Julkaistu 17.11.2026
Diakonissalaitoksen asiantuntijalausunto sosiaali- ja terveysvaliokunnalle sosiaalihuoltolain muuttamisesta
Asia: HE 180/2026 vp Hallituksen esitys eduskunnalle laiksi sosiaalihuoltolain muuttamisesta ja siihen liittyviksi laeiksi

Diakonissalaitos kiittää sosiaali- ja terveysvaliokuntaa mahdollisuudesta antaa valiokunnalle lausuntonsa hallituksen esityksestä HE 180/2026 vp. Esitämme jäljempänä näkemyksemme niistä esityksen kohdista, joita olisi mielestämme vielä tarpeen täydentää eduskuntakäsittelyn aikana.
Lausuntomme on tiivistetty teemoittain ja siinä on huomioitu aiempi lausuntopalautteemme aihekokonaisuuteen liittyviä lakiesityksiä ja palveluvalikoiman periaatteita koskien. Kunkin teeman lopussa on konkreettiset muutosehdotukset pykälien tasolla.
Diakonissalaitoksesta lyhyesti
Helsingin Diakonissalaitoksen säätiö sr (Diakonissalaitos) toimii rohkeasti ihmisarvon puolesta yhteiskuntaa uudistaen. Olemme jo lähes 160 vuoden ajan pyrkineet etsimään ja toteuttamaan innovatiivisia ratkaisuja yksilöiden arjen ja yhteiskunnan haasteisiin. Diakonissalaitos toimii tiiviissä yhteistyössä yhteiskunnallisen yrityksensä Rinnekodit Oy:n kanssa. Konserni tarjoaa vastuullisen työympäristön yli 3 600 ammattilaiselle. Yleishyödyllisessä toiminnassamme kohtaamisia oli vuonna 2025 yli 134 000. Esimerkkinä yleishyödyllisestä toiminnastamme on Vamos-nuortenpalvelu, jonka toimintaan osallistui vuonna 2025 yhteensä 3 791 nuorta. Vamos-valmennuksen päättäneistä 43 prosenttia siirtyi työ- tai koulutuspolulle.
Yleiset huomiot
Diakonissalaitos on lausunut sosiaalihuollon palvelu-uudistuksesta useaan otteeseen. Olemme lausuneet esitysluonnoksesta lausuntokierroksella sekä erikseen muun muassa elimellisesti lakiesitykseen liittyvistä uudistuksista, kuten palveluvalikoiman periaatteista sekä lastensuojelulain uudistuksista. Lisäksi annoimme valiokunnalle 12.5.2026 asiantuntijalausunnon julkisen talouden suunnitelmasta vuosille 2027–2030 (VNS 3/2026 vp). Pidämme edelleen hyvänä uudistuksen peruslinjaa, joka vahvistaa sosiaalityön ja sosiaaliohjauksen roolia sekä asiakaslähtöistä ja tarveperusteista harkintaa.
On myönteistä, että esitystä on lausuntokierroksen jälkeen täydennetty useissa kohdissa, joihin aiemmissa lausunnoissamme kiinnitimme huomiota:
- Työtoiminnan hankkimista yritykseltä koskeva tulkinnanvarainen kielto on poistettu (17 §).
- Erityistä tukea tarvitsevan asiakkaan määritelmää on laajennettu (5 a §). Sosiaalisen toimintakyvyn rajoitteiden huomioiminen on erittäin kannatettavaa, kuten myös määritelmän täsmentäminen kattamaan palveluiden saamisen ja käyttämisen vaarantumisen ilman erityistä tukea. Erityisen tuen tarpeen, kuten sosiaalisen toimintakyvyn ja päihteiden ongelmakäytön osalta erityistä huomiota tulisi kiinnittää neuvonnan ja ohjauksen, edun arvioinnin ja toteutumisen, erityisten toiveiden ja tarpeiden sekä hyvinvoinnin ja seurannan edistämisen lisäksi erityisen tuen tarpeessa olevien aktiiviseen tavoittelemiseen.
