Diakonissalaitoksen asiantuntijalausunto valtionvarainvaliokunnalle

Diakonissalaitos on lähes 160-vuotias yleishyödyllinen säätiökonserni, joka auttaa ihmisiä vaikeissa elämäntilanteissa, kehittää ratkaisuja yhteiskunnallisiin ongelmiin ja tuottaa sosiaali- ja terveyspalveluja. Konserniin kuuluvat Diakonissalaitoksen yleishyödyllinen toiminta ja yhteiskunnallinen yritys Rinnekodit. Työssämme yhdistyvät ihmisten kohtaaminen, palvelujärjestelmän käytännön tuntemus ja yhteiskunnallinen vaikuttaminen. 

Diakonissalaitos kiittää mahdollisuudesta antaa asiantuntijalausunto vuoden 2027 valtion talousarvioesityksestä. 

STEA-avustusten vähentyessä ratkaisevaa on rahoituksen kohdentaminen ja säästöjen vaikutusten hallinta 

Diakonissalaitos tunnistaa julkisen talouden sopeuttamistarpeen ja pitää perusteltuna myös järjestötoiminnan vaikuttavuuden arviointia, yhteistyön vahvistamista ja toimintatapojen uudistamista. 

Vuoden 2027 talousarvioesityksessä sosiaali- ja terveysjärjestöjen avustuksiin osoitetaan noin 190 miljoonaa euroa, mikä on noin 84 miljoonaa euroa vähemmän kuin vuonna 2026. Muutos on huomattava, ja sen vaikutukset ulottuvat järjestöjen toimintaedellytyksiä laajemmalle. 

Rahoituksen vähentyessä keskeistä on, miten avustukset kohdennetaan ja miten säästöjen vaikutukset ihmisiin, palvelujärjestelmään ja julkiseen talouteen hallitaan. Yksittäisen talousarviomomentin säästö ei välttämättä merkitse vastaavaa säästöä julkiselle taloudelle kokonaisuutena. 

Sosiaali- ja terveysjärjestöjen avustuksia vähennetään tilanteessa, jossa hyvinvointialueet ja kunnat sopeuttavat palvelujaan ja sosiaaliturvaan on jo tehty merkittäviä muutoksia. Näiden päätösten seuraukset voivat kasautua samoille ihmisille. Erityisen suuri riski koskee ihmisiä, joilla on samanaikaisesti päihdeongelmia, mielenterveyden vaikeuksia, toimeentulon epävarmuutta tai vaikeuksia päästä tarvitsemiinsa palveluihin. 

Järjestölähtöisen tuen vähentyminen ei poista avun tarvetta. Pahimmillaan se voi tarkoittaa ongelmien syvenemistä, hoitoon pääsyn viivästymistä ja raskaampien palvelujen tarpeen kasvua. Näiden vaikutusten mittakaava riippuu siitä, mitä toimintaa vähennetään, miten julkiset palvelut toimivat ja millaista muuta tukea ihmisille on tarjolla. 

Diakonissalaitos esittää, että valtiovarainvaliokunta kiinnittää talousarvion käsittelyssä erityistä huomiota avustusten vaikuttavuusperusteiseen kohdentamiseen, säästöjen yhteisvaikutusten arviointiin, toiminnan jatkuvuuteen sekä vaikutusten seurantaan. 

Avustusten kohdentamisessa tulee painottaa toimintaa, jonka on osoitettu tavoittavan vaikeimmassa asemassa olevia ihmisiä, ehkäisevän vakavia päihdehaittoja ja tukevan nuoria, joiden ongelmat ovat kasautuneet. Vaikuttavuutta tulee arvioida myös pidemmällä aikavälillä ja suhteessa toiminnan kohderyhmän tarpeisiin. 

Sosiaali- ja terveysministeriön tulee yhteistyössä muiden toimivaltaisten viranomaisten kanssa arvioida järjestöavustusten vähennysten yhteisvaikutuksia suhteessa hyvinvointialueiden ja kuntien palvelumuutoksiin sekä sosiaaliturvan muutoksiin. Arvioinnin tulee ohjata myös avustusten kohdentamista. 

