Samuel – Kielteinen turvapaikkapäätös vei toivon
Nuori, jonka turvapaikkaprosessi aiheuttaa pitkittynyttä stressiä ja horjuttaa uskoa tulevaan. Ennen kuin mitään muuta voidaan rakentaa, nuori tarvitsee rinnalleen jonkun, joka pysyy – myös silloin kun hän itse ei enää jaksa pyytää apua.
Loputon taistelu selviytymisestä on rikkonut minut.
Samuel tuli yksin Suomeen alaikäisenä. Hänellä ei ollut valinnanvaraa – vaino ja väkivalta kotimaassa tekivät lähtemisestä ainoan mahdollisuuden. Hänen matkansa ei ollut kertomus yhdestä reitistä tai rajanylityksestä, vaan ketju tilanteita, joissa mikään ei ollut täysin turvallista ja jokainen väärä päätös saattoi maksaa liikaa. Matkalla keho oppi elämään hälytystilassa. Samuel oppi olemaan näkymätön ja varomaan jokaista sanaansa.
Suomeen pääseminen ei vielä rauhoita kehoa, joka on matkalla oppinut olemaan jatkuvasti varuillaan. Aluksi Samuel asuu ryhmäkodissa, jossa on tuttuja aikuisia ja jonkinlainen rytmi. Alaikäisenä Samuelin rinnalla kulkee edustaja, joka tukee häntä viranomaisprosesseissa ja varmistaa, että Samuelin tarpeet ja oikeudet tulevat huomioiduiksi. Tässä vaiheessa Samuelin verkosto on tiiviimpi ja vastuut selkeämmin jaettuja.
Turva ei tunnu pysyvältä
Täysi-ikäistymisen myötä hän siirtyy vastaanottokeskukseen – ja samalla suuri osa tuosta rakenteesta ja tutusta verkostosta katoaa. Siirtymä tuntuu rajulta – vastaanottokeskus tuntuu karulta, ankealta ja eristävältä. Huone on pieni. Joskus hän on siellä yksin, joskus jakaa sen tuntemattoman kanssa. Samuelin arjesta katoavat myös ryhmäkodista tutut muut nuoret.Kun huoneen ovi sulkeutuu, Samuel jää yksin ajatustensa kanssa.
Kotimaassa hänen perhettään vainotaan, ja huoli heidän turvallisuudestaan on jatkuvaa. Yhteys perheeseen on katkennut, eikä Samuel tiedä, missä he ovat tai ovatko he elossa.
Odotus kuluttaa voimia
Turvapaikkaprosessi on raskas.
”Migri on tosi pelottava.”
Puhuttelut ovat pitkiä ja vaativia. Samuel miettii tarkkaan, mitä uskaltaa sanoa, mutta tapaamisissa on pakko puhua ja kertoa.
”Sanon kaiken, koska ajattelen, että on pakko, mutta jälkeenpäin voi tulla paha olo, kun kaikki muistot tulee mieleen.”
Odottaminen kuormittaa häntä eniten:
”Se, ettei tiedä, stressaa.”
Prosessit kasautuvat ja menevät päällekkäin: samaan aikaan käydään puhutteluissa, odotellaan, selvitellään oikeusapua ja yritetään elää arkea. Samuel ei voi tietää, milloin vastaus tulee tai mitä seuraavaksi tapahtuu. Hallinnan tunne omasta elämästä katoaa kokonaan – Samuel on viranomaisprosessien armoilla asiassa, jossa on kyse hänelle kirjaimellisesti elämästä tai kuolemasta.
Kun toivo alkaa kadota
Kun kielteinen turvapaikkapäätös tulee, kaikki pysähtyy. Päätös horjuttaa koko elämän perustaa. Valitusprosessi käynnistetään, mutta se ei tuo henkistä helpotusta. Samuel on jää epämääräiseen välitilaan: välillä jokin pieni asia herättää toivon, välillä epätoivo vie pohjan kaiken alta. Tämä vaihtelu on uuvuttavaa – se ei anna tilaa tasaantua. Epävarmuus on kuukausia tai vuosia kestävä olotila, joka kuluttaa psyykettä hiljaa. Tulevaisuus ei näyttäydy enää suunnitelmina vaan uhkana.
Joinakin päivinä Samuel ei pääse sängystä ylös. Joinakin päivinä hän itkee koko päivän. Lamaannus on psyyken viimeinen tapa reagoida tilanteeseen, jota se ei kestä. Hän yrittää pitää kiinni koulusta, koska se on yksi harvoista asioista, jotka tuntuvat vielä normaaleilta. Ryhmätoiminnassa hän saattaa hetkeksi unohtaa tilanteensa – mutta palatessaan vastaanottokeskukseen yksinäisyys ja ahdistus palaavat voimakkaina.