- Erityistä tukea tarvitsevalle asiakkaalle laaditaan aina asiakassuunnitelma ja nimetään omatyöntekijä (39 ja 42 §). On kannatettavaa, että omatyöntekijän tehtäviä täsmennetään aiempaa selkeämmin korostamaan kokonaisuuksien suunnittelua ja arviointia sekä asiakkaan osallisuuden edistämistä ja etujen toteutumista. On tärkeä varmistaa, että omatyöntekijän nimeämiseen vaadittavan tarpeellisuuden määrittely toteutuu riittävän matalalla kynnyksellä.
- Sosiaalityöstä ja sosiaaliohjauksesta saa pyynnöstä valituskelpoisen päätöksen (44 a §).
- Lapsiperheiden tuki on määritelty maksuttomaksi.
- Esitykseen on lisätty yhteisvaikutusten arviointi ja kansallisen toimeenpanon tuen kuvaus.
On kuitenkin huomionarvoista, että useat esityksessä ja aiemmissa lausunnoissamme tunnistetut riskit huomioidaan vain perusteluissa ja ne jäävät toimeenpanon tuen tai myöhemmän seurannan varaan. Lakitekstiin niitä ei sellaisenaan ole kirjattu. Näitä riskejä ovat oikeusturvan heikkeneminen, lastensuojelun rajapinta, asiakasmaksujen kasautuminen ja kustannusten siirtyminen raskaampiin palveluihin. Tiukassakin taloustilanteessa sopeutustoimet on toteutettava niin, etteivät niiden vaikutukset kasaudu ihmisryhmille, joilla on vähiten mahdollisuuksia vaikuttaa omaan tilanteeseensa. Diakonissalaitos kiinnittää huomiota haavoittuvassa asemassa oleviin ihmisiin, joilla on samanaikaisesti useita tuen tarpeita ja vaikeuksia hakeutua palveluihin tai pysyä niiden piirissä, esimerkiksi lastensuojelun asiakkaisiin sekä koulutuksen ja työn ulkopuolella oleviin nuoriin (NEET-nuoret). Uudistusta on arvioitava myös niiden ihmisten näkökulmasta, jotka tarvitsevat aktiivista tavoittamista, luottamuksen rakentamista ja pitkäkestoista yksilöllistä tukea.
Esitämme seuraavia täsmällisiä muutoksia.
Teema 1: Asiakkaan oikeusturva ja päätöksenteko
Päätös sosiaalityöstä ja sosiaaliohjauksesta annettaisiin vain asiakkaan pyynnöstä. Tämä on parannus luonnokseen nähden, mutta oikeusturva toteutuisi käytännössä vain niille, jotka osaavat ja jaksavat pyytää päätöstä.
Kohtaamme palveluissamme paljon ihmisiä, joiden kyky hakea apua oma-aloitteisesti on heikentynyt. Esityksen omassa vaikutusarviossa tunnistetaan sama ryhmä. Asiakassuunnitelman tarkistamiseen liittyy edelleen tulkinnanvaraisuutta: laista ei käy ilmi, kenen aloitteesta ja milloin suunnitelma tarkistetaan. Haavoittuvassa asemassa olevien ihmisten kohdalla oikeusturvan
toteutuminen edellyttää myös sitä, että kasautuneet tuen tarpeet tunnistetaan silloinkin, kun henkilö ei itse osaa niitä sanoittaa. Sosiaalihuollon ja työvoimapalvelujen välille ei saa syntyä tilannetta, jossa esimerkiksi nuorta ohjataan palvelusta toiseen ilman nimettyä vastuuta tuen kokonaisuudesta. Pelkkä eteenpäin ohjaaminen ei riitä, jos henkilö tarvitsee apua myös seuraavaan palveluun pääsemiseen ja siihen kiinnittymiseen.
