Työnhaun vuoristoradassa auttaa, kun ei tarvitse jäädä yksin

Elämme aikoja, kun kesätyö Puuilosta on vaikeampi saada kuin päästä opiskelemaan lääketiedettä. Näistä samoista, harvalukuisista työpaikoista kilpailevat nyt kaikki, myös ne nuoret, jotka eivät puhu suomea äidinkielenään, ja eivät ehkä ole asuneet kauan Suomessa tai vaikka oleskelulupa saattaa riippua siitä, löytyykö nopeasti töitä.

Vallitseva työmarkkinatilanne on erittäin haastava kaikille, mutta erityisesti jos suomalainen työnhaku ei ole ennestään tuttua tai suomen kieltä vielä opetellaan. Vamoksen Tie työhön – Way to Work -hanke tukee niitä 18–35-vuotiaita työnhaussa tai koulutukseen pääsyssä, joiden äidinkieli ei ole suomi tai ruotsi. Tähän mennessä hankkeessa lopettaneista 35 prosenttia on siirtynyt työelämään ja 30 prosenttia koulutukseen.

Valmennuksessa opitaan työnhaun perustaitoja, kuten työnhaun asiakirjojen ja hakemusten kirjoittamista, oman osaamisen sanoittamista ja työhaastatteluja, mutta monille olennaisimmaksi muodostuu oman valmentajan läsnäoleva tuki.

Se tunne, ettei ole yksin vaan sinulla on vieressä ihminen, joka tukee ja kannustaa vaikeassa tilanteessa eteenpäin. Kohtaa yksilönä rauhassa ja ajan kanssa.

Kovaa kilpailua ja verkostoitumisen vaatimus

Mutkia työnhaun matkaan tuo ensinnäkin kova kilpailu, joka on monille yllätys. Nykytilanteessa on vaikea saada jopa opiskeluun liittyviä pakollisia harjoittelupaikkoja. Tämä jarruttaa paitsi paljon halutun työkokemuksen kerryttämistä, mutta voi myös hidastaa valmistumista.

Töitä ei myöskään välttämättä löydy, vaikka olisi valmis tekemään kaikenlaista. Moni korkeakoulutettu hakee aivan muita kuin oman alan töitä tuloksetta.

”Työhaastatteluun ei pääse, vaikka olisin ylikoulutettu tehtävään”, Anjana kuvailee. Toisaalta töitä, joissa ei tarvita ollenkaan koulutusta, on myös hyvin vähän.

Piilotyöpaikoista puhutaan Suomessa paljon, mutta omaa osaamista on vaikea myydä, jos etsii ensimmäistä työpaikkaansa. Ei aluksi tiedetä, mitä ja miten hakea, kun työpaikat menevät monesti suoraan suositusten ja tuttujen kautta. Pettymys tilanteeseen on suurta.

Tuntuu, että mahdollisuuksia osoittaa omaa osaamista ei löydy ja aina kaivataan hyvää suomen kielen taitoa, vaikkei sitä työssä edes tarvitsisi.

Verkostoitumistaitojen opettelusta on tullut yksi tärkeimmistä keinoista edetä työmarkkinoilla. Tämä vaatii paljon nuorelta, joka ei ole pitkään verkostojaan kasvattanut tai tukiverkostoja ei juuri ole. Irina kertoo nyt oppineensa kalenteromaan ahkerasti itselleen erilaisia menoja, mutta toteaa, että työnhaun pitkittyessä se välillä tuntuu hyvin vaikealta. Zijue on huomannut, että täytyy myös asettaa rajat itselleen, ettei uupumukseen asti täytä päiviään vain työnhaulla.

Hiljaisuus lannistaa

Tämän hetken työnhaussa pahimmalta tuntuu monesti se, kun työnantajista ei kuulu eikä kuule mitään.

”Yksi vaikeimpia asioita on epävarmuus. Kun lähettää hakemuksia, mutta ei kuule mitään takaisin”, Anjana kertoo.

Työnantajien hiljaisuus on lannistavaa.

Paikkoja hakee ja hakee, mutta mitään vastauksia ei saa. Se tuntuu musertavalta. Motivaatiota on, koulutusta ja työkokemustakin voi olla, mutta mitään ei tunnu löytyvän. Eikä edes vastata hakemukseen.

Työttömyyden jatkuessa epävarmuus tulevaisuudesta alkaa kuluttaa ja kalvaa. Tilanne turhauttaa ja yksinäisyys voi vaivata. Tällaisessa tilanteessa nuoren yksilöllinen kohtaaminen korostuu. Valmennuksessa on tärkeää, että syntyy kokemus siitä, että joku tässä vaikeassakin tilanteessa kuulee ja kuuntelee. Samalla tuetaan mielen hyvinvointia ja kiinnitetään huomiota positiivisiin ja jaksamista edesauttaviin asioihin.

”Vaikeinta on selvitä tämän kaiken kanssa ja samalla jaksaa eteenpäin, etsiä vain lisää ja toivoa”, Ramsha toteaa, mutta jatkaa ymmärtäneensä, että mielenterveys on tärkeämpää kuin tietty työpaikka.

”Kun kaikki ei mene kuin toivoisi, on ok tehdä kompromisseja ja keskittyä itsestä huolehtimiseen.”

Kohtaaminen ja kuuntelu vastavoimina

Työnhakutaitojen kasvattamisen lisäksi Tie työhön -hankkeen valmennuksessa hyödyllisinä on pidetty verkostoitumis- ja työhön tutustumisen mahdollisuuksia sekä yleisesti koettu positiivinen tuki ja yhteisö.

”Olen kokenut, että kaikki ovat hyvin positiivisia, tukena ja avoimia erilaisille ideoille ja projekteille. Olen saanut osallistua myös työpaikkatutustumisiin, mistä olen nauttinut”, Ramsha kertoo.

Yksi olennaisimmista osista valmennusta on kuitenkin rinnalla kulkeminen ja tunne, että valmentaja on sinun puolellasi, tukee ja kuuntelee.

“Minulle Way to work on turvallinen tila, jossa voin keskustella huolistani, niin työnhaun kuin jaksamiseni suhteen. Saan sekä purkaa oloani, että keskustella tulevaisuudestani ja brainstormata sitä, miten jatkan eteenpäin”, kertoo Irina.

Valmennus tarjoaa myös rakenteita ja tukiverkkoja.

”Valmentaja antaa uusia näkökulmia ja ehdotuksia, analysoi kanssani ja pysyy rauhallisena. Tuen ansiosta tunnen itseni vahvemmaksi ja vähemmän ahdistuneeksi työnhaussa”, Zijue kuvaa tunteitaan.

Vaikka vuoristoradalta välillä tuntuu, taivallamme ja tasaamme tätä työnhaun matkaa Vamoksella yhdessä.

Kirjoittaja Eeva Haapalinna työskentelee valmentajana Tie työhön – Way to Work -hankkeessa Espoon Vamoksessa.