Eräänä päivänä Samuel juttelee kotimaassa asuvan sukulaisnuoren kanssa. Tämä pohtii ääneen, kannattaisiko hänenkin paeta Suomeen, ja kysyy Samuelilta, miltä Suomessa tuntuu. Samuel miettii hetken. Lopulta hän sanoo sen, mitä ajattelee:
”Loputon taistelu selviytymisestä on rikkonut minut. Tiedän nyt, ettei selviytyminen pääty perille pääsemiseen”
Lauseen takana ei ole katkeruutta vaan syvää väsymystä – ja kokemus siitä, että toivo on kadonnut johonkin matkan varrella.
Samuel tarvitsee tukea, joka kantaa myös silloin, kun hän ei jaksa tulla paikalle, vastata viesteihin tai uskoa tulevaan. Pitkittynyt kriisi, yksinäisyys ja tilanteen epätoivoisuus johtavat vetäytymiseen. Samuel katoaa – ei vain palveluista, vaan kokonaan. Kukaan ei tiedä, missä hän nyt on. Samuelin tarina jää kesken, avoimeksi ja vastauksetta.
Nuoren tukeminen
Oheinen listaus kokoaa esimerkkejä tukimuodoista, jotka voivat vastata nuoren tilanteeseen ja tarpeisiin.
Samuelin tilanteessa painotus on kriisissä tukemisessa: läsnäolossa, vakauttamisessa, aktiivisessa yhteydenpidossa ja vahvassa palvelukoordinoinnissa. Hänen kohdallaan ensisijaista on se, ettei hän jää yksin epätoivon, tiedonpuutteen ja kuormittavien prosessien keskelle. Tuen tulee vahvistaa turvallisuuden tunnetta, varmistaa perustarpeiden toteutuminen ja kannatella Samuelia myös silloin, kun hän ei itse jaksa hakea apua, vastata viesteihin tai tulla paikalle.
- Kriisituki. Kriisituki auttaa Samuelia tilanteessa, jossa turvapaikkaprosessi, epävarmuus, odottaminen ja toivon horjuminen ovat kriisiyttäneet arjen. Hän tarvitsee ennen muuta kuulluksi tulemista, rauhallista läsnäoloa, vakauttamista ja kokemusta siitä, ettei ole yksin. Kriisituessa voidaan varmistaa perustarpeiden toteutumista, kuten riittävää ravintoa, unta, tarvittavaa lääkitystä ja pääsyä palveluihin. Samalla turvapaikkaprosessia, oikeusapua ja valitusvaihetta voidaan käydä läpi ymmärrettävästi. Samuelille kerrotaan myös palveluista, joiden avulla voidaan selvittää ulkomailla olevien perheenjäsenten tilannetta ja pyrkiä saamaan heihin yhteys.
- Vertaisryhmätoiminta. Monet hänen ympärillään olevat ihmiset voivat osoittaa myötätuntoa, mutta eivät välttämättä täysin ymmärrä, miltä hänen tilanteensa tuntuu. Kun hän kohtaa muita samankaltaisia asioita kokeneita nuoria, hänen ei tarvitse selittää kaikkea alusta asti. Jo tieto siitä, että muutkin ovat kokeneet samankaltaista pelkoa, odottamista ja epävarmuutta, voi vähentää yksinäisyyttä ja häpeää Vertaisryhmätoiminta voi tarjota Samuelille taukoja epätoivon ja yksinäisyyden kokemuksesta. Vaikka muiden seuraan lähteminen voi tuntua vaikealta, yhteinen tekeminen ja muiden kanssa oleminen voivat vähentää kärsimystä ja auttaa häntä jaksamaan hetken kerrallaan. Ryhmässä Samuel voi saada kokemuksen siitä, että arjessa on myös hetkiä, joissa hän ei ole yksin oman tilanteensa kanssa.
- Kriisimajoitus. Kriisimajoitus mahdollistaa Samuelille turvallisen paikan yöpyä voinnin tai muiden olosuhteiden niin vaatiessa. Kriisimajoituksessa Samuelilla on myös mahdollisuus purkaa tilannettaan ja rauhoittua turvallisessa ympäristössä ilta- ja yöaikaan. Samuelille tarjotaan turvallinen nukkumapaikka ja ympäristö, jossa hän voi kertoa kokemuksistaan ja tunteistaan.
Toimintamalli yksin alaikäisenä Suomeen tulleiden nuorten tueksi
Mallinnus on toteutettu osana YTYÄ-hanketta yhteiskehittämisen ja palvelumuotoilun keinoin yhdessä kohderyhmän nuorten ja verkoston kanssa. YTYÄ-hankkeen päämääränä on vahvistaa ilman huoltajaa alaikäisenä maahan tulleiden nuorten kokonaisvaltaista hyvinvointia, mielenterveyttä ja sosiaalisia suhteita. Hankkeen toteuttuvat Diakonissalaitos ja Suomen Punainen Risti.