Merkittävien avustusmuutosten valmistelussa tulee tunnistaa niiden vaikutukset alueelliseen palvelukokonaisuuteen. Erityisesti päihdetyössä ja nuorten palveluissa on arvioitava, miten pitkäjänteiset tukisuhteet ja ihmisten mahdollisuudet päästä tarvitsemiinsa palveluihin turvataan. 

Avustusmuutosten vaikutuksia tulee seurata järjestelmällisesti hyödyntämällä tutkimus- ja vaikuttavuustietoa sekä niiden ihmisten kokemuksia, joihin muutokset kohdistuvat. Seurannan tulokset tulee ottaa huomioon tulevien rahoituspäätösten valmistelussa. 

STEA-avustusten vuoden 2027 myöntämisperusteissa korostetaan kohtaavaa toimintaa, todennettua tarvetta ja tuloksellisuutta. Diakonissalaitos pitää näitä oikeansuuntaisina lähtökohtina. Niiden soveltamisessa on kuitenkin tunnistettava, että kaikkein vaikeimmassa asemassa olevien ihmisten kanssa tehtävän työn vaikutukset syntyvät usein hitaasti eikä niitä voida arvioida pelkästään suoritteiden tai nopeasti saavutettavien tulosten perusteella. 

Rahoituksen kohdentamisessa on perusteltua tarkastella myös järjestöjen yhteistyötä, päällekkäisiä toimintoja ja mahdollisuuksia uudistaa rakenteita. Tavoitteena tulee olla mahdollisimman suuri yhteiskunnallinen vaikuttavuus, ei olemassa olevien toimintamuotojen säilyttäminen sellaisinaan. 

Ihmisarvobarometri: suomalaiset odottavat yhteiskunnalta vastuunkantoa 

Diakonissalaitoksen Ihmisarvobarometri 2026 osoittaa, että suomalaisten käsityksissä on huomattava ero sen välillä, miten ihmisarvon pitäisi yhteiskunnassa toteutua ja miten sen arvioidaan nykyisin toteutuvan. 

Heikossa asemassa olevien ihmisten turvaverkkojen riittävyys saa nykytilan arvioksi 3,13 ja tavoitetilan arvioksi 5,28 asteikolla 1–7. Vielä suurempi ero liittyy näiden ihmisten äänen kuulumiseen yhteiskunnallisessa päätöksenteossa: nykytilan arvo on 2,75 ja tavoitetilan 5,32. 

Barometrin mukaan suomalaiset odottavat valtion kantavan laajaa vastuuta huono-osaisimmista ihmisistä, vaikka näkemykset vastuun laajuudesta ja kohdentumisesta vaihtelevat. 

Kansalaiset siis odottavat yhteiskunnalta vastuunkantoa, mutta arvioivat heikossa asemassa olevien ihmisten turvaverkot riittämättömiksi ja heidän vaikutusmahdollisuutensa vähäisiksi. 

Barometri kuvaa kansalaisten näkemyksiä, ei STEA-leikkausten vaikutuksia. Tulokset kuitenkin vahvistavat tarvetta arvioida rahoituspäätöksiä niiden ihmisten näkökulmasta, joiden mahdollisuudet saada apua ja vaikuttaa omaan tilanteeseensa ovat jo ennestään heikot. 

Säästöjen vaikutusten arviointiin tulee siksi sisällyttää myös ihmisten kokemustieto. Tämä on erityisen tärkeää silloin, kun päätökset koskevat toimintaa, joka tavoittaa julkisten palvelujen ulkopuolelle jääneitä ihmisiä. 