Toimenpide-ehdotukset
- 44 a §: Hyvinvointialue velvoitetaan kertomaan asiakkaalle ymmärrettävästi oikeudesta saada kirjallinen, valituskelpoinen päätös. Erityistä tukea tarvitsevalle asiakkaalle päätös annetaan ilman pyyntöä, kun haettua tukea ei anneta tai se annetaan haettua suppeampana.
- 39 § 2 mom.: Asiakassuunnitelma tarkistetaan myös asiakkaan tai laillisen edustajan pyynnöstä ja aina, kun tuen tarve olennaisesti muuttuu. Tarkistaminen tehdään yhdessä asiakkaan ja tarvittaessa hänen laillisen edustajansa kanssa.
- 42 § 2 mom.: Jos omatyöntekijää ei nimetä, säädetään, kuka vastaa tuen riittävyyden seurannasta, palvelukokonaisuuden yhteensovittamisesta ja tuen jatkuvuudesta. Asiakkaalla on oikeus pyytää omatyöntekijän nimeämistä.
Lausuntotiivistelmä
Asiakkaan oikeusturva ei saa riippua yksinomaan asiakkaan kyvystä pyytää päätöstä. Ehdotamme selkeää tiedonantovelvoitetta, kirjallista päätöstä ilman pyyntöä erityistä tukea tarvitseville, kun haettua tukea ei anneta tai se annetaan haettua suppeampana, sekä täsmällisempiä säännöksiä asiakassuunnitelman tarkistamisesta ratkaisuiksi, joilla voidaan tukea erityisesti niitä henkilöitä, joiden lähtökohdat ovat palveluverkossa kaikkein heikoimpia. Lisäksi vastuu palvelukokonaisuuden yhteensovittamisesta ja tuen jatkuvuudesta on määriteltävä myös silloin, kun asiakkaalle ei nimetä omatyöntekijää. Asiakkaalla tulee olla oikeus pyytää omatyöntekijän nimeämistä.
Teema 2: Erityistä tukea tarvitsevat lapset
Esityksestä on poistettu erityistä tukea tarvitsevan lapsen sosiaalityöntekijän asiakasmitoitus (47 lasta). Kannatimme mitoitusta lausuntokierroksella, kunhan poikkeussäännöstä täsmennetään ja siirtymäaika on riittävä.
Esityksen mukaan lastensuojelun asiakkuus alkaisi jatkossa myöhemmin ja yhä useampi lapsi siirtyisi sosiaalihuoltolain mukaisiin palveluihin. Nämä lapset jäisivät lastensuojelulain 13 b §:n mitoituksen ulkopuolelle. Tämä tunnistetaan riskiksi lapsen edun ja osallisuuden kannalta myös esityksessä. Kuten lastensuojelua koskevissa lausunnoissamme olemme todenneet, vammaiset lapset ovat tässä rajapinnassa erityisessä riskissä jäädä väliinputoajiksi.
Sosiaalihuoltolain uudistuksia ei voida tarkastella erillään lastensuojelulain uudistuksesta. Sosiaalihuoltolain uudistuksen tavoitteena on vahvistaa varhaista tukea, mutta jos aikaisempaa vaativampaa lastensuojelun avohuollon asiakaskuntaa siirtyy sosiaalihuoltolain piiriin ilman vastaavaa lisäresursointia, sosiaalihuollon työ voi käytännössä painottua entistä vaativampiin ja korjaavampiin tilanteisiin. Samaa aikaa esityksessä on tunnistettu, että erityistä tukea tarvitsevien lasten oletetaan olevan jatkossa vaativampaa tukea tarvitsevia. Erityistä tukea tarvitsevan lapsen tilanteen tunnistaminen, lapsen kuuleminen ja luottamuksen rakentaminen vaativat aikaa ja pysyvyyttä. Jos asiakasmäärät kasvavat samalla kun lasten tilanteet muuttuvat vaativammiksi, työ uhkaa muuttua nopeasti reagoivaksi ja korjaavaksi. Tällöin kaikkein varhaisempaan tukeen jää vähemmän aikaa ja resursseja ja samalla yksi työn keskeisistä vaikuttavuustekijöistä, luottamuksellinen ja jatkuva työskentelysuhde, heikkenee. Inhimillisesti ja taloudellisesti riski on suuri.
