Fatima – Arjenhallintaa opetteleva
Nuori, jonka kuormitus liittyy ennen kaikkea arjen käytäntöihin, viranomaisasiointiin ja järjestelmän monimutkaisuuteen, ei niinkään tulevaisuuden unelmiin tai psyykkiseen hoidon tarpeeseen.
Tiedän, että asiat pitää hoitaa – en vain tiedä mistä aloittaa”
Fatiman lapsuus on ollut vaikeaa aikaa. Hänellä on ollut hyvin ristiriitaiset suhteet omaan perheeseensä, jossa hän on kokenut väkivaltaa ja pakkoavioliiton uhkaa. Hän on tullut Suomeen pakolaisleirin kautta, eivätkä suhteet omaan perheeseen ole kovinkaan läheiset.
Arki muuttuu vastuuksi
Fatima on juuri täyttänyt 18 vuotta. Muutos tuntuu suuremmalta kuin hän osasi odottaa. Yhtäkkiä vastuu arjesta, asioinnista ja päätöksistä on siirtynyt kokonaan hänelle itselleen.
”Kun täyttää 18, kaikki asiat pitää hoitaa itse. Se on aika vaikeaa, kun on tullut Suomeen ihan yksin.”
Fatima on saanut oleskeluluvan. Hän asui aiemmin perheryhmäkodissa, mutta on juuri muuttanut omaan asuntoon, jonka etsimiseen hän sai apua kaupungin sosiaalitoimen aikuistumisen tuelta. Nyt kun Fatima asuu yksin, kukaan ei enää automaattisesti kysy, onko hän syönyt tai muistuta häntä seuraavasta tapaamisesta.
Fatima kokee, että vaikka häntä on autettu alkuun, hänellä on paine ottaa itse vastuuta asioiden hoitamisesta. Suomessa arki tuntuu jatkuvalta tehtävälistalta: kirjeitä, päätöksiä, hakemuksia, uusia sääntöjä. Fatiman perhe ja suku ovat kotimaassa, eivätkä he pysty auttamaan häntä suomalaisessa viranomaisasioinnissa.
”En tiedä mistä aloittaa”, Fatima sanoo usein. Taloudellinen niukkuus ja huoli rahojen riittävyydestä lisäävät painetta hoitaa asiat oikein ja ajoissa sekä kasvattavat virheiden pelkoa.
Arjen kuorma kasvaa
Arjen kuormitus näkyy erityisesti virallisissa teksteissä.
”Pidemmät tekstit ovat tosi vaikeita. Luen monta kertaa, enkä silti ole varma.”
Epäselvyyteen sekoittuu pelko: entä jos ymmärtää jotakin väärin? Fatima haluaa pärjätä eikä halua olla vaivaksi. Viranomaiskohtaamiset jännittävät häntä, ja hän kokee olevansa niissä helposti heikommassa asemassa. Hänen on vaikea luottaa siihen, että hän todella saa kysyä tai sanoa, ettei ymmärrä. Siksi hän nyökkää mieluummin kuin ottaa riskin siitä, että sanoo jotakin väärin tai tulee väärinymmärretyksi.
”Nyökkään, vaikka en ole ihan varma. Häpeän kysyä.”
Joskus asiat jäävät hoitamatta, koska ”pelottaa, että tekee väärin” – ja sitten ongelmat kasaantuvat. Maksumuistutuksia alkaa kertyä, kun laskuja jää kuormituksen keskellä maksamatta ajallaan. Joitakin maksuja on ehtinyt päätyä jopa ulosottoon.
Välillä Fatima vetäytyy hetkeksi: hän ei vastaa yhteydenottoihin ja pysyttelee kotona. Ulkopuolelta tämä voi näyttää välinpitämättömyydeltä. Hänen näkökulmastaan asiat ovat kuitenkin kasvaneet yksinkertaisesti liian suuriksi.
Yhdessä asiat alkavat järjestyä
Helpotus syntyy siitä, ettei tarvitse olla yksin. Kun työntekijä alkaa kulkea rinnalla, asioita ei enää yritetä ratkaista kerralla, vaan ne pilkotaan – yksi asia kerrallaan. He sopivat pelisäännöistä: Fatima saa ilmoittaa, jos ei pääse tapaamiseen, eivätkä tauot katkaise yhteydenpitoa. Hän huomaa, ettei ongelma ole hänessä, vaan siinä, että järjestelmä on monimutkainen.
”Auttaa, kun joku on vieressä”, hän sanoo. Tärkeintä ei ole se, että joku tekee asiat Fatiman puolesta, vaan että hän saa riittävästi tukea ja asiat selitetään ymmärrettävästi. Näin hän voi vähitellen oppia hoitamaan niitä itse.
Pienet onnistumiset – yksi hoidettu asia, yksi sovittu tapaaminen – vahvistavat Fatiman tunnetta siitä, että hän pystyy tähän. Kun arjen kuormittavin vaihe alkaa helpottaa, hänessä herää tilaa muunlaisille ajatuksille. Fatima toivoo löytävänsä jonain päivänä ihmisen, jonka kanssa jakaa arjen. Ajatus siitä, että elämä voisi olla muutakin kuin selviytymistä, tuntuu vielä hauraalta – mutta se on läsnä. Se, että hän ylipäätään pystyy ajattelemaan niin pitkälle, kertoo siitä, kuinka paljon on jo muuttunut.
