Julkaistu 16.10.2026
Sami sai oman asunnon, mutta kodittomuuden tunne ei kadonnut
Eron jälkeen Sami nukkui äitinsä keittiön lattialla, tuttavan luona ja öisin Kampin ravintoloissa. Nyt hänellä on oma asunto. Samin tarina kertoo, miksi asunnon saaminen ei aina tarkoita, että elämä asettuu saman tien uomiinsa.
Sami on asunut koko ikänsä Vantaalla.
”En ole ihan varma, missä olen syntynyt, ehkä Malmilla”, hän toteaa. ”Jouduin siskon kanssa lastenkotiin pienenä. Äiti taisteli huoltajuudesta ja sai sen 2007”, Sami kertoo.
Lapsena Sami tykkäsi pelata eri lajeja.
”Muistan kun kolmosluokalla kaverin faija tuli pyytämään mua sen joukkueeseen. Ekassa pelissä vedin hattutempun. Sit se vaan lopulta jäi.”
Sami on aina tykännyt tehdä enemmän kuin lukea. Yhdeksännen luokan hän kävi joustavassa perusopetuksessa, jossa ollaan kaksi päivää viikossa töissä, loput koulussa.
”Maikka sanoi, että olin luokasta ainoa, jonka kanssa huumori lensi.”
Peruskoulun jälkeen Sami haki useita kertoja opiskelemaan eri aloja, mutta mikään ei kuitenkaan jäänyt pysyväksi valinnaksi.
Arki kodittomana oli levotonta
Sami asui tyttöystävänsä kanssa pari vuotta yhdessä. Kun he erosivat alkuvuodesta 2025, Sami jäi kodittomaksi.
”Se, ettei ollut omaa kotia, tuli vähän yllätyksenä. Että mitäs nyt. Olin aluksi äidillä. Nukuin hänen keittiössään tosi ohuella patjalla pari kuukautta. En päässyt ylös. Kesäkuussa sain vanhan työn takaisin. Masennus helpotti vähän”, Sami muistelee.
Sami tutustui uuteen naiseen, jonka luona hän vietti paljon aikaa. Hän kävi myös välillä töissä.
”Arki oli asunnottomana sellaista, että pyörin pelipaikoissa, missä pelataan paljon korttia. Vedin paljon päihteitä. Kun asuin väliaikaisesti sen naisen luona, se oli semmosta peruskotiarkea. Illalla oli viinaa ja kaikkea ja Netflix päällä. Aika meni nopeasti, yhtäkkiä olin ollut viisi kuukautta kodittomana hänen luonaan”, hän kertoo.
Loppuvuonna 2025 Sami lähti ulkomaille, ja kun hän palasi sieltä alkuvuodesta 2026, hän asui hetken taas äitinsä luona.
”Sitten äiti heitti mut pois, ja olin asunnottomana. Vietin yöt Kampin Mäkkärissä ja sellaisissa paikoissa. En hirveän tarkalleen muista”, hän muistelee.
Useimmiten Sami kuitenkin pääsi jonnekin sisälle yöksi, eikä hänen tarvinnut nukkua talvella ulkona.
”Sitten sain Katutasolta apua ja pääsin turvakotiin. Olin siellä pari viikkoa”, Sami sanoo.
Asunto ei tuonutkaan turvallisuuden tunnetta
Sami sai asunnon helmikuussa 2026.
”Kesti kolme viikkoa saada ekat huonekalut. Nyt lokakuussa, mulla ei edelleenkään ole kattolamppuja. Se kertoo paljon mun tilanteesta”, hän sanoo.
Hetken aikaa näytti siltä, että asiat asettautuisivat asunnon myötä uomiinsa.
”Sit tuet muuttui, eikä ne maksaneet enää mun vuokran loppuosaa. Meinasin tokan kuukauden aikana saada häädön, mutta sossu maksoi sen sitten.”
Samilla on nytkin häätöuhka ja laskuja maksamatta.
”En ole asettautunut vieläkään. Kun menee omaan kotiin, niin sen pitäisi tuntua turvalliselta, mutta mulla ei vieläkään ole ollut sellaista”, hän sanoo.
Sami on tyytyväinen, että osasi hakea apua itse
”Huomaan, että kun on ollut asunnottomana, niin helposti jää elämään siihen, ettei ole tasapainoa”, Sami kuvailee.
Hän on koittanut hakea tasapainoa käymällä palveluissa.
”Katutasossa vaihdan kuulumisia työntekijöiden kanssa. Kaikkeen olen saanut apua. Jos on ollut tosi kova hätä, pyytänyt ruokaa, niin sitä on saanut. Katutaso nopeutti asunnon saamista tekemällä huoli-ilmoituksen. Olin tehnyt vuosi aiemmin asuntohakemuksen, mutta meni vuosi, että muhun otettiin yhteyttä.”
Aluksi mulla kävi silleen, että asumistuki ei mennyt suoraan vuokranantajalle. Pitäisi olla niin, että se menisi suoraan, jotta tulisi vuokra maksettua.
Kun Samilta kysyy, miten asunnottomien asemaa Suomessa pitäisi helpottaa, hänen ei tarvitse kauaa miettiä.
”Aluksi mulla kävi silleen, että asumistuki ei mennyt suoraan vuokranantajalle. Pitäisi olla niin, että se menisi suoraan, jotta tulisi vuokra maksettua. Sitten pitäisi katsoa, että laskut tulee maksettua. Pieniä asioita.”
Vaikka kaikkia huonekaluja ei olekaan vielä hankittu, on Samilla nyt kolme kahvikonetta.
”Kuvittele!”
Yhdessä vaiheessa lainassa oli myös yli tuhannen euron arvoinen kaiutin ja Playstation 5. Televisio on oma. Lamput puuttuvat, mutta raksavalo toimii valaisimena, kunnes ne saa hankittua.
Asunnottomuutta Sami ei toivoisi kenellekään. Silloin altistuu helpommin muillekin haitallisille asioille, ja tuntuu siltä, ettei millään ole mitään väliä. ”Olen tyytyväinen, että osasin hakea apua itse.”
Teksti ja kuva: Laura Luoto