Esityksestä on lisäksi poistettu omatyöntekijän sosiaalityöntekijän pätevyysvaatimus. Työparityöskentely on kannatettavaa, mutta erityistä tukea tarvitsevan lapsen kohdalla sosiaalityöntekijän vastuu ei saa muuttua etäiseksi konsultaatio- tai työparivastuuksi. Lapsen omatyöntekijän tulee edelleen olla lähtökohtaisesti sosiaalityöntekijä. Lapsella on oltava mahdollisuus henkilökohtaiseen työskentelyyn sosiaalityöntekijän kanssa, ja vastuun lapsen tuen kokonaisuudesta on oltava selkeä.
Yksityiskohtaisen palvelusääntelyn keventäminen voi mahdollistaa nykyistä tarkoituksenmukaisempia ja yksilöllisempiä palveluja. Samalla asiakasmitoituksen poistaminen ja palvelujen sisältöä koskevan sääntelyn väljentäminen voivat kasvattaa alueellisia eroja.
Joustavamman sääntelyn rinnalle tarvitaan valtakunnallisesti yhdenmukaiset tavoitteet ja vaikuttavuuden seuranta. Seurannassa on tarkasteltava asiakasmäärien lisäksi erityisen tuen tarpeen tunnistamista, palveluihin pääsyä ja viiveitä, tuen riittävyyttä ja intensiteettiä sekä siirtymiä lastensuojeluun.
Toimenpide-ehdotukset
- Sosiaalihuoltolakiin lisätään erityistä tukea tarvitsevan lapsen sosiaalityöntekijän enimmäisasiakasmäärä porrastetulla siirtymäajalla. Enimmäismäärän saa ylittää vain tilapäisesti ja yksilöidyin perustein. Kyse ei ole vain asiakasmäärästä vaan siitä, pystyykö sosiaalihuolto tosiasiallisesti tarjoamaan lapselle oikea-aikaista, riittävän intensiivistä ja suhdeperustaista tukea.
- Sosiaalihuoltolaissa säilytetään lähtökohtana, että erityistä tukea tarvitsevan lapsen omatyöntekijä on sosiaalityöntekijä. Lapsella tulee olla mahdollisuus henkilökohtaiseen työskentelyyn sosiaalityöntekijän kanssa, ja vastuun lapsen tuen kokonaisuudesta tulee olla selkeästi määritelty.
- Jos mitoitusta ei nyt palauteta, valiokunta edellyttää lausumalla, että asiakasmääriä seurataan ja mitoituksesta säädetään määräajassa seurannan perusteella. Seurannassa tarkastellaan asiakasmäärien lisäksi erityisen tuen tarpeen tunnistamista, palveluihin pääsyä ja viiveitä, tuen riittävyyttä ja intensiteettiä sekä siirtymiä lastensuojeluun.
Lausuntotiivistelmä
Lastensuojelun ja sosiaalihuollon rajapinnan muuttuessa on varmistettava, että erityistä tukea tarvitsevan lapsen omatyöntekijä on lähtökohtaisesti sosiaalityöntekijä ja että lapsella on tosiasiallinen mahdollisuus henkilökohtaiseen työskentelyyn sosiaalityöntekijän kanssa.
Ehdotamme asiakasmitoituksen palauttamista tai sitä koskevaa eduskunnan lausumaa ja asian myöhempää seurantaan perustuvaa tarkastelua.