Päihdetyö: palvelukontakti ei vielä tarkoita, että ihminen saa tarvitsemansa avun 

Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen mukaan huumemyrkytyskuolemien määrä on Suomessa lähes kolminkertaistunut 2000-luvun aikana. Tilastokeskuksen mukaan vuonna 2024 huumausaineisiin kuoli 247 ihmistä, joista 40 oli alle 25-vuotiaita. Tämä tarkoittaa keskimäärin lähes viittä huumekuolemaa viikossa. 

Huumekuolemien suuri määrä on vakava kansanterveydellinen ja yhteiskunnallinen ongelma, jonka ratkaiseminen edellyttää pitkäjänteistä, vaikuttavaa päihdetyötä sekä toimivia hoito- ja palveluketjuja. 

Onnettomuustutkintakeskuksen vuonna 2024 julkaisema nuorten tapaturmaisia huumekuolemia koskeva teematutkinta toi esiin vakavia puutteita palvelujärjestelmässä. Monilla huumeisiin kuolleilla nuorilla oli ollut kontakteja sosiaali- ja terveyspalveluihin ennen kuolemaansa, mutta palvelut eivät olleet kyenneet riittävästi vastaamaan heidän tarpeisiinsa. 

Tutkinnassa tunnistettiin erityisesti ongelmia päihde- ja mielenterveyspalvelujen yhteensovittamisessa, oikea-aikaisen avun saamisessa ja palveluihin kiinnittymisessä. 

Huumekuolemien ehkäisyssä ratkaisevaa ei siis ole pelkästään palvelujen olemassaolo tai asiakaskontaktien määrä. Ratkaisevaa on, johtaako kohtaaminen oikea-aikaiseen apuun, toimivaan hoitoon ja jatkuvaan tukeen. 

Tämä havainto on keskeinen myös järjestörahoituksen kohdentamisen kannalta. 

Diakonissalaitoksen alle 25-vuotiaille suunnattu Katutaso-toiminta tavoittaa etsivällä ja jalkautuvalla päihdetyöllä nuoria, joiden elämäntilanteeseen kasautuu usein useita ongelmia. Päihteiden käytön rinnalla voi olla mielenterveyden vaikeuksia, asunnottomuutta, toimeentulo-ongelmia sekä heikko kiinnittyminen koulutukseen, työhön ja palveluihin. 

Palvelujen saavutettavuutta voivat vaikeuttaa myös hyvin konkreettiset asiat. Henkilöllisyysasiakirjojen, pankkitunnusten tai toimivan puhelimen puuttuminen voi estää asiointia. Nuorella ei välttämättä ole voimavaroja hakeutua palveluun tai ylläpitää hoitosuhdetta, vaikka hän tunnistaisi avun tarpeensa. 

Diakonissalaitoksen Tukialus-hankkeen kokemuksia koonneessa selvityksessä (Mäki 2024) korostuvat luottamuksen rakentaminen, perustarpeisiin vastaaminen ja pitkäjänteinen tuki palveluihin pääsemiseksi ja niissä pysymiseksi. 

Järjestölähtöisen työn erityinen merkitys liittyy juuri tähän: ihmisiä voidaan tavoittaa heidän omissa ympäristöissään, luoda yhteys palvelujärjestelmään ja tukea avun vastaanottamista myös silloin, kun elämäntilanne on vaikea ja toimintakyky heikentynyt. 

Etsivä ja jalkautuva työ sekä matalan kynnyksen kohtaamispaikat voivat tarjota tietoa päihteiden käyttöön liittyvistä riskeistä, vähentää välittömiä haittoja ja rakentaa yhteyttä hoitoon. Tällaisen toiminnan vaikuttavuutta ei tule arvioida ainoastaan sen perusteella, kuinka moni ihminen siirtyy välittömästi hoitoon. Merkitystä on myös sillä, pystytäänkö vakavia haittoja ehkäisemään ja ylläpitämään yhteyttä ihmisiin, jotka muuten saattaisivat jäädä kokonaan tuen ulkopuolelle. 

