Julkaistu 27.8.2026
Työelämään pääsyn vaikeus pelottaa nuoria ja juuri pelko pitää ovet kiinni
Työ on nuorille tärkeä tapa olla osa yhteiskuntaa. Samalla yhä useampi nuori kokee työelämään pääsyn epävarmana, paineistavana ja pelottavana. Kyse ei ole motivaation puutteesta, vaan siitä, että ensimmäinen askel työelämään on monelle liian vaikea ottaa – etenkin silloin, kun vastassa ovat korkeat odotukset, ulkopuolisuuden kokemus tai syrjintä. Työelämän ovet eivät tunnu avautuvan kaikille.
Vuoden 2025 Nuorisobarometrin mukaan 70 prosenttia nuorista kokee paineita työn saamisesta ja joka toinen epävarmuutta ja turvattomuutta työllistymiseen liittyen. Nuorisobarometri toistaa aiempien vuosien viestiä siitä, että työn tekeminen on nuorille tärkeä tapa kiinnittyä yhteiskuntaan. Nuorten vaikeus päästä työelämään ei siis johdu motivaation puutteesta vaan siitä, että työelämään pääsyn kynnykset ovat monelle kohtuuttoman korkeat. Sama käy ilmi myös Sitran tuoreesta tutkimuskoosteesta.
Nuorisobarometrin luvut ovat isoja. Kun suuri joukko nuoria kokee, että työelämään pääsy on epävarmaa ja paineistavaa ja samalla sinne pääsemisen paine koetaan erityisen merkittävänä, voivat paineet purkautua varovaisuutena: uskallanko edes yrittää?
“Antakaa mahdollisuuksia, ja ottakaa ihmiset ihmisinä”
Rossi, 38 aloitti osa-aikaisena työntekijänä Diakonissalaitoksen Kontulan ja Kallion D-asemilla maaliskuussa 2025. Reitti työhön kulki työharjoittelun kautta.
Rossi oli töitä hakiessaan juuri vapautunut vankilasta. Työelämään hakeutuminen ei siinä tilanteessa tuntunut vain työnhaulta, vaan se kytkeytyi myös isompaan kysymykseen siitä, kelpaanko minä?
”Ajauduin nuorena väärille poluille juuri siksi, että töihin pääseminen oli tosi hankalaa. Kun tulee useita kertoja työnantajien torjumaksi, toivo loppuu”, Rossi kertoo nyt.
Rossi kuvaa ulkopuolisuuden tunnetta, joka syntyy, kun on ollut työelämän ulkopuolella pitkään. Hän kertoo kantaneensa huolta siitä, tullaanko hänet näkemään vain ”linnakundina”. Sulkeutuisiko ovi taas ennen kuin siitä pääsisi sisään?
Lopulta huolenaihetta ei ollut.
”Mut otettiin vastaan ihmisenä. Ei kukaan katsonut mun taustaa”, Rossi kertoo. Hän halusi olla rehellinen, ja kertoi itse tilanteestaan avoimesti työyhteisössä.
”Ei voi antaa kaikkea itsestään, jos jokin jää hampaankoloon.”
Pelon taustalla ovat korkeat kynnykset ja eriarvoiset lähtökohdat
Rossin tarinassa työelämään pääsyn vaikeus johti hänet hetkeksi ”väärille urille”. Nuorisobarometrin tulokset huolestuttavatkin juuri siksi, että mikäli kynnys työelämäosallisuuteen on liian korkea, ehkä sinne ei uskalla edes yrittää. Yhä useammalle nuorelle työelämä näyttäytyy pelottavana ja sulkeutuneena – sellaisena, ettei siellä voi pärjätä tai riittää omana itsenään.
