Äiti, yrittäjä ja aktivisti – Irina Revin nostaa esiin Moldovan vammaisten naisten näkymättömiin jäävän todellisuuden

Suurin haasteeni on ollut elää yhteiskunnassa, jossa ajatellaan, että vammaisilla ei ole oikeutta rakkauteen, seksuaalisuuteen, vanhemmuuteen tai ylipäätään itsenäiseen elämään”, kertoo Irina Revin.

Revin ei halunnut hyväksyä kielteistä suhtautumista vammaisiin. Hän kouluttautui, perusti oman IT-alan yrityksensä ja päätyi lopulta käyttämään suurimman osan ajastaan parantaakseen muiden vammaisten naisten tilannetta johtamansa Association of Entrepreneurs with Disabilities in the Republic of Moldova -järjestön kautta.

”Vammaiset naiset kohtaavat Moldovassa kolminkertaista syrjintää: sukupuolensa vuoksi, vammaisuutensa vuoksi ja siksi, että he ovat usein taloudellisesti tai fyysisesti riippuvaisia muista. Riippuvuus altistaa heidät erilaiselle hyväksikäytölle”, sanoo Revin.

Revin kertoo tuntevansa vammaisten kohtaaman syrjinnän omakohtaisesti – ei vain fyysiset esteet, vaan myös katseet, jotka typistävät ihmisen avuttomaksi.

Haluan, että vammaiset naiset nähdään kokonaisina ihmisinä. Meillä on oikeus väkivallattomaan elämään, itsenäisyyteen, äitiyteen”, toteaa Revin painokkaasti.

Väkivalta ja hyväksikäyttö ovat monien vammaisten naisten arkea 

Revinin johtaman AEFL Moldova -järjestön tekemä tutkimus paljastaa pysäyttävän todellisuuden: lähes yhdeksän kymmenestä vammaisesta naisesta Moldovassa on kokenut väkivaltaa jossain muodossa – esimerkiksi seksuaalista, taloudellista, fyysistä tai henkistä väkivaltaa. Monien kohdalla väkivalta on kestänyt vuosia ja siitä on tullut osa heidän ”normaalia” elämäänsä.

Olen työskennellyt vammaisten naisten kanssa, jotka ovat kokeneet hyväksikäyttöä vuosia ja jotka pyysivät apua vasta, kun ymmärsivät, että heidän kokemansa asiat, kuten kontrolli, eristäminen, nöyryytys, rahankäytön rajoittaminen tai uhkaukset, ovat kaikki väkivaltaa”, kertoo Revin.

”Autoin heitä saamaan neuvontaa, oikeudellista apua ja suojelua. Olin heidän tukenaan täyttämässä asiakirjoja ja valmistautumassa keskusteluihin viranomaisten kanssa — jotta heidän ei tarvitsisi kohdata häpeää ja nöyryytystä.”

Samalla järjestö on kouluttanut poliiseja ja muita ammattilaisia kohtaamaan vammaiset naiset ilman ennakkoluuloja.

”Apua saadakseen ei tarvitse olla vahva” 

Revinin työssään kohtaamat tilanteet tuntuvat välillä lannistavilta. Häntä turhauttaa vammaisten naisten kokema näkymättömyys ja se, että moni viranomainen näkee väkivallan perheen sisäisenä ongelmana.

Voimaa työnsä jatkamiseen Irina ammentaa lapsestaan ja niistä naisista, jotka vuosien hyväksikäytön jälkeen alkavat uskoa ansaitsevansa elämän ilman pelkoa.

”Olen oppinut, ettei tarvitse olla täydellinen ansaitakseen apua. Ei tarvitse olla edes vahva. Riittää, että on ihminen”, toteaa Revin.

Haluan sanoa naisille, jotka kokevat väkivaltaa tai syrjintää: Et ole syyllinen. Et ole yksin. Ei ole liian myöhäistä. Jos sinulla on vamma, se ei tarkoita, että sinun täytyy vain kestää kohtalosi. Sinulla on oikeus turvallisuuteen, yksityisyyteen ja vapauteen. Sinulla on oikeus tulla rakastetuksi ja olla äiti.

Pyydä apua. Kerro jollekulle. Pieni askel tänään voi olla uuden elämän alku.”

Teksti: Laura Järvilehto / Diakonissalaitos
Kuvat: Alex Iordache