Ammatiksi diakonissa
Diakonissan ja diakonin työn esikuva on kristillisissä alkuseurakunnissa. He auttoivat sairaita ja köyhiä. 1800-luvulta alkaen koulutettujen diakonissojen tehtävä oli sama. Diakonissan ammatti oli Suomessa kolmas, johon nainen sai koulutuksen.
Diakonissat
Kutsumus
Kun nainen haki Diakonissalaitokseen ja kun hän työskenteli diakonissana, tuli hänellä olla kutsumus palvella heikoimmassa asemassa olevaa, kanssasisariaan ja ennen kaikkea Jumalaa. Tähän edellytti vahvaa kristillistä uskoa.
Diakonissalaitokseen tulo tarkoitti liittymistä sisaryhteisöön, Sisarkotiin. Se oli koti, koulutuspaikka ja turva sairauden ja vanhuuden aikana. Kotijärjestelmä lakkautettiin vuonna 1959.
Diakonissat
Vain yksi Herra
Diakonissat sitoutuivat pysymään naimattomina ja palvelemaan laitosta eri tehtävissä. Laitos puolestaan vastasi koulutuksesta, ylläpidosta ja sairauden- ja vanhuudenturvasta. Palkkaa ei maksettu ennen 1940-luvun loppua, maksettiin vain pieni taskuraha. Puku oli yhdenmukainen. Jos sisar avioitui, tuli hänen erota Sisarkodista ja hän menetti nimikkeen ’diakonissa’.
Diakonissat
Oppilaasta diakonissaksi
Oppilasaika kesti 1-1,5 vuotta. Jos sisarella oli kutsumusta hänet otettiin koesisareksi ja 5-10 vuoden kuluttua vihittiin diakonissaksi. Vuonna 1932 perustettiin Helsingin Diakonissalaitoksen Sairaanhoitajakoulu (nimi myöhemmin Diakoniaopisto). Koulutuksen sisältö ja pituus määriteltiin valtakunnallisesti. Diakoniaopiston viimeiset diakonissat ja diakonit vihittiin vuonna 2000. Nykyisin koulutuksesta vastaa Suomen Diakoniaopisto ja Diakonia-ammattikorkeakoulu. Diakonissalaitos on yksi koulujen omistajista.
Tehtävään lähetettiin alttarilta
Diakonissat vihittiin tehtäväänsä kirkon alttarilla. Oheiset kuvat ovat Diakonissalaitoksen kirkosta. Alttarilla on siunattu myös muihin ammatteihin Diakoniaopistosta valmistuneita. Perinne on sittemmin päättynyt.
Sosiaalityön ja terveydenhoidon uranuurtajia
Seurakuntatyö
Diakonissakoulutuksen tavoitteena oli työ seurakunnissa heikoimmassa asemassa olevien auttajina. Ensimmäinen seurakuntasisar oli diakonissa Cecilia Blomqvist vuonna 1879. Hän oli monen muunkin työmuodon käynnistäjä.
Ensimmäiset työalat muualla
- Dalsvikin vanhainkoti 1876
- Haminan lastenkoti 1881
- Helsingin kaupunkilähetys 1883
- Porvoon sairaskoti 1884, Hämeenlinnan kaupunginsairaala 1891, Rovaniemen valtionsairaala 1895
- Suomussalmen hätäaputyö 1892
Edelläkävijöitä
Diakonissalaitoksen johdossa ja toiminnan kehittämisessä on ollut mukana kymmeniä naisia, kukin on ollut aikansa nainen paikallaan. Tähän on valittu muutamia johtotehtäviä hoitaneita diakonissoja varhaisilta vuosikymmeniltä. Kukaan ei ole voinut toimia yksin vaan on ollut suurempaa yhteisöä. Naiset ovat johtaneet ja kouluttaneet naisia.
Amanda Cajander
Diakonissavihkimys 1866 Pietarin diakonissalaitoksessa. Ensimmäinen laitoksen johtajatar 1867–1871. Toiminnan käynnistäjä ja kehittäjä.
Lina Snellman
Diakonissavihkimys Tukholmassa Erstan diakonissalaitoksessa 1883. Pitkäaikainen johtajatar 1883–1924. Koulutuksen kehittäjä, toiminnan laajentaja.
Hia Björkenheim
Diakonissavihkimys 1898. Taloudesta vastaava sisar 1898–1940. Vastasi laitoksen rahoituksesta ja rakennustoiminnasta
Aino Miettinen
Diakonissavihkimys 1918. Kehitysvammahuollon käynnistäjä. Oppilashuollon vastaava 1918–1937. Aloitti ehtoollisleipien valmistuksen.
Aino Luhanti
Diakonissavihkimys 1922. Diakonissalaitoksen Sairaanhoitajakoulun suunnittelija ja käynnistäjä. Laitoksen johtajatar 1942–1957.
Elin Wegelius
Diakonissavihkimys 1906. Diakonissalaitoksen lastensuojelutyön aloittaja. Toimi Pitäjänmäen lastenkodin johtajattarena.