Asunnottomuus liittyy tähän kokonaisuuteen olennaisesti. Päihdeongelmat lisäävät asunnottomuuden riskiä, mutta samalla ilman vakaita asumisratkaisuja hoitoon hakeutuminen, hoitoon sitoutuminen ja palveluihin kiinnittyminen vaikeutuvat. Yksiköiden palvelujen piirissä olevat asiakkaat ovat entistä huonokuntoisempia ja heidän ongelmansa syvenevät sekä monimutkaistuvat. Taloudellisista syistä johtuva asunnottomuus on kasvussa sosiaaliturvan leikkausten, inflaation aiheuttaman vuokranmaksukyvyn heikentymisen ja kohtuuhintaisten asuntojen puutteen myötä. Maksuhäiriöiden ja vuokravelkojen lisääntyminen sekä niistä seuranneet häädöt pahentavat tilannetta. 

Diakonissalaitoksen ja Rinnekotien asunnottomuustyön kokemus osoittaa, että asumista, päihdehoitoa ja muuta sosiaalista tukea on tarkasteltava toisiinsa liittyvinä kokonaisuuksina. Asunto ensin -periaatteen mukainen työ tarjoaa tähän vakiintuneen toimintamallin. 

Diakonissalaitos katsoo, että STEA-avustusten kohdentamisessa tulee kiinnittää erityistä huomiota tutkimus- ja vaikuttavuustietoon perustuvaan haittoja vähentävään toimintaan, etsivään ja jalkautuvaan työhön sekä ihmisten hoitoon ja muihin palveluihin kiinnittymistä vahvistavaan tukeen. 

Näiden toimintamuotojen merkitystä tulee arvioida suhteessa alueen julkisiin päihde- ja mielenterveyspalveluihin. Rahoituksen vähentymisen vaikutukset voivat olla erityisen merkittäviä alueilla, joilla muuta matalan kynnyksen tukea on vähän tai joilla palvelujen saavutettavuus on jo heikentynyt. 

Huumekuolemien ehkäisyn näkökulmasta on olennaista arvioida, mitkä toiminnot auttavat tavoittamaan suurimmassa kuolemanvaarassa olevia ihmisiä ja saamaan heidät vaikuttavan avun piiriin. Tämä tulee ottaa huomioon avustusten kohdentamisessa ja merkittävien rahoitusmuutosten vaikutusten arvioinnissa. 

Samalla on varmistettava, että järjestölähtöinen toiminta täydentää julkisia palveluja ja että vastuut hoidon järjestämisestä sekä palveluketjujen toimivuudesta ovat selkeät. 

Nuorten palvelut: vaikuttavuutta on arvioitava myös ennen työllistymistä tai koulutukseen siirtymistä 

Nuorten vaikeudet kiinnittyä koulutukseen, työhön ja palveluihin liittyvät usein useisiin samanaikaisiin ongelmiin. Mielenterveyden vaikeudet, yksinäisyys, toimeentulon epävarmuus, päihteiden käyttö ja heikentynyt toimintakyky voivat muodostaa kokonaisuuden, johon yksittäinen palvelu tai lyhytkestoinen toimenpide ei riitä. 

Erityisesti pitkään työn ja koulutuksen ulkopuolella olleiden nuorten kohdalla eteneminen edellyttää usein ensin arjenhallinnan, toimintakyvyn, luottamuksen ja sosiaalisten suhteiden vahvistamista. 

Diakonissalaitoksen vuonna 2026 julkaistu Kenen käsissä nuorten tulevaisuus on? -raportti kokoaa sadan osallistujan, pääosin nuorten, näkemyksiä tulevaisuuden mahdollisuuksista ja niiden esteistä. Raportissa korostuvat riittävän toimeentulon, turvallisten yhteisöjen, saavutettavien palvelujen sekä koulutus- ja työmahdollisuuksien merkitys. 

Nuorten tulevaisuudenusko rakentuu sekä omista voimavaroista että yhteiskunnan kyvystä tarjota mahdollisuuksia myös niille, joiden lähtökohdat ovat vaikeat. 