Teema 3: Toimintakyvyn ja osallisuuden tuki
Pidämme lähtökohtaisesti myönteisenä, että palvelu on vapaaehtoinen ja että sen tavoitteena on työllistymisen ohella toimintakyvyn ylläpito ja osallisuus.
Vapaaehtoisuus ei kuitenkaan saa tarkoittaa sitä, että vastuu palveluun hakeutumisesta ja siinä pysymisestä jää asiakkaalle. Palvelun tulee sisältää aktiivista tavoittamista, osallistumisen esteiden poistamista sekä tarvittaessa pitkäkestoista yksilöllistä ja yhteisöllistä tukea. Muutoin vaarana on, että palvelu tavoittaa parhaiten ne, joiden toimintakyky on jo vahvempi, ja eniten tukea tarvitsevat jäävät sen ulkopuolelle. Heikoimmassa asemassa olevien, kuten pitkään työn ja koulutuksen ulkopuolella olleiden sekä päihde- tai mielenterveyshaasteita kokevien, osallistumista voivat vaikeuttaa esimerkiksi heikentynyt aloitekyky, arjenhallinnan haasteet tai epäluottamus viranomaisiin. Tämän seurauksena he voivat etääntyä yhä kauemmaksi palveluista ja työelämästä.
Riski koskee kaikkia palvelun kohderyhmiä, myös aikuisia. Erityisesti kasautuneita tuen tarpeita omaavat koulutuksen ja työn ulkopuolella olevat nuoret voivat tarvita pitkäkestoista ja tiivistä yksilöllistä tukea. Uuteen palveluun siirtyminen ei saa katkaista toimivia tukisuhteita. Myös osallistumiseen liittyvien taloudellisten tukien muutoksia on arvioitava toimeentulon ja osallistumismahdollisuuksien näkökulmasta.
Lakiin ei esitetä palvelun vähimmäissisältöä, laatuvaatimuksia tai vaikuttavuuden seurantaa. Kun kuntouttava työtoiminta ja sosiaalinen kuntoutus samalla kumotaan, on seurattava myös sitä, ketkä jäävät uuden palvelun ulkopuolelle ja mitä heidän tilanteelleen tapahtuu. Palvelussa tulee huomioida tuen tarpeessa olevien aktiivinen tavoittaminen, osallistumisen esteiden poistaminen ja tarvittava yksilöllinen tuki.
Vaikuttavuutta ei tule arvioida vain työllistymisen perusteella. Seurannassa tulee huomioida myös osallisuuden ja toimintakyvyn vahvistuminen, palveluun kiinnittyminen, työelämä- ja työnhakuvalmiudet sekä siirtyminen koulutukseen ja koulutuksessa pysyminen. Seurannassa on tarkasteltava erikseen koulutuksen, työn ja palvelujen ulkopuolella olevien nuorten tavoittamista ja heidän tarvitsemansa tuen toteutumista.
Toimenpide-ehdotukset
- 17 §: Lakiin kirjataan palvelun vähimmäissisältö sekä velvoite seurata vaikuttavuutta myös muilla kuin työllistymismittareilla, kuten palveluun kiinnittymisellä, toimintakyvyn muutoksella ja siirtymillä koulutukseen sekä koulutuksessa pysymiseen.
- 17 §: Lakiin kirjataan mahdollisuus riittävän pitkäkestoiseen tukeen sekä palvelupolun yhteensovittaminen työvoima- ja koulutuspalvelujen kanssa ilman katkoja. Vastuu tuen kokonaisuudesta ja jatkuvuudesta nimetään myös palvelusta toiseen siirryttäessä, eikä siirtyminen saa katkaista tarpeellisia tukisuhteita.