Rinnalla kulkeva aikuinen huomaa vähitellen myös toisenlaisen tarpeen: Fatima on oppinut hoitamaan käytännön asioita, mutta hänen omasta voinnistaan ei ole juuri kysytty. Vuosien yksin selviytyminen on jättänyt jälkensä. Kun arjen ulkoinen paine helpottaa, Fatima alkaa tunnistaa myös omaa väsymystään ja sisäistä kuormitustaan.
”Pitää olla kärsivällinen, kaikki järjestyy”, Fatima tapaa sanoa. Hän alkaa luottaa siihen, että asiat voivat järjestyä – eikä hänen tarvitse selvitä kaikesta yksin.
Nuoren tukeminen
Fatiman tilanteessa painotus on käytännön arjen vakauttamisessa, asioiden pilkkomisessa ja turvallisessa rinnalla kulkemisessa. Hänen kohdallaan näkyvin tuen tarve liittyy aluksi asioiden hoitamiseen, virallisten tekstien ymmärtämiseen, talouteen ja oman arjen hallintaan. Kun luottamus aikuiseen vahvistuu ja kiireisin kuormitus alkaa helpottaa, voi esiin nousta myös muita tarpeita: väsymystä, huolta omasta voinnista tai kysymyksiä siitä, millaista elämää Fatima haluaa rakentaa. Tukea rakennetaan vähitellen hänen tilanteensa ja sen hetkisten tarpeidensa mukaan.
- Itsenäistymisen tuki. Itsenäistymisen tuki auttaa Fatimaa jäsentämään omaa arkeaan ja hoitamaan itsenäiseen elämään liittyviä käytännön asioita. Tuessa voidaan käydä yhdessä läpi kirjeitä, määräaikoja, viranomaisasioita, asumiseen liittyviä kysymyksiä ja talouden hallintaa. Esimerkiksi tulojen ja menojen välinen suhde auttaa Fatimaa ymmärtämään onko hänen taloutensa tasapainossa ja millaisia korjausliikkeitä siinä täytyisi mahdollisesti tehdä. Tavoitteena ei ole tehdä asioita Fatiman puolesta, vaan vahvistaa hänen elämänhallinnan taitojaan ja luottamusta siihen, että hän oppii vähitellen selviytymään arjen vaatimuksista.
- Yksilövalmennus. Yksilövalmennus tarjoaa Fatimalle tilan kysyä, sanoittaa epävarmuutta ja pohtia omaa tilannetta turvallisen aikuisen kanssa. Valmennuksessa voidaan lähteä liikkeelle siitä, ettei nuoren tarvitse vielä hallita kaikkea tai tietää valmiiksi, mitä kohti hän on menossa. Yhdessä voidaan kartoittaa Fatimalle mielekästä tekemistä, etsiä uusia harrastuksia ja vahvistaa yhteyttä omaan perheeseen. Pienet onnistumiset ja yhdessä löydetyt ratkaisut vahvistavat hänen toimijuuttaan ja tunnetta siitä, että oma elämä voi vähitellen rakentua muutakin kuin selviytymistä varten.
- Vapaaehtoinen tukihenkilö. Itsenäistymisen tuen ja yksilövalmennuksen tiiviimmän alkuvaiheen tuen tasaannuttua vapaaehtoinen voi auttaa arjen asioissa ja kulkea pitkäaikaisesti rinnalla. Vapaaehtoisen kanssa Fatima tutustuu Suomeen, suomalaiseen perhearkeen ja lähiympäristöönsä. Näkymätön järjestelmä tulee näkyväksi ja tutummaksi, pienin askelin Fatima alkaa tuntea kuuluvansa tänne. Edelleen mukana voi olla myös työntekijä tukemassa Fatimaa jaksamisen kanssa, sillä arjen hallinnan helpottuessa voi nousta esiin väsymystä ja kuormitusta. Näissä hetkissä työntekijä voi sanoittaa vapaaehtoiselle sitä, miten tärkeää on sallia tauot ja katoamiset ilman, että suhde Fatimaan katkeaa. Ammattilaisen tuki suojaa myös vapaaehtoisen jaksamista.
Toimintamalli yksin alaikäisenä Suomeen tulleiden nuorten tueksi
Mallinnus on toteutettu osana YTYÄ-hanketta yhteiskehittämisen ja palvelumuotoilun keinoin yhdessä kohderyhmän nuorten ja verkoston kanssa. YTYÄ-hankkeen päämääränä on vahvistaa ilman huoltajaa alaikäisenä maahan tulleiden nuorten kokonaisvaltaista hyvinvointia, mielenterveyttä ja sosiaalisia suhteita. Hankkeen toteuttuvat Diakonissalaitos ja Suomen Punainen Risti.