Työelämän ovet tuntuvat myös olevan kiinni tiukemmin tietyn taustan omaaville. Työ- ja elinkeinoministeriön vuonna 2025 julkaisemassa tutkimuksessa yhtä pätevät ulkomaalaistaustaiset hakijat joutuivat yhä lähettämään enemmän hakemuksia päästäkseen työhaastatteluun kuin suomalaistaustaiset hakijat. Kun maahanmuuttajanuori kohtaa jo työnhaun alkuvaiheessa rasismia tai oletuksia nimen, kielen tai aksentin perusteella, työelämään kiinnittyminen ei vaikeudu vain käytännössä vaan myös psykologisesti.
Nuorten pääsyssä työelämään on kyse koko yhteiskunnan hyvinvoinnista, turvallisuudesta ja toivosta. Työelämän ulkopuolelle jääminen ja ulkopuolisuuden tunne voivat olla ensimmäinen askel kohti syrjäytymiskehitystä. Jos nuori kokee, ettei hänelle ole paikkaa ja toivo alkaa hiipua, joku muu voi käyttää tilannetta hyväkseen ja esimerkiksi rikollisuudesta voi muodostua näennäinen reitti arvostukseen tai keino selviytyä.
Toivo syntyy teoista ja onnistuneista esimerkeistä
Kun työn saaminen on nuorten suurimpia paineita, työelämään pääsyn helpottaminen on myös toivo- ja turvallisuustyötä. Se alkaa pienistä teoista: ovien avaamisesta.
Voimme luoda toivoa antamalla uusia mahdollisuuksia ja konkreettisesti palkkaamalla nuoria töihin. Kokoaikaisen työn lisäksi matalan kynnyksen väylät työelämään ovat tarpeellisia. On tarjottava harjoittelu-, osa-aika- ja tuettuja työmahdollisuuksia, joissa ensimmäinen askel ei edellytä valmista työuraa vaan halua päästä mukaan.
Pieniäkin työn tekemisen mahdollisuuksia tulisi parantaa. Yhteiskunnallisella tasolla tarvitsemme järjestelmän, jossa työn vastaanottaminen on aina kannattavaa.
Etuuksien pitäisi joustaa nykyistä ennakoitavammin osa-aikaisen ja pienimuotoisen työn rinnalla, ja nuorella tulisi olla mahdollisuus saada selkeää, yksilöllistä neuvontaa ennen työn aloittamista tällaisissa tilanteissa.
Samalla kaikissa organisaatioissa voimme vahvistaa työyhteisöjen valmiuksia kohdata ja vastaanottaa nuoria rohkeasti ilman ennakko-oletuksia, tunnistaa erilaisia elämäntilanteita ja purkaa käytäntöjä, jotka sulkevat nuoria ulkopuolelle.
Nuorten työelämään pääsyn pelko ei parane vain puhumalla mahdollisuuksista, vaan yhteiskuntavastuuta on kannettava tekemällä mahdollisuuksista konkreettisia, saavutettavia ja todeksi elettyjä.
Rossilla on selkeä viesti työnantajille:
”Kohdatkaa ihmiset ihmisinä, älkää ennakko-odotuksina. Antakaa mahdollisuus myös niille, joiden polku on mutkainen. Ja luottakaa nuoriin. Heissä on paljon potentiaalia, mutta mahdollisuuksia sen hyödyntämiseen ei ole tällä hetkellä tarpeeksi.”
Edistämme täsmätyökykyisten työelämäosallisuutta
Kehitämme sisäisiä toimintamallejamme ja työkykyjohtamista. Edistämme työelämän vastaanottavuutta ja täsmätyökykyisten työllistymistä. Kehitämme työllistymisen malleja ja polkuja työelämään yhteistyössä eri toimijoiden kanssa. Toimimme työllistäjänä ja tarjoamme työmahdollisuuksia myös palkkioperustaisesti toimintamme piirissä oleville.
Kirjoittaja Laura Lempinen joka työskentelee työelämäosallisuuden eteen Diakonissalaitoksen kokemusosaamisen ja täsmätyöllisyyden kehittämispäällikkönä.