Diakonissalaitoksen Vamos-nuortenpalvelu on vuodesta 2008 lähtien tukenut työn ja koulutuksen ulkopuolella olevia nuoria ja nuoria aikuisia. Vamos yhdistää intensiivistä yksilö- ja ryhmävalmennusta, etsivää työtä ja nuoren muun palveluverkoston kanssa tehtävää yhteistyötä. 

Vuonna 2025 Vamos-toimintaan osallistui 3 791 nuorta, joista 2 390 oli intensiivisessä yksilö- tai ryhmävalmennuksessa. Valmennuksen päätti vuoden aikana 1 274 nuorta, joista 43 prosenttia eteni työ- tai koulutuspoluille. 

Itlan vaikuttavuustutkimukseen perustuvan laskentamallin mukaan Vamoksen vuoden 2025 valmennuksen päättäneiden nuorten työ- ja koulutuspoluille siirtymisestä arvioidaan syntyvän noin 16,1 miljoonan euron yhteiskunnallinen hyöty kymmenen vuoden aikana. Kun toiminnan kustannukset huomioidaan, mallin mukainen ennakoitu kustannusvaikutus on noin 7,1 miljoonaa euroa. 

Kyse on mallinnetusta pitkän aikavälin vaikutusarviosta, ei jo toteutuneesta julkisen talouden säästöstä. Laskelma kuitenkin havainnollistaa, miksi nuorten tukitoiminnan kustannuksia ja hyötyjä on perusteltua arvioida yhtä talousarviovuotta pidemmällä aikavälillä. 

Nuorten palvelujen vaikuttavuutta ei voida arvioida yksinomaan välittömien työllistymis- ja koulutussiirtymien perusteella. Monelle nuorelle toimintakyvyn vahvistuminen, sosiaalisten suhteiden rakentuminen tai palveluihin kiinnittyminen on välttämätön askel kohti koulutusta ja työelämää. 

Jos rahoituksen kohdentamisessa painotetaan liiaksi nopeasti saavutettavia tuloksia, vaarana on, että tuki kohdistuu ensisijaisesti niihin nuoriin, joiden tilanteen kohentuminen on helpointa. Tämä voisi heikentää kaikkein vaikeimmassa asemassa olevien nuorten mahdollisuuksia saada apua. 

Järjestölähtöisen nuorten työn lisäarvo on mahdollisuus tarjota pitkäjänteistä, kokonaisvaltaista tukea ja vahvistaa yhteistyötä eri palvelujen välillä. Tämä ei korvaa julkisen vallan lakisääteisiä tehtäviä, mutta voi merkittävästi parantaa palvelujen saavutettavuutta ja vaikuttavuutta. 

Diakonissalaitos esittää, että nuorten palveluihin kohdistuvien avustusten arvioinnissa painotetaan tutkimus- ja vaikuttavuustiedon perusteella tuloksellisia toimintamuotoja, jotka tavoittavat erityisesti pitkään työn ja koulutuksen ulkopuolella olleita nuoria sekä niitä, joiden elämäntilanteeseen kasautuu useita ongelmia. 

Arvioinnissa on huomioitava koulutus- ja työelämäsiirtymien lisäksi toimintakyvyn, hyvinvoinnin ja osallisuuden vahvistuminen. 

Rahoitusmuutosten yhteydessä on lisäksi arvioitava, miten nuorten pitkäjänteiset tukisuhteet ja yhteys julkisiin palveluihin turvataan. Erityistä huomiota on kiinnitettävä nuoriin, joilla päihteiden käyttö, mielenterveyden vaikeudet ja koulutuksen tai työn ulkopuolelle jääminen liittyvät toisiinsa. 

Rahoituksen vaikuttava kohdentaminen edellyttää, että myös hitaasti syntyvät mutta pitkäkestoiset hyödyt tunnistetaan. 

