Ihmisarvoinen elämä on Euroopan hyvinvoinnin ja turvallisuuden edellytys 

Joka vuosi huhti–toukokuussa Euroopan parlamentin jäsenet, Euroopan komission ja muiden EU-toimielinten edustajat sekä viranomaiset, kansalaisjärjestöt ja aktivistit kokoontuvat Euroopan parlamenttiin viettämään kansainvälistä romanipäivää. Tapahtuma tarjoaa tilaisuuden tarkastella romanien asemaa Euroopassa sekä tunnistaa ja juhlistaa romanien rikasta kulttuuriperintöä ja merkittävää panosta yhteiskunnassa.

Samalla arvioidaan eri toimijoiden työtä romanien ihmisarvoisen elämän edistämiseksi – ja pohditaan, millaisia uusia toimia ja kumppanuuksia tarvitaan jatkossa. Romaniviikko tarjoaa yhteisen tilan keskustelulle niin politiikkalinjauksista kuin arjen todellisuudesta – ja siitä, mitä todellinen muutos käytännössä edellyttää. 

Diakonissalaitokselle romaniviikko on jo pitkään ollut tärkeä tilaisuus eurooppalaisten kumppaneiden kohtaamiseen sekä mahdollisuus vuoropuheluun Euroopan komission ja parlamentin edustajien kanssa. Tuomme päätöksenteon tueksi kokemuksemme pitkäjänteisestä työstä romanien parissa ja yhteistyöstä romanijärjestöjen ja -yhteisöjen kanssa. Tänä vuonna järjestimme myös oman tilaisuuden, jossa keskityttiin romaninaisten ja -tyttöjen tukemiseen. Teema on ollut keskeinen myös Mentors for Young Roma Women’s Empowerment – RomniME -hankkeessamme, jossa olemme tukeneet nuorten romaninaisten voimaantumista mentoroinnin avulla.

Kolmen intensiivisen päivän aikana käydyissä keskusteluissa korostui ennen kaikkea kiireellisyyden tunne. Eurooppa on siirtymässä uuteen budjettikauteen samalla, kun kasvavat huolet globaalista turvallisuudesta, kilpailukyvystä ja köyhyyden lisääntymisestä koskettavat yhä useampia. Tässä tilanteessa romaniviikko tarjosi tärkeän foorumin nostaa esiin keskeisimmät viestit ja prioriteetit niin EU-toimielinten kuin kansalaisyhteiskunnan näkökulmasta.

Keskusteluissa nousivat esiin nämä kuusi keskeistä viestiä: 

1. EU-rahoituksen painopisteet liittyvät turvallisuuteen – ja turvallisuudessa on kyse ihmisistä   

Yksi keskeisistä keskusteluaiheista koski seuraavaa EU:n rahoituskautta (2028–2034). Eri painopisteiden välillä ilmeni huomattavia jännitteitä: kilpailukyvyn, puolustuksen ja turvallisuuden tavoitteet olivat osittain ristiriidassa sosiaalisen yhteenkuuluvuuden, yhdenvertaisuuden sekä ihmisoikeuksien edistämisen kanssa. 

Kansalaisyhteiskunnan toimijat korostivat toistuvasti, ettei turvallisuutta voida kaventaa pelkästään sotilaalliseksi tai taloudelliseksi kysymykseksi. Romanijärjestöjen edustajat painottivat, että koulutuksen, asumisen ja terveydenhuollon saatavuus sekä suoja syrjintää vastaan ovat inhimillisen turvallisuuden ydintekijöitä – ja että näiden ulottuvuuksien laiminlyöminen heikentää lopulta Euroopan sosiaalista kestävyyttä. Siksi osallisuus, yhdenvertaisuus ja ihmisarvo ovat inhimillisen turvallisuuden perusta. Kun ihmiset kokevat kuuluvansa yhteiskuntaan ja voivat luottaa siihen, yhteiskunnista tulee kestävämpiä. Tästä näkökulmasta investoinnit sosiaalisiin oikeuksiin, köyhyyden vähentämiseen ja yhdenvertaisuuspolitiikkaan eivät ole toissijaisia, vaan välttämättömiä meille kaikille.

2. Kohdennetut toimet ovat edelleen välttämättömiä – valtavirtaistaminen ei riitä 

Yksi viikon keskeisistä teemoista oli tasapainon löytäminen yleisen sosiaalipolitiikan ja romaniyhteisöille suunnattujen kohdennettujen toimien välillä. Vaikka kaikille avoimet ja osallistavat julkiset palvelut ovat ensiarvoisen tärkeitä, vaarana on liiallinen yleistäminen, jos romaneille suunnatusta kohdennetusta työstä luovutaan. 

