Näkymättömät-ohjelman tilannekuva: kohdatuksi tuleminen vahvistaa luottamusta itseen, muihin ja yhteiskuntaan 

Näkymättömät-ohjelman toinen tilannekuva on julkaistu. Katsaus näkymättömyyden juurisyihin ja ratkaisuihin tarjoaa tietoa yhdenvertaisemman yhteiskunnan rakentamisesta kiinnostuneille. Se palvelee eri alojen ammattilaisia, asiantuntijoita ja päätöksentekijöitä.  

Ihmiskeskeisessä työssä tehdyt kokeilut ja toiminnot nousevat kohderyhmien tarpeista ja aiemmin piiloon jääneiden ilmiöiden käsittelystä. Ohjelman 15 hanketta ovat tehneet uudenlaista työtä omilla alueillaan. 

“Etukäteen ei tiedetty, miten vastata näkymättömyyden kokemuksiin ja ilmiöihin. Työn lähtökohtana ovatkin ihmiset, joita ongelmat ja asiat koskevat, ei ihmisten puolesta tietäminen”, toteaa Näkymättömät-ohjelman ohjelmajohtaja Heidi Rosbäck Diakonissalaitokselta. 

Ohjelmassa on eri puolilla Suomea kokeiltu ja kehitetty käytäntöjä, joita siellä ei aiemmin ole ollut. Joku on miestenryhmillä vastannut paikallisiin tarpeisiin, toinen tuonut terveysneuvonnan osaksi vertaisryhmätoimintaa, kolmas mahdollistanut osallisuuden kokemuksen silloin, kun kaikki muut ovet ovat sulkeutuneet. 

Ohjelman työssä on esimerkiksi avarrettu normeja vanhemmuuteen liittyen ja koottu auttavia tahoja yhteen osaksi ruoka-apua. Ohjelmassa on kehitetty myös täysin uusia toimintatapoja, esimerkiksi verkossa kohtaamiseen ja komeroitumisilmiöön liittyen.  

Ratkaisut yhdenvertaiseen osallisuuteen löytyvät monelta tasolta  

Yhdenvertainen osallisuus rakentuu sekä rakenteellisella että arjen tasolla, painottaa Näkymättömät-ohjelman asiantuntija Tuuli Shinyella Diakonissalaitokselta.  

“Poliittisilla päätöksillä ja yhteiskunnallisilla rakenteilla on suuri merkitys. Samalla ratkaisuja syntyy myös jokapäiväisessä arjessa, kohtaamisissa ja ammattilaisten käytännön työssä”, asiantuntija Tuuli Shinyella avaa.  

Ohjelman työssä korostuvat kohtaaminen, luottamuksen rakentaminen, kynnysten madaltaminen ja kokemustiedon hyödyntäminen.  

Tilannekuvaraporttia koottaessa oli selvää, että nykypäivän Suomea vaivaavat syvät kohtaamiskuilut. 

”Tiedossa on ollut, että kasvava joukko Suomessa kokee heikkoa osallisuutta. On silti havahduttavaa huomata, kuinka ilman hankkeissa tehtävää työtä moni jäisi arjessaan vaille perustavanlaatuista inhimillistä kohtaamista ja kuulumisen tunnetta”, toteaa asiantuntija Tuuli Shinyella. 

Ihmisiä ei tule laittaa lokeroihin 

Näkymättömät-ohjelmassa tehty työ haastaa lokerointia: ihmiset tulevat kohdatuiksi kokonaisina, vaikka haasteet olisivat päällekkäisiä tai keskeneräisiä. Työntekijät kulkevat ihmisten vierellä ilman ennakko-oletuksia ja osoittavat, että osallisuuden kokemuksia voi yhdessä rakentaa erilaisissa elämäntilanteissa.  

Ihminen ei ole vain ongelmansa, statuksensa tai diagnoosinsa. Ongelmat voivat olla selkeitä tai monimutkaisia, rinnakkaisia tai päällekkäisiä. Haasteet ovat niin moninaisia, että jokaisella on todennäköisesti johonkin niistä kosketuspintaa jossain vaiheessa elämää.

”Ei ole olemassa ihmisiä, joilla menisi vain hyvin tai vain huonosti, vaan kaikilla meillä on erilaisia puolia ja elämäntilanteita”, sanoo ohjelmajohtaja Heidi Rosbäck.