Uudistunut toimeentulotuki yksinkertaistaa ihmisen elämänhaasteet

Toimeentulotukea koskeva lakimuutos tulee voimaan 1.2.2026. Muutos ei suinkaan tarkoita sitä, että tuki ja sen hakemisen prosessi vastaisivat paremmin tarpeisiin. Ensikuulemalta uudistus laittaa koville sekä etuuden hakijat että Kelan virkailijatkin.  

Uudistuksen keskeinen muutos korostaa toimeentulotuen viimesijaisuutta entisestään. Tämä tarkoittaa sitä, että toimeentulotuen perusosan alentamisen uhalla tuen tarvitsijoita ohjataan hakemaan ensisijaisia etuuksia, kuten sairauspäivärahaa, kuntoutustukea, asumistukea, vanhempainetuuksia ja työttömyysetuuksia.  

Uudistus ei olisi niin ongelmallinen, mikäli ihmiselämä olisi suoraviivaista, työkyvyttömyyden ja työkyvyn raja olisi aina selkeä, työtä olisi tarjolla kaikille halukkaille ja haasteet elämässä olisivat ratkottavissa yksittäisellä tukimuodolla kerrallaan. 

Kuukausi on lyhyt aika kasautuneiden haasteiden priorisointiin

Toimeentulotuki on ollut monelle jo ennen lakiuudistusta ihan viimeinen turva. Toisille se on ollut lyhytaikainen tuki kriisissä tai tilanteessa, jossa alta on mennyt liian monta asiaa yhtä aikaa. Toimeentulotuki on ehkäissyt syrjäytymistä ja tukiverkon läpi tipahtamista myös epäonnisissa tilanteissa: kun työttömyyskorvauspäätös on viipynyt käsittelyjonojen vuoksi, opiskelija on jäänyt ilman kesätyöpaikkaa tai sairaudesta toipuminen on vaatinut intensiivisempää hoitoa tai kalliita lääkkeitä. 

Vaikeimpia ovat tilanteet, joissa haasteet kasautuvat. Kuvitellaan vaikkapa tilanne, jossa opiskelu on keskeytynyt kriisin tai mielenterveyshaasteen vuoksi ja ihminen on kyseisestä syystä työkyvytön, mutta sairauden diagnoosi ei kuitenkaan oikeuta sairauspäivärahaan. Taloudellisten haasteiden vuoksi koti uhkaa mennä alta ja niukkuus pakottaa valitsemaan ruoan ja lääkkeiden välillä. Bussilippu virkailijan tai matalan kynnyksen avuntarjoajan luokse vie illan ruokarahat. Mikä on ensisijainen etuus? Entä ratkeavatko umpisolmut oikeassa järjestyksessä? 

Lakiuudistus ei sinänsä rajoita toimeentulotuen kestoa, mutta ensisijaisen etuuden selvittelylle ja hakemiselle annetaan uudessa laissa aikaa kuukausi. Harva kriisi siinä ratkeaa ja suunta vielä selkeytyy, mutta parhaita arvauksia etuuksien ensisijaisuudesta on tehtävä. Tähän asti toimeentulotuki on turvannut ihmisarvoisen elämän edellytyksiä pidempään tilanteessa, jossa kriisejä ja kasautuneita ongelmia on lähdetty selvittämään yksi kerrallaan. 

Riittääkö 300 euroa ihmisarvoiseen elämään? 

Toimeentulotuen uudistuksen myötä hakijan on tunnistettava, mikä etuus on hänelle ensisijainen. Jos hän ei hae toimeentulotukea saadessaan ensisijaisia etuuksia annetussa määräajassa, voidaan hänen toimeentulotukensa perusosaa vähentää jopa puoleen. 

