Kannanotto: Kun työkeikasta ei jää mitään käteen

Toimeentulotuen ansiotulovähennyksen poisto ja työttömyysetuuksien suojaosan aikaisempi poistaminen ovat johtaneet siihen, että pienimuotoinen työ ei enää kannata eikä siitä jää rahaa käteen.

Punaisella taustalla valkoinen teksti "Kannanotto".

Jokainen ansaittu euro vähentää bruttona työttömyysetuutta 50 senttiä ja nettona toimeentulotukea täysimääräisesti. Uudistukset osuvat erityisesti niihin ryhmiin, jotka jo ennestään kamppailevat heikommassa asemassa: osa- ja täsmätyökykyisiin, pitkäaikaistyöttömiin ja nuoriin. Juuri heihin, jotka yrittävät päästä tai palata työelämään pienin askelin.

Esimerkki elävästä elämästä: Annan työkeikasta ei jää mitään käteen

Anna on työn ja koulutuksen ulkopuolella oleva nuori, yksin asuva aikuinen ja työtön työnhakija. Hän saa työmarkkinatukea sekä vuokraa varten täydentävästi myös perustoimeentulotukea. Annalle tarjoutuu mahdollisuus tehdä työkeikka, josta hänelle maksetaan 100 euron palkkio. Palkkio vaikuttaa Annan etuuksiin seuraavasti:

Työmarkkinatuesta vähennetään 50 euroa.
Toimeentulotuesta vähennetään 50 euroa.
Yhteensä etuuksista vähennetään siis 100 euroa eli työnteosta ei ole taloudellista hyötyä.

Tämä ei ole kannustavaa. Se on kohtuutonta.

Palautetaan suojaosat

Työnteon pitää olla kannattavaa myös silloin, kun siitä saatava tulo on kymppejä tai satasia. Kaikille kokoaikatyö ei ole mahdollista joko elämäntilanteen tai pysyvän toimintakyvyn alentumisen takia.

Erityisesti haavoittuvassa asemassa oleville osa- ja täsmätyökykyisille sekä nuorille suojaosa on tarjonnut keinon yhdistää työ ja toimeentulo.

Suojaosa on toiminut kannustimena tehdä työtä myös pienemmissä määrin tai se on voinut mahdollistaa asteittaisen palaamisen työelämään ilman, että pienimuotoinen työnteko johtaisi etuuksien menetykseen tai kuormittavaan byrokraattiseen selvittelyyn. Nuorten näkökulmasta nykytilanne on passivoiva ja mahdollisuudet parantaa omaa taloudellista tilannetta varsinkin osa-aikaisen työn kautta ovat kaventuneet. Pitkät käsittelyajat ja pienistäkin ansioista johtuva selvittely sekä byrokratia eivät kannusta työntekoon.

Työ tuo elämään merkitystä ja rutiineja, vahvistaa taitoja ja itsetuntoa, luo yhteyksiä muihin ihmisiin ja toimii väylänä osallistua yhteiskuntaan.

Työhön pääsy oman toimintakyvyn puitteissa voi ehkäistä jopa vaativampien sosiaali- ja terveyspalveluiden tarvetta. Työllä on itseisarvo ja se vahvistaa niin ihmisen pystyvyyden kokemuksia kuin uskoa tulevaan.