Viikon aikana jaetut kokemukset osoittivat, että romaniyhteisöihin keskittyvät aloitteet ovat edelleen välttämättömiä erityisesti rakenteellisen syrjinnän ja eriarvoisuuden purkamiseksi. Tämä edellyttää laadukkaiden yleispalvelujen rinnalle hyvin suunniteltuja, kohdennettuja toimia, jotka huomioivat ihmisten erilaiset lähtökohdat ja tarpeet. 

Tähän liittyy myös ajatus yhteisöllisestä rinnakkaiselosta: ihmiset tarvitsevat omia turvallisia tilojaan, mutta myös yhteisiä tiloja, joissa eri ryhmät voivat kohdata toisensa tasavertaisina.  

3. Strategiat jäävät puolitiehen ilman yhteisöjen tukea ja konkreettisia toimia 

Euroopan komissio valmistelee uutta sosiaalipakettia, joka sisältää köyhyyden torjuntaan tähtääviä strategioita sekä suosituksia esimerkiksi kohtuuhintaisen asumisen kysymyksiin. Tätä pidettiin tärkeänä edistysaskeleena, sillä se tarjoaa jäsenvaltioille aiempaa enemmän työkaluja ja ohjausta. 

Keskusteluissa kuitenkin korostui, että strategiat eivät yksin riitä muuttamaan käytännön realiteetteja. Vaikka EU määrittelee suuntaviivat ja rahoitusprioriteetit, vastuu toimeenpanosta on jäsenvaltioilla ja kunnilla. Lopulta poliittinen tahto, lainsäädäntö ja palvelujen käytännön toteutus ratkaisevat, toteutuvatko sitoumukset arjen tasolla. 

Strategioiden toimeenpano edellyttää kansallista lainsäädäntöä, toimivia julkisia palveluja ja ennen kaikkea yhteisötason toimintaa. RomniME:n kaltaiset hankkeet osoittavat, että EU-tason sitoumukset muuttuvat merkityksellisiksi vasta, kun ne näkyvät konkreettisina tekoina ihmisten arjessa. Sekä organisaatioiden että julkisten toimijoiden on kannettava vastuunsa siitä, että toimilla saadaan aikaan vaikutuksia yksilöiden, yhteisöjen, valtioiden ja koko Euroopan tasolla. 

4. Sovinto edellyttää vastuunkantoa, korjaavia toimia ja resursseja 

Keskusteluissa nousivat vahvasti esiin siirtymäkauden oikeusjärjestelyt ja sovintoprosessit, joissa käytettiin esimerkkinä Saksan kokemuksia. Vaikka Saksa on pyrkinyt tunnustamaan vääryydet virallisesti ja ryhtynyt korjaaviin toimiin, useissa muissa Euroopan maissa vastaavat prosessit ovat yhä puutteellisia tai hajanaisia. Tämä osoittaa, että EU-maissa on edelleen merkittävä kuilu virallisen tunnustamisen ja konkreettisten tekojen välillä.  

Keskusteluissa korostettiin, että sovinto ei tarkoita vain historiallisen totuuden tunnustamista tai anteeksipyyntöjen esittämistä. Se edellyttää myös aineellisia korjaavia toimia. Menneisyyden epäoikeudenmukaisuudet ovat aiheuttaneet pitkäaikaisia sosiaalisia, taloudellisia ja kulttuurisia vahinkoja, joita ei voida korjata ilman riittäviä resursseja ja vastuunkantoa. Kyse ei ole hyväntekeväisyydestä vaan velvollisuudesta: valtioilla ja instituutioilla on vastuu hyvittää aiheuttamansa vahingot. Tunnustamisen on johdettava konkreettisiin tuloksiin: rakenteelliseen muutokseen, investointeihin ja oikeudenmukaisuuteen. 

5. Romaninaisten ja -tyttöjen toiminta on yhä alirahoitettua, vaikka sen vaikuttavuudesta on vahvaa näyttöä 

Keskusteluissa nousi vahvasti esiin myös romaninaisten ja -tyttöjen tilanne. Heidän osaamisensa ja johtajuutensa tunnustetaan yhä laajemmin, mutta heidän työlleen ei usein kohdenneta riittäviä resursseja, eikä sitä priorisoida rahoituspäätöksissä. Tämä vahvistaa RomniME-hankkeen havaintoja siitä, että eriarvoisuus on konkreettista ja arkeen juurtunutta. 

