Vertaisverkossa omaa tarinaa ei tarvitse selittää alusta asti

Itsenäistyminen on monelle nuorelle suuri elämänvaihe. Lastensuojelun jälkihuollossa oleville nuorille siihen voi liittyä tavallista enemmän epävarmuutta, palveluiden ja niissä olevien tuttujen ja turvallisten työntekijöiden vaihtuessa.

Näihin tarpeisiin käynnistettiin keväällä 2024 Vertaisverkko – Nivelvaiheen tukipalvelu lastensuojelun jälkihuollon palveluvalikoimaan -hanke. Hankkeen tavoitteena oli kehittää uusia tapoja tukea nuoria jälkihuollon siirtymävaiheissa sekä varmistaa, että nuorten oma ääni kuuluu palveluiden kehittämisessä.

Vertaisuudesta tukea ja vaikutusmahdollisuuksia

Kahden ja puolen vuoden aikana Vertaisverkko-hankkeessa on rakennettu ja pilotoitu osallistuvan vertaisryhmätoiminnan malli, kehitetty vertaisohjaajan työnkuvaa, tarjottu yksilöllistä vertaistukea sekä toteutettu yhteiskehittämistä nuorten ja ammattilaisten kanssa.

Hankkeen aikana on syntynyt myös konkreettisia tuotoksia, jotka jäävät elämään hankekauden jälkeen: itsenäistymistä tukevia materiaaleja, palveluprosessien mallinnuksia sekä toimintamalli, jonka avulla nuorten kokemustieto voidaan kytkeä aiempaa vahvemmin osaksi jälkihuollon kehittämistä.

Yksi hankkeen merkittävimmistä havainnoista liittyy vertaistuen voimaan.

Vertaistuki on kokemukseen perustuvaa tukea ja yhteyttä, joka rakentuu samankaltaisia kokemuksia omaavien ihmisten välille.

Vertaisten väliset suhteet ovat tasa-arvoisia ja molemminpuolisia. Vertaisryhmätoiminnassa voi olla mukana myös kokemustaustainen vertaisohjaaja, jonka rooli asettuu ammattilaisen ja vertaisen välille. Nuoret kuvaavat vertaisilta saatua tietoa uskottavaksi, helposti lähestyttäväksi ja omaan elämäntilanteeseen sopivaksi. Monelle ryhmä on tarjonnut paikan, jossa pystyi puhumaan avoimesti asioista, joita oli ollut vaikea käsitellä muualla.

Jälkihuollon päättyessä suunta katosi

25-vuotias Tatu tuli lastensuojelun asiakkaaksi 12-vuotiaana. Täysi-ikäistymisen jälkeen hän jatkoi jälkihuollon palvelujen piirissä. Erityisen tärkeäksi muodostui tuttu työntekijä, joka kulki rinnalla itsenäistymisen alkuvuosina. Kun jälkihuolto päättyi 23-vuotiaana, elämässä tapahtui äkillinen muutos.

”Silloin minulla ei ollut enää oikein suuntaa elämälle.”

Yksinäisyys ja tuen puute näkyivät nopeasti arjessa. Päihteet alkoivat tulla osaksi elämää, ja tilanteet kärjistyivät vakavaan yliannostukseen, jonka seurauksena Tatu vietti päiviä koomassa. Toipumisen jälkeen psykiatri ohjasi hänet Vamoksen toimintaan.
Vamoksessa hän osallistui Startti-ryhmään noin puolen vuoden ajan. Silloin hän kuuli ensimmäisen kerran Vertaisverkko-ryhmästä.

”Elämä oli silloin aika hajanaista eikä ollut oikein mitään suuntaa. Kuulin, että on olemassa ryhmä entisille laitosnuorille.”

Paikka, jossa ei tarvitse selittää

”Moni ajattelee, että laitosnuori on automaattisesti ongelmallinen, rikollinen tai päihteidenkäyttäjä. Sellaista leimaa joutuu kantamaan helposti”, Tatu kertoo.

Vertaisverkossa jokin tuntui kuitenkin erilaiselta: kaikkea ei tarvinnut selittää alusta asti. Samankaltaisia kokemuksia omaavien nuorten kohtaaminen loi turvallisuuden tunteen, jota oli vaikea löytää muualta. Vaikka jokaisen tarina oli omanlaisensa, kokemuksissa oli paljon yhteistä.

”Oli pysäyttävää huomata, kuinka erilaisia kokemuksia laitoksista ihmisillä voi olla. Siihen asti olin ajatellut lähinnä omaa tarinaani.”

Pian ryhmästä muodostui yhteisö, johon oli helppo palata kerta toisensa jälkeen. Monia Vertaisverkossa syntyneitä kokemuksia on vaikea pukea sanoiksi. Vertaisryhmä on keino saattaa yhteen samassa/samankaltaisessa elämäntilanteessa olevia tai saman kokeneita ihmisiä.

”Vertaisuus on kaikkea. Sitä on vaikea selittää ihmiselle, joka ei ole itse kokenut samanlaisia asioita.”

Tatun mukaan ero vertaisen ja ammattilaisen kanssa keskustelemisen välillä voi olla suuri.

”Vertaisen kanssa ei tarvitse hienostella tai selittää kaikkea. Voi puhua suoraan.”

Ryhmän merkitys näkyy myös siinä, että se on antanut mahdollisuuden tarkastella menneitä kokemuksia uudesta näkökulmasta. Erityisen mieleenpainuvaksi jäi vierailu omassa entisessä lastensuojelulaitoksessa. Aiemmin paikkaan liittyi paljon vaikeita muistoja. Nyt sitä oli mahdollista tarkastella kehittämisen näkökulmasta: mitä siellä voisi tehdä paremmin, turvallisemmin ja nuoria aidosti kuunnellen.

Kokemustieto auttaa rakentamaan parempia palveluita

Vertaisverkko-hankkeen keskeinen ajatus on ollut, että nuoret eivät ole pelkästään palveluiden käyttäjiä, vaan aktiivisia niiden kehittäjiä. Nuorten kokemuksilla on arvoa ja niiden avulla voidaan rakentaa toimivampia palveluita seuraaville sukupolville.
Ryhmätapaamisten lisäksi nuoret pääsivät osallistumaan myös palveluiden kehittämiseen, kertomaan kokemuksistaan ammattilaisille sekä vaikuttamaan siihen, miten jälkihuoltoa tulevaisuudessa toteutetaan.

Juuri kehittämistyöstä tuli Tatulle yksi tärkeimmistä asioista.

”Minulle merkityksellisintä on ollut päästä kehittämään palveluita ja siirtymiä lastensuojelusta jälkihuoltoon. Omat kokemukseni olivat huonoja, enkä halua, että muut nuoret joutuvat kokemaan samaa.”

Tatu on ollut mukana keskustelemassa jälkihuollon ammattilaisten kanssa, kertonut kokemuksistaan valtakunnallisissa tilaisuuksissa ja osallistunut THL:n SOILA-hankkeen kehittäjänuorten toimintaan. Ryhmän kautta avautui myös uusia näkökulmia omaan tulevaisuuteen.

”En olisi aiemmin uskonut hakeutuvani nuorisotyön pariin. Nyt se tuntuu kaikkein omimmalta suunnalta.”

Nyt Tatu suunnittelee kokemusasiantuntijakoulutusta ja jatko-opintoja nuorisotyön kentällä.

”Aikaisemmin en halunnut puhua taustastani juuri kenellekään. Nyt olen ymmärtänyt, että omaa kokemusta voi käyttää myös voimavarana.”