Lausuntotiivistelmä
Uuden palvelun on taattava yhdenvertainen ja riittävän pitkäkestoinen tuki kaikilla alueilla, erityisesti nuorille. Ehdotamme 17 §:ään aktiivisen tavoittamisen ja osallistumisen tuen sisältävää vähimmäissisältöä, nimettyä vastuuta tuen jatkuvuudesta sekä vaikuttavuuden ja palvelujen ulkopuolelle jäämisen seurantaa.
Teema 4: Asiakasmaksut
Pidämme ymmärrettävänä, että julkisen talouden menoja tarkastellaan myös asiakasmaksujen osalta. Esityksessä tunnistetaan, että korotukset voivat yhdessä sosiaaliturvaleikkausten ja aiempien maksukorotusten kanssa johtaa tilanteisiin, joita ei voida pitää perus- ja ihmisoikeuksien kannalta ongelmattomina. Esityksessä nojataan asiakasmaksulain 11 §:n alentamis- ja perimättä jättämisvelvoitteeseen. Kokemuksemme mukaan se ei käytännössä toteudu riittävästi, ja asiakasmaksut muodostavat merkittävän osan ylivelkaantuneiden maksuhäiriöistä. Kotona annettavien jatkuvien palvelujen maksujen korotus voi lisäksi johtaa palvelusta luopumiseen ja raskaampien palvelujen tarpeeseen.
Kotona annettavien jatkuvien palvelujen maksujen lisäksi asiakkaalle voi kertyä maksuja esimerkiksi ateria-, asiointi-, peseytymis-, turva-, siivous- ja pyykkipalveluista. Maksujen kokonaisuutta on arvioitava suhteessa siihen, että asiakkaalle jää riittävästi varoja asumiseen, ruokaan ja muihin välttämättömiin menoihin. Maksujen korotukset voivat myös heikentää mahdollisuuksia käyttää osallistumisen kannalta tärkeitä palveluja, kuten kuljetuspalveluja.
Toimenpide-ehdotukset
- Asiakasmaksulaki 11 § ja 10 e §: Hyvinvointialue velvoitetaan selvittämään maksun alentaminen tai perimättä jättäminen ennen maksun siirtämistä perintään.
- Asiakasmaksulaki 7 c ja 10 e §: Korotukset porrastetaan, tai pienituloisimpien osalta niistä luovutaan.
Lausuntotiivistelmä
Asiakasmaksujen korotukset eivät saa muodostua esteeksi palveluihin hakeutumiselle. Kohtuullistamisen on toimittava käytännössä ennen perintää.
Teema 5: Välttämätön huolenpito ja palveluvalikoima
Toistamme palveluvalikoiman periaatteita koskevassa lausunnossamme esittämämme kannan. Perustuslain 19 §:n 1 momentin mukainen oikeus välttämättömään huolenpitoon on subjektiivinen oikeus, mikä on viime kädessä varmistettava yksilöllisellä tarveharkinnalla, ei palveluvalikoiman tasolla. Esityksessä todetaan, että kustannukset eivät saa yksinään määrittää palveluvalikoimaa. Sosiaalihuoltoon ei kuitenkaan esitetä terveydenhuoltolain 7 a §:ää vastaavaa säännöstä.
Toimenpide-ehdotus
Palveluvalikoiman periaatteista ehdotetaan säädettäväksi erikseen hallituksen esityksessä HE 90/2026 vp. Näiden esitysten yhteensovittamisessa on varmistettava, etteivät palveluvalikoimaa koskevat ratkaisut estä yksilön oikeutta välttämättömään huolenpitoon. Sosiaalihuoltolaissa tulee turvata riittävän selvästi mahdollisuus vastata yksilölliseen välttämättömän huolenpidon tarpeeseen myös silloin, kun palveluvalikoimaa koskevat yleiset ratkaisut eivät siihen riitä lisäämällä sosiaalihuoltolakiin terveydenhuoltolain 7 a §:ää vastaava säännös.
Lausuntotiivistelmä
Välttämätön huolenpito on turvattava yksilötasolla. Sosiaalihuoltoon tarvitaan terveydenhuoltolain 7 a §:ää vastaava säännös.