RomniME-hankkeen tulokset – mukaan lukien romaniviikon aikana järjestetty Romani Women’s Futures Forum -tapahtuma – osoittivat, että romaninaisten vahvistunut toimijuus heijastuu laajasti perheisiin, yhteisöihin ja instituutioihin. Valtaosa hankkeeseen osallistuneista nuorista romaninaisista raportoi lisääntyneestä itseluottamuksesta, vahvistuneista koulutuksellisista tavoitteista ja aktiivisemmasta osallistumisesta instituutioiden toimintaan, mikä osoittaa pitkäjänteisen tuen merkityksen romaninaisten johtajuuden vahvistamisessa. 
 
Kestävän rahoituksen saaminen romaninaisten toiminnalle on kuitenkin edelleen merkittävä haaste. Sen ratkaiseminen ei ole vain tasa-arvokysymys, vaan myös demokratian ja yhteiskunnallisen muutoksen edellytys. Tämä on välttämätön askel kohti sosiaalista yhteenkuuluvuutta ja kestävää tasa-arvoa. Romaninaiset vaikuttavat yhteisöjensä kehitykseen, ja heidän aktiivista toimijuuttaan on vahvistettava kiireellisesti. 

6. Länsi-Balkanin ja Itä-Euroopan mailla on ratkaiseva rooli Euroopan demokratian ja turvallisuuden edistämisessä 

Keskusteluissa korostettiin, että vaikka romanien kohtaama eriarvoisuus näillä alueilla jatkuu, myös oikeuksien ja politiikan kehityksessä on nähty merkittäviä edistysaskeleita. Nämä maat ovat ratkaisevassa roolissa EU:n tulevaisuuden suunnan määrittämisessä. Niiden vakaus, demokraattinen kehitys ja sitoutuminen ihmisoikeuksien kunnioituksen edistämiseen kytkeytyvät erottamattomasti EU-alueen omaan turvallisuuteen, vähemmistöjen asemaan ja kykyyn vastata tulevaisuuden haasteisiin. Osallistujien mukaan romanien osallisuus näillä alueilla liittyy läheisesti EU:n laajentumis- ja naapuruuspolitiikkaan. Vähemmistöoikeudet, oikeusvaltioperiaate ja sosiaalinen osallisuus ovat edelleen keskeisiä mittareita EU-jäsenyysprosesseissa ja yhteistyössä unionin kanssa. 

Romanien aseman tukeminen Länsi-Balkanilla ja Itä-Euroopassa on välttämätöntä ihmisoikeuksien näkökulmasta, mutta se on myös strateginen investointi sosiaaliseen yhteenkuuluvuuteen ja yhdenvertaisuuteen. Tämä edellyttää pitkäjänteistä sitoutumista ja EU-politiikan entistä johdonmukaisempaa sovittamista paikallisiin olosuhteisiin. 

Katse tulevaisuuteen 

Vuoden 2026 romaniviikko osoitti jälleen romanien kansalaisyhteiskunnan vahvuuden, osaamisen ja määrätietoisuuden. Samalla viikko muistutti siitä, että poliittisten sitoumusten ja todellisen yhdenvertaisuuden välillä on edelleen merkittävä kuilu. EU:n toimielinten, jäsenvaltioiden ja kumppaneiden on varmistettava, että annetut sitoumukset näkyvät käytännön tekoina: kestävänä rahoituksena, vastuullisena toteutuksena ja aidosti osallistavana yhteistyönä romaniyhteisöjen kanssa. Vain näin voidaan varmistaa, että linjaukset johtavat todellisiin ja pysyviin parannuksiin ihmisten arjessa.  

Diakonissalaitos sitoutuu jatkossakin tukemaan Itä-Euroopan romaneja Suomessa. Teemme yhteistyötä viranomaisten ja kansalaisyhteiskunnan kanssa Romaniassa, Kosovossa, Ukrainassa, Valko-Venäjällä, Bulgariassa, Serbiassa, Kroatiassa, Pohjois-Makedoniassa, Italiassa ja Moldovassa varmistaaksemme, että jokaisella ihmisellä ja yhteisöllä on oikeus ihmisarvoiseen elämään. Samalla vahvistamme yhteistyötä EU-toimielinten ja muiden sidosryhmien kanssa, jotta voimme yhdessä vastata tulevaisuuden haasteisiin. 

Yhdenvertaisuuden, ihmisarvon ja oikeudenmukaisuuden toteutuminen edellyttää pitkäjänteistä sitoutumista, yhteistä vastuuta ja luottamusta. 

 
Tekijät: Anca Enache, Maria Dorofte, Marjaana Toiviainen 

Mentors for Young Roma Women’s Empowerment – RomniME -hanke on nuorille romaninaisille suunnattu mentorointiohjelma, joka on toteutettu Euroopan komission Kansalaisuus, tasa-arvo, perusoikeudet ja arvot (CERV) –ohjelman osarahoituksella.