Lakiuudistus määrittelee ihmisarvoisen elämän edellytyksiksi muun muassa mahdollisuuden asumiseen, ravintoon ja terveydenhoitoon. Virkailijan tehtäväksi jää hakemuksessa esitettyjen tietojen perusteella arvioida, vaarantuvatko nämä edellytykset, mikäli perusosa puolitetaan. Yksi monista kysymyksistä kuuluukin, voiko toimeentulotuen puolikkaalla perusosalla eli 300 eurolla elää missään tilanteessa ihmisarvoista elämää. Millaisia asioita Kelan virkailija siis voi harkita? 

Jos oman elämän haasteiden, kriisien ja niiden seurausten kasautumiset eivät ole ihmisen itsensä helposti ratkottavissa, eivät ne ole sitä virkailijallekaan. Kelan toimeentulotuen osaamiskeskuksen päällikkö Tomi Ståhl myöntääkin haasteeksi sen, ettei Kelassa ole välttämättä riittävää tietoa asiakkaan tilanteesta, kun alentamisharkintaa tehdään.  

Kriittinen kysymys on se, näkevätkö hakija ja virkailija ensisijaisuudet samalla tavalla – ovathan elämäntilanteet niin moninaisia. Ihmiselämää kun on vaikeaa lokeroida yksittäisten haasteiden perusteella. 

Ideaalitilanne on kaukana todellisuudesta 

Ideaalitilanteessa jokaiselle löytyy elämäntilanteeseen sopiva tuki, sosiaalietuuksien tarve on lyhyt- ja väliaikainen, ja haasteet ratkeavat mahdollisimman yksinkertaisesti oikea-aikaisesti saatavalla avulla. Keppejäkin voi olla, kun porkkanat toimivat hyvin. 

Vaikeassa elämäntilanteessa kamppailevien ihmisten kanssa työskentelevät kuitenkin tietävät, että avun hakeminen vaatii aina voimavaroja ja osaamista. Se vaatii myös ymmärrystä tuen tarpeesta, omista oikeuksista ja etuusviidakon saloistakin. Eikä aina kyse ole edes voimavarojen vähyydestä – tiedämmehän jo vitsienkin perusteella, miten monimutkaisista lomakkeista, liitteistä ja kielestä Kelan etuuksissa on kyse. Vaikka Kela tekee erinomaista kehitystyötä, eivät etuudet aina ole kovin helposti ymmärrettäviä. Ja Kelasta avun saaminen perustuu aina hakemiseen, kuten Ståhl muistuttaa. Se on harvalle helppoa, vielä harvemmalle herkkua. 

Tiukennukset, alentamisharkinnat ja yhä joustamattomampi tuki tuskin rohkaisevat avuntarvitsijoita hakemaan tarvitsemaansa etuutta hanakammin. Tuettomuus taas voi tarkoittaa esimerkiksi päätymistä asunnottomaksi, ruoasta tinkimistä ja sitä, ettei sairauksia ole varaa hoitaa. Osa jättää hakematta etuuksia epävarmuudessaan ja tietämättömyydessään, monimutkaisessa tilanteessaan ja viranomaispelossaan. Ei siksi, etteikö ihmisiä autettaisi hakemaan lain edellyttämiä ensisijaisia etuuksia, vaan siksi, että vaikeissa elämäntilanteissa avun hakeminen ja oman etuuden ja löytäminen vaativat niin paljon. Kuinka monella luukulla apua tarvitsevan on käytävä? Lisääntyvätkö näkymättömät väliinputoajat entisestään? 

Kirjoittaja Heidi Rosbäck on Näkymättömät-ohjelman ohjelmajohtaja.

Lähteet:

Uusi Juttu: Toimeentulotuen ehdot kiristyvät maanantaina. Se voi asettaa opiskelijat vaikeaan tilanteeseen ensi kesänä.

Aamu Kelassa 28.1.: Toimeentulotuki uudistuu – kuka kantaa vastuun asiakkaasta? | Ajankohtaista | Kela

THL: Toimeentulotuki 2020-luvulla