Heidi Rosbäck: Sote-järjestöjen tärkein tehtävä ei löydy tilastoista tai rahoituspäätöksistä

Keskustelu sosiaali- ja terveysjärjestöjen roolista ja rahoituksesta käy tällä hetkellä kiivaana. Toiset puolustavat herkeämättä järjestöjen tekemän työn merkitystä niin yksilölle kuin yhteiskunnallekin, kun taas toiset näkevät järjestöt valtiontalouden kulueränä ja ”kovapalkkaisten suojatyöpaikkoina”. Samaan aikaan järjestöjen kymmenet tuhannet asiantuntijat jatkavat hätätilanteisiin ja avuntarpeisiin vastaavien turvaverkkojen rakentamista alati muuttuvassa toimintaympäristössä.

Sote-järjestöjen tärkein tehtävä ei löydy tilastoista, arviointiaineistoista eikä rahoituspäätöksistä. Se löytyy kohtaamisesta.

Koetteleepa meitä yhteiskuntana mikä tahansa kriisi, lama tai kokonaisia väestöryhmiä koskeva aktiivinen poliittinen syrjäyttäminen, järjestöjen tarjoama tuki kannattelee ihmisiä yli 10 miljoonan kohtaamiskerran verran vuodessa.

Sosiaalisen hyvinvoinnin edistäminen on keskiössä

Näkymättömät-ohjelman lähtökohtana on keskittyä sosiaalisen hyvinvoinnin edistämiseen. Se tarkoittaa osallisuuden, kuulumisen ja kiinnittymisen vahvistumista ihmisen omissa lähiyhteisöissä tai tällaisten yhteisöjen luomista.

Ohjelman tarkoituksena on 15 hankkeen voimin tavoittaa sellaisia ihmisiä, joiden hyvinvointi on eri tavoin uhattuna ja jotka ovat meille muille yhteiskunnallisessa keskustelussa tai palvelujärjestelmissä näkymättömiä ja kuulumattomia. Ihmisiä, joiden tilanne ei ole riittävän huono tai kriisiytynyt avunsaamiseksi tai joiden elämäntilanteesta ei tiedetä riittävästi. Työn ytimessä on taito etsiä ja kohdata ihmisiä, jotka ovat näkymättömissämme.

Tilanne on vaikeutunut ohjelman aikana

Vaikka näkymättömyys ei ole synonyymi kasautuvalle huono-osaisuudelle tai moniongelmaisuudelle, yhteiskunnallinen tilanne on muuttanut ohjelmatyötä sen alkuperäisestä ajatuksesta. Monilla hankkeiden kohderyhmiin kuuluvilla tilanteet ovat vaikeutuneet lyhyessä ajassa sosiaaliturvan heikentämisen, työmarkkinatilanteen ja palveluiden karsimisen myötä. Työntekijät kohtaavat työssään yhä haastavammissa tilanteissa olevia ihmisiä ja toimivat jatkuvasti kasvavien tarpeiden paineessa.

Näkymättömyys ei ole ihmistä määrittävä ominaisuus

Näkymättömyys ei ole yhtäkään ihmistä määrittävä ominaisuus. Kyse on usein ammattilaisten ja ympäröivien ihmisten ymmärtämättömyydestä, tietämättömyydestä tai epähuomiosta. Siihen voi liittyä jotain, joka poikkeaa totutusta ja normeista. Se voi olla jotain, jota on vaikea käsittää tai tunnistaa. Näkymättömyys voi olla väliinputoamista, ohitetuksi tulemista tai kuulumattomuutta.

Ohjelma työskentelee siis sellaisten ilmiöiden ja kokemusten kanssa, joihin ei ole valmiita sanoituksia, malleja ja ratkaisuja.

Järjestöjen rahoitusinstrumentit vaativat yleensä tietämään ennakkoon, kuka tarvitsee apua, miten autetaan ja mikä on lopputulos.

Näkymättömät-ohjelmassa työntekijät etenevät etsivän työn keinoin, kokeilevat ja kehittävät ei-tietävällä otteella ja asettuvat ihmisten rinnalle yhdessä etsimään vastauksia monenlaisiin tarpeisiin. Työssä rakennetaan sosiaalista hyvinvointia ja erilaisia yhteisöjä, joissa ihmisten väliset yhteydet sekä merkityksellisyyden ja kohdatuksi tulemisen tunteet tulevat todeksi ja vahvistuvat.

Näkymättömyyttä ei ratkota pelkästään uusilla innovaatioilla

Tällaista näkymättömyyttä ei ratkota vain yksittäisillä uusilla innovaatioilla tai kekseliäillä tempauksilla.

Ihmisten tavoittaminen, yhteisöjen luominen ja mukaan kutsuminen ovat niitä kohtia, joissa järjestöjen ammattilaiset käyttävät kaikki keinonsa ja keksivät uusia tavoittaessaan ihmisiä ja luodessaan yhteisöjä.

Näkymättömyyden juurisyitä ratkotaan kuitenkin tunnistamalla, miten ihmisyyteen liittyviä perustarpeita täytetään monenlaisissa elämäntilanteissa ja normien ulkopuolella. Se, mikä ei muutu, on ihmisen tarve kuulua joukkoon, tulla nähdyksi, kuulluksi, ymmärretyksi ja kohdatuksi. Tämän tarpeen täyttämisessä ohjelmahankkeet tekevät todella arvokasta työtä.

Näkymättömät-ohjelman juuri julkaisema tilannekuvaraportti tekee näkymätöntä näkyväksi: se kuvaa näkymättömyyden taustalla olevia juurisyitä ja kertoo, miten 15 ohjelmahanketta vahvistavat osallisuutta ja kuulumisen tunnetta.

Kiitos kuuluu tekijöille

Kiitos ohjelmahankkeille niin yksilöiden kuin yhteiskunnankin kannalta arvokkaasta työstä! Ohjelmana olemme jo edistäneet yhteensä lähes 7 000 ihmisen sosiaalista hyvinvointia ja rakentaneet lukuisia yhteisöjä. Olemme tehneet yhteistyötä niin valtakunnallisesti kuin paikallisestikin, jotta näkymätön tulisi nähdyksi sekä ymmärrys monenlaisista elämäntilanteista ja kokemuksista lisääntyisi.

Näin rakennamme yhteisö kerrallaan vakaampaa, kriisinkestävämpää ja vahvempaan luottamukseen pohjautuvaa yhteiskuntaa. Teemme tätä ajassa, jossa puolustamme vaikuttavan järjestötyön riittäviä resursseja ja jatkuvuutta samalla, kun taistelemme myös polarisaatiota, vastakkainasettelua, eriarvoisuutta ja kovenevia arvoja vastaan. Jatkamme tätä yhteistä työtämme ohjelmana vielä vuoden 2026 loppuun asti.

Kirjoittaja Heidi Rosbäck on Näkymättömät-ohjelman ohjelmajohtaja.