Halvin ratkaisu voi tulla kalliiksi

Kun julkista rahaa on vähemmän, kokonaisvaikutusten arviointi on entistä tärkeämpää. Säästöpäätös on myös vaikuttavuuspäätös.

Vartalonmittainen muotokuva vaaleahiuksisesta naisesta, joka katsoo kameraan ja hymyilee, käyttää pyöreitä laseja, valkoista paitaa ja sinistä bleiseriä, taustalla tasainen tumma väri. — Diakonissalaitoksen toimitusjohtaja Elina Juntunen.

Sosiaali- ja terveysjärjestöjen valtionavustukset laskevat ensi vuonna noin 274 miljoonasta noin 190 miljoonaan euroon. Hallituskauden alussa summa oli noin 384 miljoonaa. Leikkaus pakottaa monet toimijat supistamaan toimintaansa, lopettamaan palveluja ja vähentämään henkilöstöä.

Julkisen talouden tilanteessa menoja on arvioitava kriittisesti. Myös järjestöiltä pitää voida kysyä, mihin niiden toimintaa tarvitaan, mitä sillä saadaan aikaan ja millä kustannuksella.

Täsmälleen sama kysymys pitää esittää silloin, kun valtio päättää lopettaa rahoituksen.

Rahoituksen poistaminen tuottaa välittömän ja helposti laskettavan säästön. Vaikeampaa on arvioida, mitä tapahtuu sen jälkeen. Kuka ottaa vastaan ihmiset, jotka aiemmin saivat apua järjestöstä? Jos kukaan ei ota, ongelmat ehtivät syventyä ennen kuin ihminen saa seuraavan kerran tukea.

Moni järjestö toimii juuri siinä vaiheessa, jossa vaikeaan tilanteeseen voidaan vielä vaikuttaa suhteellisen kevyellä tuella. Apua voidaan saada ennen kuin asunnottomuus pitkittyy, päihteiden käyttö syvenee, nuoren tilanne kriisiytyy tai toimintakyky heikkenee niin, että tarvitaan raskaampia palveluja.

Tämän työn arvo ei aina näy yhden budjettivuoden aikana. Sen puuttumisen hinta voi näkyä myöhemmin sosiaali- ja terveyspalveluissa, asumispalveluissa ja muissa korjaavissa palveluissa.

Siksi järjestörahoituksessa tarvitaan vahvaa vaikuttavuusajattelua. Julkista rahoitusta saavan toiminnan pitää pystyä osoittamaan tarpeensa, tuloksensa ja kustannuksensa.

Leikkauksessa on edetty toisessa järjestyksessä. Summa päätettiin ensin. Kriteerit siitä, mikä toiminta saa jatkua, julkaistiin vasta kesäkuussa, ja avustusten ehtoja ohjaavaa asetusta muutettiin vielä elokuussa. Arviota siitä, mitä leikkauksella menetetään ja mihin kustannus siirtyy, ei ole esitetty.

Työnjakoa julkisen vallan ja järjestöjen välillä voidaan ja pitää uudistaa. Silloin pitäisi sanoa, mitä halutaan säilyttää, mitä rakentaa tilalle ja kuka hoitaa tehtävät, joista järjestöt luopuvat.