Teema 6: Työllisyyspoliittinen tuki pitkäjänteisen tuen mahdollistajana
Pidämme myönteisenä ehdotettua työllisyyspoliittista tukea. Keskeistä on varmistaa myös niiden koulutuksen ja työn ulkopuolella olevien nuorten tarvitsema tuki, jotka eivät kuulu tuetun toiminnan kohderyhmään tai joiden ensisijainen tarve on toimintakyvyn vahvistaminen. Rahoitusmuotojen väliin ei saa jäädä katveita.
Rahoituksen tulee mahdollistaa nuorelle pitkäjänteinen ja katkeamaton tuki lyhyiden hankekausien sijaan. Vamos-työn kokemusta voidaan hyödyntää yksilöllisen etenemisen ja muutosten pysyvyyden tukemisessa. Vaikuttavuusperustaiset monitoimijamallit voivat olla yksi keino, mutta tuloksiin sidottu rahoitus ei itsessään takaa tuen jatkuvuutta. Mallit eivät saa kannustaa asiakkaiden valikointiin tai korvata yksilölliseen tarpeeseen perustuvia lakisääteisiä palveluja.
Toimenpide-ehdotus
Laki työvoimapalveluiden järjestämisestä, ehdotettu 12 luku (108–111 §): Valiokunta edellyttää selvitettäväksi työllisyyspoliittisen tuen kattavuuden ja sen, miten turvataan tukea tarvitsevien mutta tuetun toiminnan kohderyhmän ulkopuolelle jäävien nuorten tuki. Tuen ehtoja täsmennetään tarvittaessa niin, että ne mahdollistavat pitkäjänteisen tuen ja tarkoituksenmukaiset monitoimijamallit. Tuloksissa huomioidaan nuorten tuen tarpeet, etenemisen välivaiheet sekä koulutuksessa ja työssä pysyminen. Vastuu palvelujen yhteensovittamisesta ja tuen jatkuvuudesta määritellään selkeästi.
Lausuntotiivistelmä
Työllisyyspoliittisen tuen rahoituksen on mahdollistettava nuoren tuen jatkuvuus. Myös tuetun toiminnan kohderyhmän ulkopuolelle jäävien, tukea tarvitsevien nuorten tuki on turvattava.
Vaikuttavuusperustaiset mallit ovat yksi mahdollinen keino, eivät jatkuvuuden tae tai lakisääteisten palvelujen korvaaja.
Lopuksi
Sosiaalihuoltolain ja siihen liittyvien lakien uudistuksen lähtökohdat ovat oikeansuuntaisia, mutta uudistuksen onnistuminen riippuu sen toimeenpanosta. Siksi pidämme tärkeänä, että valiokunta varmistaa edellä aiemmin lausunnossamme esitettyjen seikkojen ohella kolme asiaa:
- kansallisen toimeenpanon tuen ja seurannan riittävän resursoinnin
- hyvinvoinnin edistämisen (10 a §) ja sosiaalityöntekijän erityisten tehtävien (49 c §) yhdenmukaisen soveltamisen valtakunnallisella ohjeistuksella
- säästötavoitteen vaikutusten seurannan suhteessa raskaampien palvelujen tarpeeseen
Esitykseen sisältyvien riskien hallinta ei saa jäädä yksin hyvinvointialueiden harkinnan varaan ja hyvinvointialueet tarvitsevat kansallisen tason tukea, jotta uudistuksen tavoitteet toteutuvat ja ne viedään läpi valtakunnallisesti yhdenmukaisten tavoitteiden ja periaatteiden mukaisesti. Kaikissa tilanteissa on tärkeää, että ennaltaehkäisevien ja matalan kynnyksen palvelujen olemassaolo turvataan ja haavoittuvimmassa asemassa olevien oikeudet varmistetaan lainsäädännön tasolla.