja tutussa ympäristössä mahdollisuuden pysähtyä oman jaksamisen, paineiden ja iltaisin esiin nousevien ajatusten äärelle. Keskustelussa voidaan vahvistaa ymmärrystä siitä, että vaikeiden kokemusten jälkeen on normaalia reagoida monin tavoin. Samalla Yusufille voidaan kertoa, millaisia palveluita ja tukimuotoja on saatavilla, jos taustalla olevat kokemukset, suru tai kuormitus alkavat myöhemmin vaatia vahvempaa tukea. Näin esimerkiksi hoidon tai TRT-ryhmän mahdollisuus tehdään Yusufille näkyväksi ilman painetta hakeutua niihin heti. Kun Yusuf on valmis käsittelemään taustalla olevia asioita, häntä voidaan auttaa hakeutumaan sopivan tuen piiriin.
Toimintamalli yksin alaikäisenä Suomeen tulleiden nuorten tueksi
Mallinnus on toteutettu osana YTYÄ-hanketta yhteiskehittämisen ja palvelumuotoilun keinoin yhdessä kohderyhmän nuorten ja verkoston kanssa. YTYÄ-hankkeen päämääränä on vahvistaa ilman huoltajaa alaikäisenä maahan tulleiden nuorten kokonaisvaltaista hyvinvointia, mielenterveyttä ja sosiaalisia suhteita. Hankkeen toteuttuvat Diakonissalaitos ja Suomen Punainen Risti.