Lopuksi: säästöjen onnistumista on arvioitava koko palvelujärjestelmän näkökulmasta 

STEA-avustusten huomattava vähentyminen edellyttää järjestöiltä toimintatapojen uudistamista, yhteistyön vahvistamista ja toiminnan vaikuttavuuden entistä parempaa osoittamista. 

Samalla julkisen vallan on arvioitava, mitä rahoituksen vähentyminen merkitsee ihmisille ja koko palvelujärjestelmän toimivuudelle. Erityisesti päihdetyössä ja nuorten palveluissa toiminnan vaikutukset ulottuvat yksittäistä palvelua tai rahoituspäätöstä laajemmalle. 

Diakonissalaitos pitää tärkeänä, että valtiovarainvaliokunta korostaa talousarvion käsittelyssä vaikuttavuusperusteista avustusten kohdentamista, samanaikaisten säästötoimien yhteisvaikutusten arviointia sekä toimivien tukisuhteiden ja palveluketjujen jatkuvuuden turvaamista. 

Rahoituksen vähentäminen ei poista ihmisten tuen tarvetta. Säästöjen onnistumista on siksi arvioitava paitsi avustusmenojen vähenemisen myös niiden pidemmän aikavälin yhteiskunnallisten vaikutusten perusteella. Jos järjestölähtöisen tuen heikentyminen lisää vakavia päihdehaittoja, vaikeuttaa nuorten kiinnittymistä koulutukseen ja työhön tai kasvattaa raskaampien palvelujen tarvetta, säästöt voivat osoittautua koko julkisen talouden näkökulmasta kalliiksi. 

Lähteet 

Diakonissalaitos (2026). Ihmisarvobarometri 2026. Osa 1: Hyvää yhteiskuntaa etsimässä. https://www.diakonissalaitos.fi/hankkeet/tutkimukset-ja-julkaisut/ 

Diakonissalaitos (2026). Vamoksen vuosi 2025. https://www.diakonissalaitos.fi/wp-content/uploads/sites/7/2026/03/Diakonissalaitos-Vamoksen-vuosi-2025.pdf 

Diakonissalaitos (2026). Vaikuttavuus Vamoksessa. https://www.diakonissalaitos.fi/vamos/vaikuttavuus/ 

Kaukonen Lindholm, R. & Lehto, M. (2026). Kenen käsissä nuorten tulevaisuus on? Haavoittuvassa asemassa olevien ihmisten näkemyksiä tulevaisuudesta. Diakonissalaitos. https://www.diakonissalaitos.fi/hankkeet/tutkimukset-ja-julkaisut/ 

Mäki, J. (2024). Inhimillisiä tuulahduksia kaduilla eletyssä marginaalissa: Tukialus-hankkeen työntekijöiden kuvauksia kohtaavan ja jalkautuvan päihdetyön vaikutuksista vuosina 2019–2023. Helsingin Diakonissalaitoksen säätiö sr. 

Onnettomuustutkintakeskus (2024). Nuorten tapaturmaiset huumekuolemat vuonna 2023. Tutkintaselostus T2023-S1. 

Sosiaali- ja terveysjärjestöjen avustuskeskus STEA (2026). STEA-avustusten myöntämisen kriteerit tiukkenevat 2027. Tiedote 15.6.2026. https://www.stea.fi/stea-avustusten-myontamisen-kriteerit-tiukkenevat-2027/ 

Terveyden ja hyvinvoinnin laitos (2026). Myrkytyskuolemat ja huumelöydökset vainajissa 2025. Tilastoraportti 29/2026. 

Tilastokeskus (2025). Huumekuolemat vähenivät vuonna 2024 – paluu vuoden 2022 tasolle. https://stat.fi/fi/julkaisu/cme9ikd054sxb07vyyw9qyfyk 

Valtioneuvosto (2026). Hallituksen esitys eduskunnalle valtion talousarvioksi vuodelle 2027, HE 175/2026 vp, momentti 33.90.50. https://www.eduskunta.fi/pdf/HE+175/2026